The Original Jags
Jäsen
- Suosikkijoukkue
- Venäjä, Lokomotiv Jaroslavl
Aloitan aiheesta uuden ketjun, koska vastaukseni ei liity suoraan viestiketjun otsikon aiheeseen.
1980-luvulla "neljän suuren" kerhon muodostivat Neuvostoliitto, Kanada, Tshekkoslovakia ja Ruotsi. Nyt USA on noussut tähän kerhoon mukaan ja Tshekkoslovakian perillinen Tshekki on siitä pudonnut. USA:n kiekkoilun tason nousu on suoraan verrannollinen siihen panostukseen ja pelaajamassojen lisääntymiseen, mikä maassa on nähty 1990-luvun ja 2000-luvun aikana. USA:ssa on tätä nykyä lähes yhtä paljon rekisteröityjä pelaajia kuin Kanadassa. Pohjois-Amerikan maissa onkin kymmenkertainen pelaajamassa kaikkiin Euroopan maihin verrattuna.
Tshekin tippuminen terävimmältä huipulta on yksi huolestuttava piirre kansainvälisessä jääkiekossa. 1990-luvun ja 2000-luvun alun kestomenestyjä on tippunut erityisesti junioritasolla A-sarjan keskikastiin, ja vähitellen sama alkanee näkyä myös miesten tasolla. Tshekin pääsarjan taso on heikko, mistä kertoo sekin että nelikymppiset veteraanit (Dopita, Reichel, Patera jne.) dominoivat siellä edelleen suvereenisti sarjaa. Pääsarjan tason heikentyminen yhdistettynä siihen, että käytännössä kaikki parhaat juniorit karkaavat Kanadaan viimeistään 17-vuotiaina on romahduttanut Tshekin pelaajatuotannon tason. Vancouverissa nähty Tshekki oli heikoin tshekkimaajoukkue pitkään aikaan, eikä mukana ollut yhtään nuorta pelaajaa, joka olisi pystynyt kantamaan joukkuetta.
Tshekkoslovakian toinen perillinen Slovakia on hieman samankaltaisessa tilanteessa kuin Tshekki. Vancouverin pronssipeli on joutsenlaulu monelle vanhalle sotaratsulle, kuten Stumpel, Palffy, Demitra ja Handzus. Slovakian tuleva pelaajasukupolvi jää kauas näiden pelaajien tasosta. Slovakialla on muutama nuori tai keski-ikäinen huippupelaaja (Gaborik, Meszaros, miksei myös Hossa), mutta ei juuri muita.
Venäjän tilanne ei myöskään ole niin hyvä kuin parin viime vuoden MM-kisat olisivat antaneet ymmärtää. Venäjän pelaajatuotanto on taantunut 2000-luvun alun kohtalaisen hyvistä vuosista, jotka tuottivat pelaajia kuten Ovetshkin, Malkin, Kovaltshuk, Semin, Radulov ja Frolov. 2000-luvun toinen puolisko on ollut Venäjän pelaajatuotannon osalta erittäin vaisu. Erityisesti nuorten puolustajien tilanne alkaa kohta olla huolestuttava. Venäjä ei ole tuottanut yhtään todellista huippupuolustajaa sitten 31-vuotiaan Andrei Markovin. Myös Markovin taso jää kauas 1970- ja 1980-lukujen tuottamista suurpuolustajista (Fetisov, Kasatonov, Vasiljev, Biljaletdinov, Zubov, Malahov, Konstantinov, Pervuhin, Lutshenko jne.). Venäjä tuotti vielä 2000-luvun alussa muutaman kohtalaisen puolustajan (Grebeshkov, Tjutin, Nikulin, Voltshenkov, Babtshuk), mutta sen jälkeen ei ole tullut ainoatakaan pelaajaa, joka olisi tosissaan tavoitellut vakiopaikkaa NHL:ssä (tosin Floridan Dimitri Kulikov saattaa lyödä itsensä läpi hyvinkin nopeasti).
Venäjän KHL on Venäjän kiekolle positiivinen juttu, mutta KHL:n on otettava nykyistä suurempi vastuu juniorien kehittämisestä, sillä Venäjä on tällä hetkellä ainoa eurooppalainen maa jolla on realistinen mahdollisuus joskus kuroa umpeen Kanadan etumatka. Venäjän 1992-ikäluokan pitäisi olla erittäin hyvä, mutta siitäkin muutama paras on jo ehtinyt karata Kanadaan, eli heidän kehityksensä on tavallaan tuhottu jo etukäteen.
Suomen tilanne hieman samanlainen kuin Tshekin. Kumpikin on siinä tilanteessa, että kansallisen sarjan taso ja pelaajatuotanto ovat heikentyneet siitä, mitä ne olivat parhaimmillaan 1990-luvulla ja 2000-luvun alussa. Suomi on tosin Tshekkiin verrattuna paremmassa asemassa siksi, että jääkiekko on Suomessa selvä ykköslaji, jonka "pelastamiseksi" ollaan varmaan valmiita tekemään enemmän kuin Tshekissä, joka on urheilun suurvalta, ja jossa muut lajit kamppailevat lahjakkuuksista paljon enemmän kuin Suomessa. Suomella on muutama lupaava nuori pelaaja (Vatanen, Granlund) joilla on edellytykset nousta kv. huipulle, mutta jotenkin tuntuu siltä, ettei Granlundista koskaan tule uutta Saku Koivua eikä Vatasesta uutta Teppo Nummista. Hyviä pelaajia, mutta todellinen superlahjakkuus puuttuu. Suomi ei tule lyhyellä aikavälillä nousemaan "neljän suuren" kastiin, mutta 10 vuoden sisällä se on mahdollista, jos Suomessa osataan tehdä oikeita asioita. Suomessa on kuitenkin käytännössä saman verran halleja ja pelaajia kuin Venäjällä, Ruotsissa ja Tshekissä, joten resurssien puutteeseen homman ei pitäisi kaatua.
Nostaisin huippumaiden joukkoon myös Ruotsin, jonka pelaajatuotanto ikäluokissa 87-91 on ollut selvästi Venäjää parempaa. Ruotsilla on paremmat nuoret (alle 23-vuotiaat) pelaajat kuin millään toisella eurooppalaisella maalla. 4-5 vuoden hyvä jakso ei vielä kerro kaikkea, mutta Ruotsilla on kuitenkin riittävästi hyviä pelaajia ja menestystä, jotta paikka "neljän suuren" joukossa voidaan perustella..Huippumaita on hieman objektiivisempien linssien kautta tarkastelulla kolme, joista Venäjä tippui tyrmäysiskun Kanadalta saatuaan. USA pelasi eilen yhden erän taitojensa mukaisesti, mikä riitti finaalipaikkaan. Kanada puolestaan lopetti pelaamisen noin yhdeksän minuuttia liian aikaisin ja päästi Slovakian mukaan.
1980-luvulla "neljän suuren" kerhon muodostivat Neuvostoliitto, Kanada, Tshekkoslovakia ja Ruotsi. Nyt USA on noussut tähän kerhoon mukaan ja Tshekkoslovakian perillinen Tshekki on siitä pudonnut. USA:n kiekkoilun tason nousu on suoraan verrannollinen siihen panostukseen ja pelaajamassojen lisääntymiseen, mikä maassa on nähty 1990-luvun ja 2000-luvun aikana. USA:ssa on tätä nykyä lähes yhtä paljon rekisteröityjä pelaajia kuin Kanadassa. Pohjois-Amerikan maissa onkin kymmenkertainen pelaajamassa kaikkiin Euroopan maihin verrattuna.
Tshekin tippuminen terävimmältä huipulta on yksi huolestuttava piirre kansainvälisessä jääkiekossa. 1990-luvun ja 2000-luvun alun kestomenestyjä on tippunut erityisesti junioritasolla A-sarjan keskikastiin, ja vähitellen sama alkanee näkyä myös miesten tasolla. Tshekin pääsarjan taso on heikko, mistä kertoo sekin että nelikymppiset veteraanit (Dopita, Reichel, Patera jne.) dominoivat siellä edelleen suvereenisti sarjaa. Pääsarjan tason heikentyminen yhdistettynä siihen, että käytännössä kaikki parhaat juniorit karkaavat Kanadaan viimeistään 17-vuotiaina on romahduttanut Tshekin pelaajatuotannon tason. Vancouverissa nähty Tshekki oli heikoin tshekkimaajoukkue pitkään aikaan, eikä mukana ollut yhtään nuorta pelaajaa, joka olisi pystynyt kantamaan joukkuetta.
Tshekkoslovakian toinen perillinen Slovakia on hieman samankaltaisessa tilanteessa kuin Tshekki. Vancouverin pronssipeli on joutsenlaulu monelle vanhalle sotaratsulle, kuten Stumpel, Palffy, Demitra ja Handzus. Slovakian tuleva pelaajasukupolvi jää kauas näiden pelaajien tasosta. Slovakialla on muutama nuori tai keski-ikäinen huippupelaaja (Gaborik, Meszaros, miksei myös Hossa), mutta ei juuri muita.
Venäjän tilanne ei myöskään ole niin hyvä kuin parin viime vuoden MM-kisat olisivat antaneet ymmärtää. Venäjän pelaajatuotanto on taantunut 2000-luvun alun kohtalaisen hyvistä vuosista, jotka tuottivat pelaajia kuten Ovetshkin, Malkin, Kovaltshuk, Semin, Radulov ja Frolov. 2000-luvun toinen puolisko on ollut Venäjän pelaajatuotannon osalta erittäin vaisu. Erityisesti nuorten puolustajien tilanne alkaa kohta olla huolestuttava. Venäjä ei ole tuottanut yhtään todellista huippupuolustajaa sitten 31-vuotiaan Andrei Markovin. Myös Markovin taso jää kauas 1970- ja 1980-lukujen tuottamista suurpuolustajista (Fetisov, Kasatonov, Vasiljev, Biljaletdinov, Zubov, Malahov, Konstantinov, Pervuhin, Lutshenko jne.). Venäjä tuotti vielä 2000-luvun alussa muutaman kohtalaisen puolustajan (Grebeshkov, Tjutin, Nikulin, Voltshenkov, Babtshuk), mutta sen jälkeen ei ole tullut ainoatakaan pelaajaa, joka olisi tosissaan tavoitellut vakiopaikkaa NHL:ssä (tosin Floridan Dimitri Kulikov saattaa lyödä itsensä läpi hyvinkin nopeasti).
Venäjän KHL on Venäjän kiekolle positiivinen juttu, mutta KHL:n on otettava nykyistä suurempi vastuu juniorien kehittämisestä, sillä Venäjä on tällä hetkellä ainoa eurooppalainen maa jolla on realistinen mahdollisuus joskus kuroa umpeen Kanadan etumatka. Venäjän 1992-ikäluokan pitäisi olla erittäin hyvä, mutta siitäkin muutama paras on jo ehtinyt karata Kanadaan, eli heidän kehityksensä on tavallaan tuhottu jo etukäteen.
Suomen tilanne hieman samanlainen kuin Tshekin. Kumpikin on siinä tilanteessa, että kansallisen sarjan taso ja pelaajatuotanto ovat heikentyneet siitä, mitä ne olivat parhaimmillaan 1990-luvulla ja 2000-luvun alussa. Suomi on tosin Tshekkiin verrattuna paremmassa asemassa siksi, että jääkiekko on Suomessa selvä ykköslaji, jonka "pelastamiseksi" ollaan varmaan valmiita tekemään enemmän kuin Tshekissä, joka on urheilun suurvalta, ja jossa muut lajit kamppailevat lahjakkuuksista paljon enemmän kuin Suomessa. Suomella on muutama lupaava nuori pelaaja (Vatanen, Granlund) joilla on edellytykset nousta kv. huipulle, mutta jotenkin tuntuu siltä, ettei Granlundista koskaan tule uutta Saku Koivua eikä Vatasesta uutta Teppo Nummista. Hyviä pelaajia, mutta todellinen superlahjakkuus puuttuu. Suomi ei tule lyhyellä aikavälillä nousemaan "neljän suuren" kastiin, mutta 10 vuoden sisällä se on mahdollista, jos Suomessa osataan tehdä oikeita asioita. Suomessa on kuitenkin käytännössä saman verran halleja ja pelaajia kuin Venäjällä, Ruotsissa ja Tshekissä, joten resurssien puutteeseen homman ei pitäisi kaatua.