No voi vittu!
Meikäläinen lähtee rauhalliselle landeviikonlopulle lähelle pesäpalloilijoiden ja hiihtäjien taivasta ja eikös pidä kaivaa kone esiin tällaisen jutun takia.
Ikävää, ikävää. Olen seurannut suhteellisen läheltä Jeren elämää muutaman vuoden ja pitänyt turpani tukossa Jerestä mm. HIFK-ketjussa, jossa jotkut kyselivät silmät teevadin kokoisina, että "eikö Jere tosiaan mahdu HIFKiin?" Nyt toivottavasti kenelläkään ei enää ole epäselvää siitä, mikä vaikeuttaa Jeren palkkaamista mihin tahansa joukkueeseen.
HIFK ei ole ottamassa avosylin vastaan päihderiippuvuutta sairastavaa Jereä, toisin kuin täällä monet luulevat. Jos näin olisi, Jere olisi jo HIFKin kirjoilla - olettaen että Nashville olisi tähän suostunut. Sitä emme saa tietää. HIFK ei ole ollut haalimassa Jereä riveihinsä, vaan HIFK ja Nahshville ovat olleet yhdessä suunnittelemassa Jerelle hoito-ohjelmaa, jonka tarkoituksena on parantaa hänet päihderiippuvuudesta, joka todellakin on sairaus. Toissijaisena asiana tässä projektissa on ollut miehen pelikunnon palauttaminen. Projekti on epäonnistunut, mutta ei huumeiden takia. Oikeastaan emme tarkkaan ottaen tiedä onko se epäonnistunut alkoholinkaan takia, sillä Jere on itse katkaissut homman ja ikäänkuin kieltäytynyt kusemasta purkkiin. No, ero tässä tapauksessa on hiuksenhieno, mutta kovista aineista ei ole kysymys.
Suvussani on perinnöllisiä sairauksia (fyysisiä sellaisia) sairastavia ja olen perehtynyt aika paljon tähän asiaan. Ei ole sattumaa, että syöpäsairaudet, sydän- ja verisuonitaudit ja toisaalta alkoholismi, päihderiippuvuus, mielisairaus, taparikollisuus keskittyvät tiettyihin sukuihin. Erään teorian mukaan ympäristön osuus on vain 50%, loput on geeneissä. Minun paras lapsuudenystäväni sairastui 16-vuotiaana parantumattomaan skitsofreniaan, trippi jatkuu vieläkin - olisin ehkä voinut kertoa hänelle, että se oli sinun valintasi. Siltä se nimittäin ulospäin näytti ja alussa monilla oli ihan hauskaa. Myös minulla, 16-vuotias tampio kun olin vasta. No, tapaukset, sairastapauksetkin ovat yksilöllisiä.
Kun Nykäskylän mäkikotka Masahiiri hajotteli lavuaareja, ryösteli kioskeja, käyttäytyi väkivaltaisesti (mistä ei onneksi ole 57-kiloisen tapauksessa haittaa) ynnä muuta, oli koko hiihtokansa tohkeissaan puolustamassa Mattia. Koska hänellä on ongelmia ja koska hän on pirun hyvä hyppäämään mäkeä. Kun umpihelsinkiläinen jääkiekkoilija syyllistyy vähän samansuuntaiseen mokailuun, ovat juuri maakuntien miehet ensimmäisenä kivittämässä. Samat maakuntien miehet ymmärsivät rikolliseen toimintaan syyllistyneitä pesäpalloilijoita, joille me olemme täälläpäin aina nauraneet joka tapauksessa. Onko tässä kulttuurieroa vai kuvittelenko vain? Kertokaa.
Tämä oli vain hajahuomio ja itseltäni riitti silloin ja riittää vieläkin ymmärrystä myös Nykäselle. Törttöily ei ole hänenkään originaalivalintansa. Hänellä on vain sellainen koneisto, joka ei toimi ihan täysillä. Vastuu teoistaan pitää tietenkin jokaisen kantaa. Taparattijuoppokin on sairas, hänen sairautensa on ikävä kyllä vaarallisempaa ulkopuolisille kuin tapajuopon tai suisidaalisen mielenhäiriöpotilaan (itsemurhahakuisen) toiminta. Monimutkaisia juttuja.
Jerelle toivon tsemppiä ja uraa NHL:ssä, minne hän taidoiltaan kuuluu. HIFK jaksaa odottaa miestä. Ja kiitän tässä yhteydessä naapurileirin Pete62:ta ja Hakunilan Hurjaa Mikeä realistisista ja ymmärtävistä viesteistä. Joskus löytyy yhteinenkin linja.
Kyllä minä ymmärrän rankkaakin kritiikkiä syytäviä. Toiset käsittelevät sairauksia siten, että omapa on vikasi. Mitäs otat kun tarjotaan. Voi kun se olisikin noin yksinkertaista! Kukaan ei tupakoisi, kukaan ei joisi viinaa, kukaan ei olisi rikollinen, jos kaikki vain päättäisivät, että nyt riitti.
Tämä on paska homma kaikenkaikkiaan.