Karkki

[Uleåborgir]

Otsikkohaulla hain oikein monellakin eri synonyymillä mutta eipä löytynyt karkki-ketjua, joten perustan sen nyt tähän.

Olen löytänyt tänä kesänä uudelleen karkin. Karkki ei ollut minun asiani vuosikausiin. Lasna toki himoitsin karkkia jatkuvasti, mutta silloin sitä sai vain lauantaisin. Lapsena vannoin itselleni, että kun minulla on töitä ja rahaa, ostan pelkkää karkkia, jätskiä ja limukkaa kaikilla rahoilla.

Mutta se viehätys, joka tämän ketjun perustamiseen johti, löytyi minulle uudesta karkkilaadusta: ruotsalaisen Jämtgott AB -yhtiön Pääkallot. Ja nimen omaan SUPER SALMIAKKI -pääkallot yhdyssanavirheineen päivineen. Niitä on saatava päivittäin ainakin yksi pussi. Pussi pääkalloja.

Keväällä Jumala ojensi minulle kätensä. Kädessä oli pussi pääkalloja. Käsi oli Tupoksen ABC:n karkkihyllyn muotoinen. Otin Jumalalta pussin, laitoin sen kassahihnalle ja maksoin pussin kalloja. Vaelsin autolla kotiini Ouluun ja avasin pussin kalloja. Tartuin oikean käden keskisormella ja peukalolla pussissa olleeseen kalloon. Vein kallon pussista suuhuni.


- - -

Nyt minulla on viisi pussia kalloja keittiössä mikroaaltouunin päällä. Yksi pussi kalloja on edessäni monitorin ja minun välissä. Nautin jo siitä, että saan katsoa kallopussia. Pitkitän tätä ihanaa hekumaa, kunnes lopulta kosken kallopussiin. Kallon tantrasyöminen on pelastanut minun ja karkin suhteen.

Mikä on sinun suhteesi karkkiin.

 

[Raatelurakki]

Suklaa on minun saatanani. Mitään muita karkkeja en himoa, mutta suklaasta puhuttaessa on meikäläisen tuntosarvet samantien kohollaan. Lapsesta asti mikäli olen saanut suklaata, olen sen myös samointien syönyt.

Pelkkä Fazerin sininen saa aikaiseksi kevyen erektion, saati sitten kaikki siitä laadukkaampi tavara.

 

[Siim72]

Olen karkin suhteen ns. tuuri syöppö. Muutaman kerran kuukaudessa karkkiin kosken, silloin lähtee vähintään 400g kerralla. Fazerin Jumbo pussit yleisin ostos. Näistä erityisesti Jumbo remix. Kaatis-säkki on myös erittäin potentiaalinen vaihtoehto. Suklaasta en välitä, mulla on kaapissa vieläkin jotain 2v vanhoja joulusuklaita.

 

[Delter]

Suklaapoikia ollaan.

Fazerin Sininen, Mars-patukat, Marabou, ja ennen kaikkea: Panda Suklaatoffeerulla

Viimeiseen herkkuun on upotettu jenejä pienen omaisuuden verran. Noita menisi joka päivä, jos itsekuri antaisi myöten. Normaalista Candy King-irtokarkkihyllystä löytyy, ja usein ei tulekaan muuta otettua.

Karkkia siis menee - joskus enemmän ja joskus vähempi. Hyvänä iltana suklaalevy tai parisataa grammaa suklaatoffeeta katoaa parissa tunnissa. Ja niin lapselliselta kuin se kuulostaakin, välillä on maha saatu näin varttuneempanakin sekaisin liiallisesta herkuttelusta. Muutamana viime vuotena olen kuitenkin osoittanut luonteenlujuuttani pidättymällä makeisista itse lanseeraamani "karkittoman tammikuun" hengessä.

 

[puuha-pete]

Pienempänä kai tuli jonkin verran syötyä, tosin jo silloin olin enemmän suolaisen perään. Suklaasta en pidä lainkaan, mikä on kai melko erikoista. Salmiakki on ihan hyvää ja sitä tulee välillä ostettua joku pieni rasia farkkujen taskuun, josta sitten napataan yksi kun haisee viinalle tai tupakalle, heh.

Halvan salmiakki on myös hyvää, muuten karkkia ei pahemmin kulu. Ei ole edes mitään käryä paljonko maksaa karkkipussi. Veikkaisin jotain 2euroa.

 

[Wod]

Ennen tuli syötyä karkkia ihan liikaa. Kun tuli vähän nälkä niin ensimmäiseksi mentiin tietenkin ostamaan karkkia ja eihän sen jälkeen enään ruoka maistunut. Karkkia tuli syötyä miltein päivittäin. Nykyään olen oppinut sen, että syön ensin kunnon ruuan, jonka jälkeen ei tule karkkihimo. Viimeisen neljän kuukauden aikana en ole syönyt tai ostanut melkein ollenkaan karkkia. Ja hyvä niin. Silloin, kun ostan saatan ostaa jonkun patukan (Mars, Snickers tai Twix).

 

[Kulttimörkö]

Karkki, tuo sokerin lahja ihmiskunnalle, on iskenyt hampaansa minuun kiinni eikä irti päästä. Jokaisella kauppareissulla pitää jotain karkkia saada ja jos pari päivää joutuu olemaan ilman, alkaa hieman harmittamaan jolloin pitää taas suunnata vähintään tuohon kauppaan nurkan takana käydä ostamassa ensiapupussi.

Vaihtelu on mukavaa. Siksi ostankin yleensä erilaisia sekapusseja joissa on sekä hedelmäisiä/marjaisia makuja että lakritsia tai salmiakkia. Toki suklaakin käy ihan hyvin. Kaikki tämä näkyy myös painossa. Olen lukenut että jos karkit jättäisi pois, paino tippuisi pelkästään tuolla tempauksella muutamia kiloja vaikka ei mitään muuta muutosta tekisi elintapoihinsa. Karkista täydellinen luopumnen? No chance in hell. Täysin utopistinen ajatus.

 

[-OO-]

Aika vähän tulee karkkia syötyä nykyisin, ja yleensä jos jotain ostan niin se on suklaata. Tumma Royal, Twix tai Fazerina lähtee yleensä mukaan. Karkkipusseja ei tule kovin usein ostettua, ärsyttää nimittäin että aina pitäisi ostaa sellainen 2 kilon säkki vaikka minun karkinnälkäni tyydyttyisi kyllä paljon pienemmälläkin. Vaan kun ei niitä järkevän kokoisia karkkipusseja juuri enää saa mistään, tai ainakin valikoimat on reilusti pienemmät. Jos jotain tulee ostettua niin yleensä se on pussi hedelmä- tai sirkusaakkosia tai sitten joku lakritsipussi.

 

[Nakkikastike]

Lähinnä irtokarkkeja tulee harrastettua leffojen yhteydessä. Muuten karkin syönti on aika vähäistä toisin kuin pentuna jolloin tuli vedettyä karkkia ihan hemmetisti. Silloin tällöin saatan ostaa pussillisen Turkinpippureita joita on ihan mukava imeskellä. Suklaa ei ole oikein meikäläisen juttu.

 

[Dynamo]

Melkein kaikki käy. Muutama poikkeus: Bounty -kookos ei maistu hyvältä karkissa; marmeladit -no ehkä jouluna voi ottaa pari; ja sitten halva -se kreikkalainen tai turkkilainen paska karkin korvike, yäk.

Aiemmin mainitut pääkallot ovat uusi tuttavuus mullekin, erittäin hyviä ovat. Kouvolan laku -sitä saa ainakin Stockalta ja Kampin Kossupermarketista- on todella hyvää. Laku on ylipäätään tullut takaisin karkkivalikoimaani, joskus en niin siitä välittänyt. Fishermans Friendien sokeriton salmiakki on myös varsin hyvää. Salmiakki, hedelmänamit, suklaat -kaikki menee. Nykyisin vähemmän kuin nuorempana, mutta ihan reilusti vieläkin.

 

[Palstalegenda]

Elettiin 1980-luvun loppupuolta. Casinovuosien trendilajiksi oli minullekin, tuolloin naskali-iässä olleelle ihmistaimelle, noussut laskettelu. Kävimme päiväreissuja jopa Ylläksellä asti, jolloin matka alkoi viiden aikoihin aamulla ja takaisin Oulun kieppeillä oltiin klo 23 tienoilla.

Paljoa noilla reissuilla ei syöty ja koska alkoholi ei ollut vielä kuvioissa mukana, eikä varsinkaan laskettelukuvioissa, niin elin nuo laskettelupäivät pääasiassa karkilla.

Ylivoimainen karkkisuosikki numero yksi oli Terva-Leijona. Siis semmoinen, jonka sisällä oli sellaista täytettä. Anis oli yksi maku, ja mitä niitä olikaan. Noita karkkeja ei ole enää noin 10 vuoteen näkynyt. Ostaisin jos näkyisi. Muuten ei juurikaan karkkeja tule syötyä.

Ollos joskus vielä se päivä koittaen, jolloin noita karkkeja vielä saisin!

 

[-OO-]

Saako muuten Roope-Ankan rahoja mistään enää? Niitä jos jostain saisi niin voisi ostaakin jokusen pussin varastoon.

Näistä laatikkopastilleista se perus Terva-Leijona on tietenkin paras, ja tämä supertyylikkäässä rasiassa myytävä Sisu Sysi on myös erinomaisen hyvää.

 

[juza]

Irtokarkeista.

Onko kukaan muu huomannut, että aina kun valitset irtokarkkeja pussiisi, valitset aina vain niitä parhaita karkkeja. Pelkästään omia makuhermojasi kutkuttelevan valikoiman salmiakkia, kirpeitä, hedelmiä suklaata jne.

Mutta auta armias kun olet 2/3 pussista syönyt, on jäljellä enää pahoja karkkeja! Kuka kumma ne sinne pussiin on laittanut..

Omalla kohdallani ne pahat karkit on yleensä vielä aina niitä samoja.

 

[ChosenTwo]

Kyllähän sitä karkkia tuli aikoinaan syötyä varsin runsaasti. Lauantaipussit, sekä Mars ja Raider / Twix -patukat tulevat ensimmäisenä mieleen suosikkeja pohtiessa.... Ja Pollyt (eli pyllyt), Turkinpippurit, kaikenlaiset hedelmäkarkit jne.

Karkin mättäminen huipentui armeijaan, jossa päivittäinen sotkusta hankittu sokeriannos sisälsi ainakin pari king size twixiä / marssia, pullon - pari mountain dewia ja pari berliinin munkkia. Armeijan jälkeen en sitten olekkaan ostanut yhtä ainoaa karkkia / pullaa. Tai no mynthoneita ostan silloin tällöin, mutta nekään eivät tule sokerinhimoon. Nyt on tullut neljä vuotta täyteen asepalveluksen suorittamisesta, joten sen verran on siis karkitonta aikaa takana.

Limsaa sitten kuluukin edelleen runsaasti, mutta se ei kuulu tähän ketjuun.

 

[Sateentekijä]

Suklaa, sipsit ja jäätelö maistuu hyvin, niihin en kuitenkaan ole jäänyt koukkuun, toisin kuin karkkeihin. Mainittakoon, että Missä X -karkkien kirpeä maku on pitkäaikainen kestosuosikki.

 

[Anttiii]

Kirpeät karkit, nam. Sellaiset ässä mix pussit, joissa on kirpeitä karkkeja iskee minuun täysillä ja kaikki kirpeät irtokarkit. Maraboun suklaa on myös kova juttu ja itse syön ennemmin Marabouta kun Fazeria.

 

[moby]

Todella harvoin tulee karkkia syötyä. Joskus maistan lapsille ostetuista pusseista muutaman namin. Muksutkin syövät karkkia vaan lauantaina, kun on karkkipäivä. Yleensä ostan kestosuosikit, eli Haribon persikat ja tutit Tallinnan laivalta ja nuo puolen kilon pussit riittävät hyvinkin kuukauden.

Viime laivareissulta ostin purkin noita pingviinipastilleita. Ne ovat kyllä maukkaita. Suolaisen himon tullessa noita voi muutaman syödä. Mietin tässä sitä, että minkähän makuista salmiakkiviinaa noista tulisi...

Oli aika valaisevaa katsoa tuota brittien dokkaria hirveistä hampaista. Kyllä luulisi karkinhimon kaikkoavan noita legoja katsellessa.

 

[Erämaan kettu]

Onko niin, että Hopeatoffeeta ei enää valmisteta? Ei ole enää vähään aikaan näkynyt irtokarkkihyllyillä (tilalle on tullut jotain ihme Kickejä, jotka maistuvat lähinnä paskalle kun verrataan hopeatoffeeseen). Jos näin on niin suunnaton :keskari: lähtee täältä suunnalta Malacolle :(

 

[Uleåborgir]

Ylivoimainen karkkisuosikki numero yksi oli Terva-Leijona. Siis semmoinen, jonka sisällä oli sellaista täytettä. Anis oli yksi maku, ja mitä niitä olikaan. Noita karkkeja ei ole enää noin 10 vuoteen näkynyt. Ostaisin jos näkyisi. Muuten ei juurikaan karkkeja tule syötyä.

Ollos joskus vielä se päivä koittaen, jolloin noita karkkeja vielä saisin!

Lienet puhuva Pastirol-pastilleista. Alun perin niissä oli kolme väriä ja makua. Vihreä, keltainen ja sininen; terva, anis, menthol. Sitten Pastirol-tehtaalla alettiin penailla urakalla: hyllyihin ilmestyi ties mitä persikka-omena/kiiwi-kookos-Pastiroleja ja pikku hiljaa Pastirol riutui pois nannahyllyistä. Olin itsekin kova poika syömään Pastiroleja, etenkin niitä tervanmakuisia.

Oli muistaakseni mainoslaulu, jossa Mikko Alatalo julisti, että "nyt on Pastirol-päivä, päivä joka muistetaan."

 

[Palstalegenda]

Lienet puhuva Pastirol-pastilleista.

Kiitos korjauksesta, olikin vähän hutera olo, että mikä se nimi noilla lopulta olikaan. Pastirolejahan toki tarkoitin.

Penailuiksihan se tosiaan lopulta meni, kun ensin tuli vain väärää merkkiä ja sitten ei enää mitään merkkiä.

Maailmassa on Pastirolien kokoinen aukko!

 

[Blue J]

Maailmassa on Pastirolien kokoinen aukko!

Perustin aikanaan Facebookiin ryhmän nimeltä Pastirol takaisin. Ajattelin sen olevan lähinnä kaveripiirin sisäinen huumoriryhmä, mutta siellä on tänä päivänä jo miltei 500 jäsentä. Liittykää kerhoon.

 

[Uleåborgir]

Pastirol-penailu on kyllä yksi kaikkien aikojen suurimmista elintarviketeollisuuden mämmiräpylöinneistä. Kun muistelee sitä, kuinka paljon Pastirolia meni, on käsittämätöntä, että ko. nami laskettiin arkkuun ja naulattiin kansi kiinni.

Olisi mukava tietää Pastirol-pastillin katoamisen historia. Kuka Urpo sai idean, että muutetaanpa tuotetta. Ja miksi se idea hyväksyttiin? Koko sapluuna meni uusiksi: pastillien muoto muuttui, mikä on edellyttänyt tietenkin tehtaan Pastirol-linjan laitteiston uusiksi laittamista, ja on maksanut varmasti ihan saatanasti. Sama koskee pakkausta ja raaka-aineita.

Ajatelkaapa jos joku saisi idean HK:n tehtaalla muuttaa HK:n Sinistä. "Tehdään siitä soijanakki, värjätään se vihreäksi ja täytetään mustilla oliiveilla". Mahtaisi Sininenkin hiipua pois. Tai siis vihreä.

 

[Ted Raikas]

Kyllähän täälläkin karkki maistuu. Enimmäkseen ostan ja syön suklaata ja lakritsaa, mutta irtokarkkeihinkin tulee himo yleensä kerran kuukaudessa, joskus voi mennä yli kuukausikin. Yritän pitää irtokarkit harvinaisempana herkkuna, ettei niistä tule sillä tapaa arkea.

Salmiakit on tietysti ydin monesti, mutta kyllä sinne hedelmäkarkkeja ja muuta löytää tiensä. Se kyllä harmittaa, että ne Enter-karkit on kadonneet. Maistuivat tosi hyvältä. Samoin kirpeät sienikarkit on sellaisia joita kaipaan. King kongeja onneksi löytyy edelleen. Ne kuuluu pussiin lähes väistämättä yhdessä liitulakujen kanssa (näissä omenanmakuiset on parhaat).

 

[TF-79]

Oli muistaakseni mainoslaulu, jossa Mikko Alatalo julisti, että "nyt on Pastirol-päivä, päivä joka muistetaan."

Eikös se ollut Kummelin pojat?
Nuo Pastirolit olivat tosiaan hyviä, sääli, ettei niitä enää saa. Nykyisin karkkia menee vaihtelevasti, joskus useampi viikko ilman ja sitten taas reilummin. Lähinnä pehmeitä hedelmäkarkkeja ja nougat-suklaata. Onko muuten kukaan muu huomannut, että geisha-levyissä olisi suklaa vaihdettu? Vai tuntuuko vain minusta, että maistuu erilaiselle?

 

[Moto]

Onko niin, että Hopeatoffeeta ei enää valmisteta? Ei ole enää vähään aikaan näkynyt irtokarkkihyllyillä (tilalle on tullut jotain ihme Kickejä, jotka maistuvat lähinnä paskalle kun verrataan hopeatoffeeseen). Jos näin on niin suunnaton :keskari: lähtee täältä suunnalta Malacolle :(

Kick on kai pelkästään nimensä muuttanut Käck eli niitä on ollut jo iät ja ajat. Voisin kyllä aika varmasti väittää, että ihan äskettäin olen nähnyt Hopeatoffeitakin. Ei tosin ole tullut pitkään aikaan ostettua, saatan muistaa väärin.

Lakutoffeista kaipaan eniten Toffoa. Nykyään ei kai ole muuta Toffoa myynnissä kuin jotain mitä lie hedelmäsekoitusta, mikäli enää sitäkään.