Ehdoton kyllä.
... Ylipäätään tämä länsimainen (kristillispohjainen) mies ja vaimo -malli on ihmiskunnan historiassa aika tuore juttu. Kyllä lapsen kasvatuskin on aiemmin ollut ihan koko kylän yhteinen asia ja kasvattamiseen on osallistunut koko yhteisö, sellainen perhe varmaan etunenässä johon on kuulunut isovanhempia myös.
Tutkimukset (mm. se joka on tänne monta kertaa linkitetty) eivät yksinkertaisesti tue näitä umpiossa elävien mutuiluja, notta homojen lapsista kasvaisi jotain kieroutuneita ihmisiä. Eli toisella puolella on tällä hetkellä nykytutkimuksen mukaista tietoa, toisella puolella mutua, omia ennakkoasenteita ja raamattu.
Nyt päästään lähelle asian ydintä. Koko homokeskustelun pointtihan on se, että kuuluuko homopareille täysin samat oikeudet kuin heteropareille
suomessa 2011 tai lähitulevaisuudessa.
Vastaushan tähän on selkeä ei, nimenomaan sen kulttuurisen viitekehyksen takia missä ollaan. Tottahan se on, että kristillispohjainen (tai melkein minkä tahansa muun uskonnon pohjainen) mies/vaimo, nainen/mies, isä/äiti kasvattajana on melko "uusi" verrattuna tähän yhteisön kasvattamiseen.
No tosin mistä sen nyt puhutaan vaikkapa ajasta teollistumisen jälkeen, niin yhteisöt ovat pienentyneet kaupungistumisen jälkeen ja läntisessä maailmassa ollaan päädytty tähän perheyhteisön malliin ihan käytännön syistä.
Sehän tuo esiin sen, että homoparit kasvattaa on länsimaisessa maailmassa sen verran uusi käsite, ettei homouden historiasta voi ottaa mitään hyvää puolustusargumenttia siitä kuinka toimiva malli se on. Ei joku antiikin kreikan eliitin homoilu tee siitä sivistyneiden merkkiä edelleen suomessa 2011.
Evlut. kirkon, jonka lähimmäisen rakastamisen käsite on muihin kristinuskon oppeihin verrattuna aika lämmintä ja sallivaa on kuitenkin meillä okei syy siihen, että homous on vielä meidän kulttuurissa vähän tabusta seuraavaksi arkisempaa. Mutta niin se vain menee, kristinuskolla sitä "moraalista lamaa" on hallittu ja hallitaan suuressa osassa maailmaa edelleen.
Minun ihmiskäsityksessäni kenellä tahansa on oikeus rakastaa ja olla onnellinen, oli sitten homo tai lesbo. Kunhan henkilöiden käsityskyky on samalla levelillä. Homoseksuaalisuudessa kiinnitetään aina sanan loppuun niin paljon merkitystä, että unohtuu se tunne-elämä ja keskitytään siihen mitä makuuhuoneessa tapahtuu. Sehän on pohjimmiltaan väärä tapa tutkia ketään ihmisenä ja senkin pitäisi muuttua.
Fakta lapsenkasvatuksessa on se, että lapsi joka oppii vanhemmiltaan arvot, rajat, roolit ja toimintamallit tarvitsee sekä miehen, että naisen mallin. No nyt päästään siihen suomeen 2011 ja siihen, että yhteisö pienenee ja vanhempien merkitys kasvaa entisestään. Miehen ja naisen mallin pitäisi olla tarjolla kotona, ei hoitopaikoilla, koulussa, mediassa tai harrastuksissa ja se ei toteudu tasapuolisesti homopareilla, eikä valitettavasti yksinhuoltajaperheissä.
Matemaattisesti: isä+isä/äiti+äiti < isä+äiti
Sillä argumentilla ei tee mitään, että kaikki heteroperheet eivät ole hyviä kasvattajia tai kuinka moni heteroavioliitoista päättyy eroon ja yksinhuoltajuuteen.
Yhteiskunnan pitäisi puuttua myös siihen, että avioliitot ja vanhemmuus vahvistuu eikä eroja tule ja siihen että jokaisessa kodissa kasvatetaan lapsi parhaalla mahdollisella tavalla.
Edelleen 2011 suomessa homous on siinä vaiheessa, että se on arkistunut, mutta ei ole mahdollista tarjota tässä kulttuurisessa viitekehyksessä tasapuolista mahdollisuutta vanhemmuuteen. Kristinuskon opit ja tabut on meissä vahvasti läsnä ja jos se ei olisi evlut. kirkko se olisi joku muu, jossa asiat olisi yhtä tiukkoja tai tiukempia. Siitä nyt on turha inistä, että jotain kävi 600 vuotta sitten, koska se ei vinkumalla parane.
Tieteeseen uskominen on uskontona nuorimpia, ei tiede tuo mitään arvoja kasvatukseen. Kaikki pehmeys mitä ihmisessä on opitaan siitä kulttuurista mitä on ympärillä. Siitä on olemassa kyllä tarinoita mitä käy kun empatia loppuu ja nyt puhutaan siis ihmisistä.
Tulevaisuudessa asiat voi olla toisin, kuten sanottua se vaatii sen, että homot itse normalisoi elämänsä. Se onkin onneksi muuttunut parempaan suuntaan, eli on olemassa pareja jotka ei alleviivaa omaa homouttaan ja elää vain elämäänsä ihan rauhassa ilman sitä pride/sateenkaari meininkiä.
Tulevaisuudessa myös yhteisöllisyyden pitäisi tulla takaisin ja ihmisten tulisi ajatella sitä kasvattamista siinä adoptiovaiheessa tavalla: "pystymmekö me tarjoamaan tälle lapselle kaiken mitä hän tarvitsee kasvaakseen ja kehittyäkseen?" Sen kysymyksen pitäisi sulkea myöntävä vastaus pois kaupunkilaistuneelta homoparilta, joka tähtää yhdenvertaiseen ydinperheeseen.
Jos pari pystyy perustelemaan myöntävän vastauksen, voi sillä olla oikeus adoptioon, muttei suomessa 2011 eikä lähitulevaisuudessa. Ikävä kyllä, mutta ehkä joskus yhteiskunta on valmis. Toivottavasti myös homot haluavat tehdä sen eteen töitä.