Voi hyvänen aika tätä ketjua!
YHTEENVETO
Pelaajat, jotka eläytyvät vahvasti mukaan ottelun tapahtumiin ja antavat kiekolle kaikkensa, sattuu väistämättä ylilyöntejä. Oli kyseessä sitten Raimo Helminen, Saku Koivu, Steve Yzerman tai Kai Kantola. Tunteella pelaaminen on kunnioitettava kyky, ylilyönnit sen ikäviä varjopuolia. Olisi toki hienoa, mikäli joku pystyisi pelaamaan aina 100% asenteella ja kunnioittamaan siinä sivussa vastustajia täydellisesti virheitä tekemättä.
Kantolalle sattui ylilyönti ja siitä rangaistaan. Tilanne näytti yksipuolisuutensa takia naurettavalta.
Kantolan tekoa saa ja pitää moittia. Kantolasta ei tarvitse tehdä tutkimustyötä voidakseen kommentoida tilannetta. Mutta siinä vaiheessa kun tällaisesta yhdestä inhimillisestä, spontaanista ja kaikkiin kohuotsikoihin nähden lopulta varsin kesystä turhautumisesta lähdetään aloittamaan jotain "miten tämä vaikuttaa lapsiin" -keskusteluja, niin muakin alkaa jo ihan oikeasti vituttamaan.
Ei jumalauta hei, elämä on kovaa ja virheitä sattuu. Koittakaa päästä eteenpäin. Nähdäkseni ylivoimaisesti suurin osa keskustelijoista, oli lasit mitkä tahansa, on samaa mieltä tilanteesta: Kantolalla meni yli. Mistä täällä siis enää väännetään?
Tämä oli ehkä yksi kaikkien aikojen parhaista kirjoituksista jatkoajassa, kiitos siitä. Olen samaa mieltä, että toimin typerästi laajentaessani tätä keskustelua alueelle, johon ei pitäisi. Olen myös täsmälleen samaa mieltä siitä, että tunteella toimivia pelaajia tarvitaan. Juuri Broncon mainitsemien pelaajien harvinaiset ylilyönnit todistavat, etteivät he vain patsastele kentällä palvottavana joukkuetta ja lajia suurempina hahmoina. Lisäisin listalle jalkapallon puolelta Zidanen, joka ei edes uransa päätösottelussa ajatellut mainettaan vaan toimi kuten toimi.
Samalla pyydän anteeksi lapsinäkökulman tuomista keskusteluun, ja koen tarvetta selittääkin sitä. Ymmärrän ja tiedostan jääkiekossa olevan väkivaltaelementin. Mielestäni se on elementti,*jota tulee sietää. Sitä ei kuitenkaan pidä himoita, kuten jääkiekkoyhteisössä varsin suuri osa ihmisistä tekee. Tämäkin ketju on siitä oiva todiste. Ei lapsille ole vahingollista se, että kaksi jääkiekkoilijaa nahistelee, vaan se että yleisö palkitsee sen suuremmin kuin maalin. Tai se, että se nousee kohokohdaksi, se että jatkoaika.comissa on ketjut "Tappelut kaudella xx-yy". Lippuja ostava, netissä jääkiekkovideoita katsova ja tappeluita ihannoiva yleisö on sairas, ei pelaaja jolla kuppi kaatuu.
Lopulta syy siihen, että haksahdin vetämään lapset mukaan tähän keskusteluun on se, että juuri torstaina jouduin selvittämään kahdelle kaverukselle ettei nyrkillä lyöminen ole minkäänlainen osa jääkiekkoleikkiä. Lupaan olla vetämättä heitä enää keskusteluun, mutta en lupaa lopettaa tappelukulttuurin ihannoinnin kritisoimista.