Jos kostetaan/puolustaudutaan puolen vuoden takaisesta tapahtumasta niin onko siitä jo leikkimieli kaukana?
Voi hyvänen aika tätä ketjua!
TAUSTAA
Kai Kantola valmistui keväällä 2010 Bowling Greenin yliopistosta ja ajautui Facebookin kautta keskusteluun Ilveksen edustajien kanssa. Tämän seurauksena mies lennätettiin Tampereelle kahden viikon testijaksolle. YouTubesta löytyi ainoastaan muutama video Kantolasta, joista toisessa hän ryntää huonosti valmistautuneen Luke Lucykin selkään.
Olkoonkin, että kommentaattorikin toteaa kyseisessä pätkässä kuinka "
he's one of the Falcons' best players, does not have a reputation as a dirty player", oletin Ilveksen saavan riveihinsä kädettömän nelosketjun koohottajan.
Testijakson perusteella Kantolalle lyötiin liigasopimus käteen ja miehestä tuli hyvin nopeasti yksi kannattajien suosikeista. Vastoin omia odotuksiani, hän osoittautui todelliseksi joukkuepelaajaksi ja jätti vaihdosta toiseen kaiken energiansa jäälle. Sijoittuu fiksusti, asenne samaa luokkaa kuin Marjamäellä, väläyttelee aina silloin tällöin kiekollista osaamistaan. Täyttää paikkansa alemmissa ketjuissa erinomaisesti.
Ennen kaikkea suoraselkäinen kaveri, joka on pelannut aina rehdisti ja saanut korkeintaan käytöskymppejä nyhjäämisestä jonkun Sailion kanssa. Ilmeisesti ainoa kyseenalainen tilanne on ollut polvitaklaus Anssi Rantaseen yhdessä harjoitusmatsissa, mistä tiedän vain raumalaisten näkemyksen. Rantanen joutui pitkälle sairaslomalle ja kosti taklauksen seuraavana vuonna yrittämällä raporttien mukaan päähän kohdistunutta taklausta.
TAPAUS OHTAMAA
Ilves lähti kauteen köyhällä hyökkäysosastolla. Sointu sekä Kantola ovat olleet pelaajia, jotka ovat pystyneet suorittamaan yli odotusten. Kantolan pelillinen kasvu on mahdollistanut sen, että hän on pystynyt jollain lailla kantamaan Ilveksen ykkösketjun sentterin viittaa.
Kantolan syksy lähti ennätysmäisen hyvin käyntiin, kunnes Ohtamaan leikkaaminen/lonkkataklaus päätti lennon. On kuitenkin hyvin vaikeaa uskoa, että Kantola olisi sellainen pelaaja joka hautoisi kostoa Ohtamaalle useiden kuukausien ajan tai olisi oppinut Rantasen myötä jonkin suomalaisen koodiston tällaisten tilanteiden hoitamiseksi.
Kantolalla on koko ajan taitorajojensa yläpäässä suorittavana hyökkäyksen johtajana kovat paineet. Torstaina ei ollut hänen iltansa. Hän tulkitsi Ohtamaan kalastelevan jäähyä, muisti loukkaantumisensa ja mitä todennäköisimmin SPONTAANINA ylikuumenemisena lähti jahtaamaan Kärppien pakkia.
Ohtamaa toimi tilanteessa täysin oikein ja piti päänsä kylmänä. Kärpillä oli jo ennestään pakkipula, ylivoimaa tulossa jne. Kantola tajusi mitä todennäköisimmin nopeasti, ettei onnistu provosoimaan Ohtamaata mukaan tappeluun, mutta kerran jo aloitettuaan kaatoi Ohtamaan lopulta epätoivoisesti maahan.
YHTEENVETO
Pelaajat, jotka eläytyvät vahvasti mukaan ottelun tapahtumiin ja antavat kiekolle kaikkensa, sattuu väistämättä ylilyöntejä. Oli kyseessä sitten Raimo Helminen, Saku Koivu, Steve Yzerman tai Kai Kantola. Tunteella pelaaminen on kunnioitettava kyky, ylilyönnit sen ikäviä varjopuolia. Olisi toki hienoa, mikäli joku pystyisi pelaamaan aina 100% asenteella ja kunnioittamaan siinä sivussa vastustajia täydellisesti virheitä tekemättä.
Kantolalle sattui ylilyönti ja siitä rangaistaan. Tilanne näytti yksipuolisuutensa takia naurettavalta.
Kantolan tekoa saa ja pitää moittia. Kantolasta ei tarvitse tehdä tutkimustyötä voidakseen kommentoida tilannetta. Mutta siinä vaiheessa kun tällaisesta yhdestä inhimillisestä, spontaanista ja kaikkiin kohuotsikoihin nähden lopulta varsin kesystä turhautumisesta lähdetään aloittamaan jotain "miten tämä vaikuttaa lapsiin" -keskusteluja, niin muakin alkaa jo ihan oikeasti vituttamaan.
Ei jumalauta hei, elämä on kovaa ja virheitä sattuu. Koittakaa päästä eteenpäin. Nähdäkseni ylivoimaisesti suurin osa keskustelijoista, oli lasit mitkä tahansa, on samaa mieltä tilanteesta: Kantolalla meni yli. Mistä täällä siis enää väännetään?
