Kanadan junioriliigat: Bench Clearing Brawlia etsimässä 2008–2009

[HardCore Hooligan]

Bulls mainitusti ollut todella vaisu ja valitettavasti totutuilla linjoilla mennään tätäkin poimintarupeamaa eteenpäin. Viime sesonki alle kaiken arvostelun ja nyt kaksi merkintää joukkuetasolla runkosarjaan kasassa, joten uskottavuutta ryhmässä on yhtä vähän kuin visiirinaamaisessa jääkiekkoilijassa ja enpä usko suunnan tästä kovinkaan paljon kauden edetessä muuttuvan.
George Burnett vastuullisena ja pitkänlinjan O:n koutsista kysymys, mutta Ottawan Kilrean tavoin erityisesti nyt Bulls kautensa aikana viimeisenä naulana arkun kanteen profiloitunut visiirinaamaiseksi neppailukiekon ystäväksi ja kertoo ilmeen osalta kuinka paljon kysymyksessä kuitenkin viime kädessä on valmennusosaston peli.
Toki tämähän kaveri juuri mainitusti korvasi Gensin apukoutsin ruudusta itse legendan Bill LaForgen seurauksena tämän kiekkoneron sekä Niagara Falls Thunderin omistajan Rick Gayn riidoista. Syö alan ystävän ylpeyttä mainita nämä valmentajat edes samassa yhteydessä nykykuvassa ja Burnettin oli todella henkilökohtaisena herätyskellona ajankohtaista kohdata se ojentava kananmunasade.

O:ssa Owen Soundin Garrett Wilson ottaa sankarin viittaa ja suurena kehien sankaritekojen suorittajana henkilökohtaisesta panoksestaan pelin yleisen kiinnostavuuden hyväksi mahtipontinen 15 matsin palkintoloma. Rangersin Dan Kelly taisteli kyseisessä illassa nilkkansa rikki ja Wilson nappasi tässä tapahtumassa slew footing match penaltyn, mutta kiekkototuutena tämä huikea palkinto taas turhan halvalla syliin ja vain herkkyydestään tunnetun Branchin siistijän näkemyksellä tuosta saa enemmän kuin minorin. Kakkosestakin toisaalta jo oikeutetusti vesipullo askiin ja enemmän tässä oli kysymys "lasinilkasta" kuin mistään muusta.

 

[HardCore Hooligan]

O:ssa kierroksen helmenä Coltsin sekä Sarnian illassa bongattavaksi perustason kolme lähtöä ja ilta auki tyylikkäästi 1990-syntyneen Stefan Della Roveren ja Sarnian primeikäisen Daniel Lombardin vedolla. Buckets off suoraan aloituksesta ja hyvää tunnetta tässä mausteena, mutta ennen kaikkea hyvä saada terävimmillään aktiivinen tunnelman sähköistäjä Della Rovere sidotuksia poimintaan mukaan ja tästä illasta muistoksi heti makuun päästyään kaksi merkintää.
Toisessa vastassa hyväntason primeikäinen Matt Martin tämän ajelun jälkeen ja illan kolmannessa tulessa huomionarvoisesti Coltsin 1991-Kyle Clifford Sarnian Michael Nealin kanssa. Cliffordista saadaan vielä näihin kehiin viihdearvollisesti korkeatasoinen sekä suoritustasoltaan pätevä ottelija, mutta tätä kohti edetessä aktiivisuutta petrattava kartalla ja perusasioiden kautta lähtö lähdöltä uraa eteenpäin.

Wolves tarjosi myös illassaan Rangersin kanssa kaksi ja huomionarvoisena Sheldrake tulessa oikeaoppisesti suoraan aloituksesta 1990-syntyneen Mike Masciolin kanssa, mutta kokonaisuutta syöden harrmillisesti gladiaattoreilla pipot päässä ja näin amatöörimäisellä otteella vesitetään koko lähtö. Huolellisuutta peliin molemmille ja tänään sitten onkin listalta tilattuna vuorossa Sheldrake vastaan Guelphin Baldwin buckets off vedossa suoraan aloituksesta.

Lännessä Bruins sekä Kootenay perustason kolmen puristuksen illassa ja otetaan tarjonnasta esiin vaikkapa Bruinsin 1991-syntynyt pelin olennaisella osastolla lupaavia merkkejä itsestään alkukaudesta antanut Scott Ramsay, joka otti kirjanpitoonsa merkinnän 1989-syntyneen Tylan Stephensin kanssa ja 6`5 ottelijana listattu Ramsey liikkuu kyllä näin ihan odotuksia antavissa mitoissa.
Aktiivisesta illasta huolimatta taustalle hautautunut 1992-syntynyt Drew Czerwonka vailla lähtöä ja liekö tuo alkukauden pikainen huuma ollut puhdasta aloittelijan tuuria tällä tasolla, mutta isoa potentiaalia kaverissa on ja eiköhän anna taas aikanaan askelmerkkien osuessa kohdalle viitteitä tästä tärkeimmästä vahvuudestaan.
Samanikäinen Bruinsin Carter Berg taas taapertaa tulokaskauttaan lähdöittä ja apinan lisäksi aika kivirekeä vetää perässään, mutta Bantam kehissä taistellut 244 minuuttia uskottavuutta eivät tule ilmaiseksi ja nyt löydettävä vain se oikea naamari.

Ettei pääsisi vallan unohtumaan WHL:ssä tahkoaa myös sellainen kaveri kuin Ryan Letts ja näitä muistin virkistyksiä todella kaivataan koska kaveri vajonnut täydelliseen harmauteen. Pats myös lauantai-illan kaiken sallivassa sekä mahdollistavassa rähinähuumassa askissa vaahtosammuttimet kainalossa kaiken pienimmänkin liekehdinnän varalta ja ei todellakaan näin, mutta lievänä puolustuksena lähtölistoilta Garrett Mitchell sekä John Stampohar poissa ja toki aiheellisena kysymyksenä näin hädän hetkenä kuka Patsin vahvuudesta ottaisi McCuen keskiympyrässä?

Tiivistyksenä tyytyväinen ei kyllä voi olla ja onneksi sentään on Gensin TYler Taylor!

 

[HardCore Hooligan]

Ainahan toki voimme karata sirkukseen tai liittyä muukalaislegioonaan, mutta paljon varmemmaksi osuma ei voi muodostua kuin Spitsin sekä Frontsin kohdatessa. Greenop vastaan Stevens buckets off suoraan aloituksesta ja lähtö on parhaimmillaan silloin, kun se on käsikirjoitettu valmiiksi ja bongarit vain katsomossa odottavat sitä illan oikeaa aloitusta tilatun parin suhteen.
Tietyt muodikkaat termit jäävät mainitusti aukeamatta kuin ovi aatteitaan tyrkyttävälle visiirikauppiaalle, mutta homman viihdearvo on aina lopulta kiinni pääosanesittäjien ammattitaidosta ja taatusti maaliinsa osuvana esimerkkinä McEwan vastaan Hunt illan ensimmäisestä puotuksesta taatusti korkeatasoista laatuviihdettä.
Tunteen keitokseen heittävät itse ottelijat ja tunteen puutteesta voi syyttää vastuullisina vain ottelijoita, mutta tämä laadukas villejä iskujuhlia tuottava kipinöinti juuri parasta junnulähdöissä ja toki rehellisyyden nimissä tässäkin ollaan alaspäin pahasti menty vuosien kuluessa.

Sirkukseen karatessa ei tarvitsisi kuin heittää visiiri naamalle ja menisi heti klovnista, mutta lännessä ohjelmassa Hitmen vastaan Oil Kings ja odotukset toki rähinäosastolla korkealla. Isossa liigassa Tim Hunterin sekä Kevin McClellandin aina pankin räjäyttävä sekä ilotulituksen käynnistävä kiivas iskujenvaihto jäässä nousee silmien eteen kuin Bobby Schmautzin keihäs, mutta palatkaamme nöyrästi maanpinnalle ja kyllä tässä illassa nähdään ainakin Jesse Pearsonin sekä Rigby Burgartin tanssi näiden ollessa joukkueidensa ottelevassa.

HCH:n OHL 1998-1999

1. John Erskine
2. Matt Carkner

3. Kip Brennan
4. Adam Nittel
5. Trevor Gillies
6. Brett Clouthier

7. Andrew Peters
8. Bob Crummer
9. Nick Jones

10. James Ramsay

Spitsia emme kuitenkaan roolistamme ylpeänä unohda ja tämän poimintarupeaman ehdottomat kohokohdat viihdeosastolla 29.10 Spits vastaan Whalers sekä mainitusti neroleimauksena 25.10 Spits vastaan Owen Sound Platers.
Platersin vahvuudessa muuten operoinut lupaava Dave Stephenson joutui lopettamaan poimijanuransa olkapääongelmiin ja muutaman itsestäänselvän lisäksi annamme villinä tuollaisen nimeämättömän TOP-10 statuksen tässä esiin nostaen Ryan Barnesille, jossa tietyllä tapaa luovumme tiukimmasta ammattiylpeydestämme ja osoittaudumme tavalliseksi kuolevaiseksi.

 

[HardCore Hooligan]

Nyt täytyy taas piileskellä nurkissa ja katsella aitiopaikalta miten tämä korttitalo luhistuu. Ainoana puolustuksena heittää ettei olkapäävaivainen Greenop ottelevassa ja toisaalta repiä nälkäkuoleman partaalla lohtua irti siitä, että Ottawan primeikäinen Corey Cowick avausvedossaan Houndsin Jake Carrickin kanssa ja onhan se aina omanlaisensa merkkitapaus Ottawan jätkän poimiessa lähdön.

 

[HardCore Hooligan]

Arvon kypärättömät ystävät sekä visiirinaamaiset vihamiehet tänään ohjelmassa lännessä Blades vastaan Pats ja näissä olosuhteissa todellinen elämän ja kuoleman kamppailu kyseessä. Tämän kautta siis takaisin päivänvaloon hanskat sivusta auki leikattuina ja ranteet teipattuina, mutta rehellisyyden nimissä lähtölistat eivät hivo kiekkotaivaita ja viime kauden värikkäistä rähinäiltamista näiden perinteisten välillä seurannee karu pudotus tavanomaiseen harmauteen.
Bladesin Reich kuitenkin kantaa mukanaan poikkeuksellista potentiaalia iltojen liekkeihin heittämiseen ja tähän kenties viimeiseen oljenkorteen suuntautuu katseemme nyt äärimmäisen tiukassa paikassa. Toisaalta edelleenkään emme pysty näillä lahjoilla käsittämään miten Pats voi pudottaa TOP-3 Elderin (jääneistä kiintiöpaikkalaisista muuten juuri Scott Doucet pudotettiin kurinpidollisista syistä) ja kaupata mahdollisen korvaajan Todd Kennedyn Giantsiin, mutta Patsin vahvuudesta primeikäinen Brett Leffler tarkkailtavana pöytään tähän sotaan ja nyt pitäisi alkaa tapahtumaan isoin kirjaimin.
Otti kuin ottikin treenisesonkiin McCuen ja avasi poimintarupeaman sivussa taisteltuaan Raiders illassa aivotärähdyksen, mutta sen jälkeen kasvattanut tuskaillen apinaa ja kuitenkin löisin tämän kaverin ykköskorttina pöytään Patsin vahvuuesta ajattellen tuota Blades iltaa.

Lännessä 1998-1999 sesonkia raapaistaessa päästää alkuun tämän ajankohtaisen Blades sekä Patsin asetelman kautta ja näiden lähtölistoilta ajatellen tuota poimintarupeamaa löytyy se lännen ykkösottelija HCH:n näkemyksellä.Seuraa siis tehtävässään jatkumossa Rocky Thompsonia sekä Scott Parkeria ja aika monet tämän haaran professorit sijoittavat taas nämä molemmat 90-luvun TOP-5 ottelijoiden joukkoon.
Kuitenkin taso todella kova suhteessa nykypäivään ja eroa kuin kypärättömällä 70-luvun taistelijalla suhteessa nykypäivän visiirinaamaiseen salaliittolaiseen. Menneisyyteen palaten tuo sesonki Patsilta sekä Bladesilta perinteitä kunnioittaen joukkuetasolla onnistunut rupeama ja viittatujen perinteiden luomia uria noudatellen painettiin kautta eteenpäin tuhottujen hallien raunioiden savutessa taustalla.

 

[HardCore Hooligan]

Luottomme Reichiin palkittiin ja näin kuivalla maalla seisten onneksi kartalla on vielä jotain mihin voi kiekkourpo luottaa. Vastassa kahdesti Patsin 1990-syntynyt aktiivisuudellaan vähän puskista väläytellyt Cody Hanson ja näin ollen illan pääosanesittäjät hoisivat panoksellaan puhtaat paperit joukkueilleen tästä illasta, mutta tavoitteet olivat kyllä korkeammalla ja kieltämättä vähän sieltä missä rima oli matalin tässä mentiin.

Prince George sekä Lethbridge tarjosivat lännessä myös kaksi ja Cougarsin 1989-syntynyt ammattijätkä Halliday taas tulessa, joten korttiin muistoksi illasta Cam Stevens ja tämä primeikäinen kaveri kyllä tuollainen jolta voisi realistisesti odottaa taustalla 10 lähdön ensimmäisen rajapyykin ylittämistä. Tahti ei kuitenkaan ole nyt Stevensilla ollut tämä ja kenties tämä oli uusi alku näiltä osin poimintarintamalla kauteen, mutta huomionarvoisena illassa 1992-syntyneiden Bruin McDonaldin sekä Cody Castron keskinäien ja taas kuin rahaa laittaisi pankkiin.

O:sta pudonnut yli-ikäinen Kody Musselman nyt OJHL:n Lindsay Muskies vahvuudessa ja hyvä pitää tämäkin lähtöosaston peruspuurtaja mukana kuvioissa.

 

[HardCore Hooligan]

Onhan siinä kuitenkin jokaiselle alan ystävälle opintojen vaiheesta riippumatta jotakin, kun Pats sekä Blades kohtaavat ja jättää kylmäksi vain visiiriensä takaa peliä seuraavat luopiot. Toki ison liigan Bruins jättää kylmäksi jopa kypärättömän nykypäivänä ja tästä ei kartalla kypärättömiä voi kyllä syyttää. Helmetless bileiden konkarina toki voin avata viitattua salamyhkäistä kulttuuria sen verran, että näissä tapahtumissa taas Bruins on yhteisymmärryksessä se suurin ja ainakaan valomerkin aikaisessa fanatismissa Cashman, Sanderson, Wensink, O'Reilly tai Schmautz ei jää koskaan visiirinaamojen armoille.
Tarjolla Reich vastaan Hanson kaksi kertaa suoraan aloituksesta buckets off vedoissa ja kuin suoraan pelin oppikirjasta, mutta lännen rähinäperinteen vaalija Reich kyllä tilatusti hyvällä ilmeellä touhussa mukana ja pakettiin kuuluvat yleisön ottamiset tarjolle myös. Jokainenhan antaa tukea omalle illuusiolleen ja historiankirjoitukseen nojaten juuri tälläisten kädenjälkien avulla luodaan tässä pelissä ohjenuorana tavoiteltuja ilmiöitä.
Hansonille kunniaa myöskin kartalla ja tärkeimpänä täältä kiekkoikuisuuteen buckets off suoraan aloituksesta, mutta Patsille sekä Dale Derkatchille ansaittua krtitiikkiä lammasmaisuudesta ja ainakin Reichin laatikkoon olisi postia pitänyt illassa tulla. Tarinaa jatkaen Blades vei epäolennaisemmalta puolelta illan 8-1 ja myöskin tapahtuman molemmat puristukset (toki yksittäisiin tarttuvat vain opintojen alkuvaiheessa olevat), joten itsestäänselvästi aina toivottavan turhautumisen olisi pitänyt purkautua kipinöivänä pyykinpesuna häpäistyn Patsin puolelta ja mainitusti minkä tahansa palkintoloman uhalla Reichin ottaa vastaan sen ison postin.

Aktiivisesti avannut Tigersin John Stampohar rikkoi kätensä otellessaan Tipsin Liam Darraghin kanssa ja tällä tiedolla kaverin nimeä ei vähään aikaan nähdä Tigersin lähtölistalla. Iso menetys kartalla kyllä ja alkurupeaman näytöillä kunniakkaan ottelijanstatuksen arvoinen taistelija.

Ennen esiripun avautumista liekö se sitten Patsin Freadrich vai Bladesin MacIntyre, mutta joka tapauksessa HCH:n näkemyksellä Rebelsin Stephen Peat kakkospaikalla ja yhtenä poimintana juuri tämä 1998-1999 poimintarupeama suru-uutisten osastolla vei monesti esillä olleen soturin Andrew Milnen ulos liigasta.

 

[HardCore Hooligan]

Chilliwackin esillä ollut 1991-syntynyt Scott Ramsay jatkaa aktiivisesta ja merkinä tässä illassa Rocketsin kanssa tilille kaksi merkintää, joten kohta voidaan alkaan tänne suuntaan myös tarjoamaan tuota kunniakasta ottelijanstatusta ja tuskin sentään vielä ettei mene turhan halvalla.

Valona myös Giantsin 1990-syntynyt Todd Kennedy antoi hanskattomia elonmerkkejä itsestään turhan pitkän kuivan kauden jälkeen ja toki puolustuksena oli sivussa lähtölistoilta myös oteltuaan kätensä rikki, mutta tästä illasta korttiin muistoksi Shayne Neigum ja ei muuta kuin nälkäisesti poimimaan.

O:ssa potentiaalia suoraan aloituksesta omaava Kyle Steckley Guelphin vahvuudesta kaupalla Niagaraan ja näin ollen IceDogsin lähtölista alkaa TOP-5 Fletcherin johdolla olemaan varsin uskottavalla tasolla. Ryhmällä tänään ohjelmassa Erie, joten Fletcherin ottaessa Gadicin keskiympyrässä kakkoskorttien vedossa Stecleyn ollessa heti ottelevassa hänelle Brian Shaw ja Erien listalta edelleen Liambas ollut sivussa.
Niagaralla tietysti myös 1990-syntynyt Chris DeSousa tuomassa leveyttä sekä vaihtoehtoja, mutta tapahtumakalenterissa tänään myös Spits vastaan Guelph ja osuessaan tiedämmme mitä tämä tarkoittaa suoraan aloituksesta.

 

[HardCore Hooligan]

Täydellisten osumien kannalta emme edenneet onnellisten lähtötähtien alla ja taas tuttuna puolustuksena edelleen Spitsin Greenop sivussa ottelevasta. Toki vanha kumppani punaviivalta Baldwin otti pelitilanne vedon aktiivisen Spitsin Adam Wallacen kanssa ja kukkaan puhkeavien linjanvetojen varjossa teemalla tässä illassa kuitenkin saatiin Branchille järjestetyksi töitä.
Spitsin Ryan Ellis kolasi Guelphin Brandon Buckin yli ja isot kiitokset tästä henkilökohtaisesta suorituksesta, koska juuri näitä peli kaipaa heittämään iltoja liekkeihin ja tiivistäen kun ajelee niin hyviä asioita alkaa tapahtumaan. Tässä hässäkkää illan iloksi pystyyn ja isona sankarina kuitenkin kokonaiskuvassa Spitsin Conor O`Donnell, joka todella vahvalla ilmeellä haastaa Branchia ja yksi "bullying" peruspalkinto jo kunniakkaasti lomailtuna Sarniaa vastaan heitetystä panoksesta. Nyt taskuun tapahtumasta tupla game tämän illan roolista tapahtumien sykkeessä ja käveli nyt Guelphin Travis Gibbonsin yli, joten arjen sankari kuin hymyilevä tehdastyöläinen ja asiaan palataan merkkitapauksen kohdalla savun laskeuduttua.

Kun seuraa tapahtumia vain ikkunan takaa kuva ulkomaailmasta hämärtyy ja sama käy, kun tulkitsee peliä visiirinsä takaa ja saatu käsitys tapahtumista on jo lähtökohtaisessti vääristynyt. Joka tapauksessa myös Otters vastaan IceDogs puihin ja Gazdic ei ottelevassa nilkkaongelmien johdosta, mutta ollut tämä kaveri muutenkin poimintarupeamaan turhan vaisu ja vaeltaa harmaudessa lähdöittä 4.10 Yovanic kohtaamisen jälkeen.
Steckley ei myöskään ottelevassa Niagaran puolelta ja kärsivällisyyttä näiltä osin vain peliin, mutta pari puristusta kuitenkin täydellistä mahalaskua välttämään tarjolle ja toinen yksipuolinen Andrew Agozzino uitua sisään Ottersin Zack Torquaton ajon jälkeen. Niagaralla tänään kuitenkin ohjelmassa Mississauga ja tästä kyllä on lupa odotella vähintään perustason iltaa, joten Steckley ottaa Rinaldon ja Fletcher isossa astelmien kannalta valaisevan Neuberin.

 

[HardCore Hooligan]

Työnsankari O`Donnell toki muisti panoksellaan arvostettavasti tulevaa merkkipäivää ja 25.10 juhlahumussa vastassa lupaavasti Whalers. Primeikäinen O´Donnell mainitusti rakentaa vahvaa kautta ja vaikka ei kuitenkaan tällä kerralla täysin tallonut alleen on kuitenkin ehdottomasti ansainnut paikkansa kauden kiistattomien onnistujien joukossa. Näytöillään hakee nyt toisella yrittämällä mahtipontista pottia tästä illasta ja aika näyttää nappaako Bullyhunter Branch syöttiin kiinni, mutta turhan alas kyllä rima on laskettu ja vie halpamaisesti uskottavuuden todellisilta kehien sankariteoilta.

Poimintakierroksella tänään myös London vastaan Wolves ja terävimmillään herkästi räjähtelevä Aliu avaa tässä tapahtumassa vanhaa seuraansa vastaan kautensa, joten railakkaasti mailaa pohkeille sekä käsille tälle kaverille ja hyviä asioita tulee tätäkin kautta. Tärkeimpänä kysymyksenä ilta näyttää palataanko asiaan Wolvesin Chris VanLarenin kanssa ja hyvällä onnella tämä ilta leimahtaa kunnolla liekkeihin.
Tämän kuvioon istuvan alustuksen jälkeen sitten lauantai-illan kaiken sallivassa sekä mahdollistavassa rähinähuumassa Spits luistelee vieraissa askiin ja olisi istunut kuin keihäs silmään Yovanicin oleminen vielä Whalersin lähtölistalla tässä eräässä sesongin merkkitapauksessa. Sunnuntaina jäljellä olevat ottelukuntoiset sekä pelikelpoiset kehään uusinnassa ja toki kotona asianmukaiset menot ennen ensimmäisten hanskojen putoamista. Kugel valokeilassa isojen lähtöjen paikalla keskiympyrässä koko hallin seuratessa tuota tajunnanräjäyttävää spurttausta nostalgian huumaan vaipuneina ja lopulta paita hallin kattoon!

HCH:n WHL 1998-1999

1. Kyle Freadrich

2. Stephen Peat

3. Mike Brown
4. Steve MacIntyre
5. Eric Gorard
6. Mitch Fritz

7. Todd Fedoruk
8. Kris Mallette
9. Graham Belak

10. Darcy Hordichuk


Suoraan aloituksesta laadukasta ottelijaa todella tarjolla ja uskoakseni aika hyvin osunut lista TOP-10 tasolla, mutta vaikkapa hivenen kyseenalainen Jeremy Yablonski ja tynkäkauden vetänyt yli-ikäien Mike Varhaug varmasti statukseltaan mainitoina myös tämän tason ottelijoita tuohon poimintarupeamaan. Sijat 3-6 sekä 7-9 voisivat olla näkemykselläni missä järjestyksessä tahansa ja ennen kaikkea kuitenkin tarkoitus kuvata vertailukohtana tasoa suhteessa nykypäivään.

 

[HardCore Hooligan]

Byllying vastaan hockey temper ja jälkimmäisen varaan rakentuu pitkälti koko peli, mutta totuuden nimissä viime kädessä vain hienoinen vivahde ero näiden välillä kehässä ja todella käsittämätöntä miten visiirinaamojen keskuudessa tuota kattiloiden yli kiehumista nykyisellään vainotaan.

O:ssa Gensin yli-ikäinen Shea Kewin poimintarupeaman avausvedossaan ja vastassa tässä pelitilanteesta lähtenessä buckets off puristuksessa Frontsin Taylor Doherty. Doherty on 1991-syntynyt kaveri ja ottelijana listattu 6´8, joten herättää toki odotuksia ja näytöt ainakaan toistaiseksi eivät ole vielä olleet tällä samalla tasolla.

Niagara sekä Mississauga harmaasti lähdöittä ja Steckley ei IceDogsin ottelevassa. Toisaalla Wolves sekä London tarjosivat illassaan yhden Tucker Hunterin sekä Gerome Giudicen kesken, mutta ei tästäkään jättipottia käteen savuavien raunioiden muodossa ja toisaalta huono kenraali lupaa sitte hyvää juhlapäivää.

Lännessä Cougarsin ammattijätkä Halliday tulessa ja loistavasti vastassa Kootenayn 1992-syntynyt Drew Czerwonka, joten hanskattomia elonmerkkejä tältä suunnalta ja toisaalta taas Halliday rakentaa aktiivisuusosatolla vahvaa kautta paikan itselleen oteltuaan.

Rebelsin primeikäinen Cody Esposito myös uskoa tuoden poimintakierroksella lähtöön kiinni ja merkintä irti illasta Giantsin yli-ikäisen Mike Berube kanssa. Pats myös tulessa ja edelleenkin vaahtosammuttimet kainalossa sekä levyt kolmosella, mutta kuitenkin kritiikiltä pelastava lähtö iltaan Portlandin kanssa ja kiitos joukkueen kasvojen pelastamisesta 1991-syntyneen Garrett Mitchellin suuntaan.

 

[HardCore Hooligan]

Spitsin Conor O`Donnell painoi lopulta kahden matsin pikkupotin tuosta tililleen ja ajan kaiken lokeroivaan henkeen oman kiintiötaulukkonsa mukaan mentiin toisarvoisesta puristuksesta, mutta ei näin ollen anna kartalla aihetta suosionosoituksiin ja hockey temper ei ehkä täysin puhjennut kaiken alleen polkevaan kukkaan pistäen näin Bullyhunter Branchin silmään.

Tämä isoa roolia ottanut taistelija siis sivussa juhlapäivän poimintakierrokselta ja kenties tätä kunnioittamaan aitiopaikalta todistanut Blair Stayzerkin lähdössä IHL:n eilisellä kierroksella, mutta lännessä suoraan aloituksesta huomionarvoinen ilta kartalla Bladesin sekä Kootenayn kesken. 1992-syntyneet Inglis sekä Czerwonka tuttuja toisilleen kintaattomista tapaamisista Midget ympyröissä ja eiköhän kiekkojumalattaret heitä tähän tarjolle keskinäisen.

Siunausta toki toivomme näinä äärimmäisen vaikeina aikoina Spokanen Ryan Lettsille ja kaukaa viisaasti ei tästä sen enempää.

Rebelsin Esposito operoi nyt kahden matsin pikkuputkessa ja eikä nyt revitä amatöörimäisesti vielä sen suurempaa kiihkoa irti tästäkään, mutta illan ohjelmassa liigan ykkösiskijän Ryley Granthamin Moose Jaw ja huomionarvoisesti kaverilla parhaimmillaan viiden perättäisen lähdöllisen illan putki viime sesonkiin.

Mainittu Andrew Milne toki ottelijan sekä koutsinroolinsa lisäksi toteutti itseään esillä ollusti tunteella myös samoilla urilla kuin tämän osaston eräs kiistaton legenda Derek Sanderson ja eiköhän soittele heti kelloja vanhanliiton bongareille?

 

[HardCore Hooligan]

Tulokasosastolta Inglis vastaan Czerwonka osui kuin raiteilla ja kauttaaltaankin Bladesin sekä Kootenayn kesken mukava lämpöinen perustason kolmen lähdön ilta. Toki Bladesin pitäisi joukkuetasolla operoida tällä tasolla illasta toiseen ja heittää itsestäänselvyytenä lauantain kaiken sallivassa sekä mahdollistavassa huumassa tarjolle laadullisesti korkeatasoinen brawl.

Yleisten astelmien kannalta lännessä Portlandin yli-ikäinen Scott Gabriel lähdössä ja pään taas kestäessä ottelemista kuitenkin todella hyvä lisä tarjontaan. Tästä illasta irti veto Broncosin primeikäisen Grant Toulminin kanssa ja tämän poimintarupeaman avauslähtö, joten pään ollessa auki rupeamaa eteenpäin lähdöstä toiseen ja rehellisyyden nimissä menneiden näyttöjen pohjalta suoraan aloituksesta TOP-5 statuksen ottelija liigassa.

Tips tulokas Cam Abney hukkunut valitettavasti taustalle ja ollut nyt seitsemän kertaa ottelevassa, mutta sivussa nyt yön sisältönsä puolesta ihan mukavasta T-Birds kohtaamisesta ja näiden ryhmien välillä yleensä mukavasti sähköä nykykuvassa.
Abneyn kohdalla kuitenkin vahvan alun jälkeen nyt Itseluottamus hukassa ja neljä edellistä esiintymistä vaisusti lähdöittä, mutta seuraavaan lähtölistapaikaan nälkäisesti kiinni ja edelleenkin suurin osa lähdöistä oikein mentäessä poimitaan punaviivalta. Teipit ranteisiin viesteineen, hanskat sivusta auki, rooliin istuva naamari kasvoille ja eiköhän merkintä näiden perusasioiden kautta illasta lähde kiekkototuutena irti.
Eric English oli viime poimintarupeamaan piristävä tuulahdus menneisyydestä vanhauskoisen harjaantuneeseen nenään Tipsin listalla ja koutsi John Becanicille kiitosta tälläisen muutaman vaihdon yksipuolisen ammattijätkän mukana kantamisesta. Tästä uskoa myös Abney kohdalla sen suhteen, että vihreää valoa penkin takaa illoissa tulee ja suoraan aloituksesta tehty työ palkitaan kiekkolakien mukaan.

Onhan se toki aina lähtökohtaisesti viihdyttävää bongata Yovanic lähdön sykkeestä ja kaveri edelleenkin puhtaasti hahmona nerokas, mutta O:ssa Spits sekä Whalers taapersivat juhlapäivänä lähdöittä ja tämä ilta olisi pitänyt painaa läpi levyt kutosella hintaa kyselemättä.

Näin ollen otan lopuksi lapion käteen ja kaivan itselleni kuopan.

 

[HardCore Hooligan]

Kyllä se on kaavittava itsensä ylös ja suunnattava kohden vaihtopenkkiä kuten kiekkototuutena tulee, mutta voimavarana Spits sekä Whalers tarjosivat uusinnassaan perustason kolme lähtöä ja valona vedot sijoitettu loistavasti neljän sekunnin sisään.
Todella nerokkaasti kolme paria putkee suoraan aloituksesta kuten tässä pelissä tulee ja tarjonnan ehkä mielenkiitoisimmassa puristuksessa Sptsin odotetun aktiivinen 1990-syntynyt Wallace kohtasi 1991-syntyneen Jamie Devanen, mutta Greenop edelleen ulkona ottelevasta ja eikä kyllä Whalers tähän saumaan ole täysin GM Velluccin oloinen sekä näköinen ryhmä.
Tästä kipinää ottaen Velluccihan tietojen mukaan oli jonkin tason keskusteluyhteydessä myös Tony Curtalen kanssa Whalersin koutsaamisesta ja jälkiviisasteluna olisi istunut kuvioon tässä juhlahumussa kuin Willi Plettin keihään heilahdus kiekkorealismin merkkipaaluna Greg Stefanin päähän.

Lännessä Kamploopsin ottelevassa on painanut viime kierroksilla kaveri nimeltä Linden Saip ja tämä 1991-syntynyt Jr.B:n KIJHL:n Princeton Possen lähtölistalta nostettu taistelija on poiminut huomionarvoisesti kolme edelliseen neljään. Nyt sunnuntaina Brandonin kanssa ei ottelevassa, mutta nimeä olennaisella osastolla mieleen ja näillä näytöillä toki jo bongareiden lähdönjanoiset katseet liimautuvat alkulämmössä selkään.

 

[HardCore Hooligan]

Lännen tulokasosastosta Kootenayn 1992-syntynyt Drew Czerwonka sivussa day-to-day pohjalta taisteltuaan aivotärähdyksen Bladesin Walker Wintoneakin ajon seurauksena ja tärkeimpänä huomiona operoi tähän saumaan kahden lähdön pikkuputkessa.
Blazersin vahvasti itseään sisään ajanut 1991-syntynyt Linden Saip myös samasta syystä sivussa taisteltuaan aivotärähdyksen ottelussa Dylen McKinlayn kanssa ja näyttävää sisääntuloa tasollaan kyllä tehnyt. On nerokkaasti huomiota herättäen ottanut sekä antanut vetämissään ja kuitenkin tärkeimpänä perustotuutena aktiivisuus ei tässä pelissä mene koskaan hukkaan.

Ykköskortti Greenop ollut siis sivussa Spitsin ottelevasta kakkoskortti Harry Youngin tavoin, mutta joukkuetasolla kuitenkin vahva ilme nykymittareilla ja painaa myös pisteissä O:n kärkipaikalla tähän saumaan. 1990-syntynyt tulokas Adam Wallace ollu kokonaisuudesta kiitettävän aktiivinen ja eräs kauden onnistujista Conor O'Donnell heittänyt pöytään vahvaa panosta myös muutamaan otteeseen olennaisella osastolla, mutta taustalta 1991-syntynyt tulokas Ben Dupois sekä Guelphin lähtölistalta saapunut Pat Moran tuollaisia joilta vahvempaa ilmettä sekä aktiivisempaa kädenjälkeä voisi yhteisen asian hyväksi odotella.
Kuitenkin Spitsin johtopaikka on perinteisten arvojen kannalta hyvä ja vastuullinen Bob Boughner koutsaa tässä ilmastossa varsin ilahduttavaa kiekkoa, mutta ehkä tälläkin osastolla vielä ne lopulliset kasvot paljastamatta ja vanhanliiton brawler naamaria päähän vain sinne aitioon.

 

[HardCore Hooligan]

Loistavasti väriä tarjolle Oil Kingsin sekä Kootenayn keskinäisessä ja harmillisesti vain yksi potentiaalinen nappula Czerwonka ulkona ottelevasta. Pari lähtöä lämmittämään tunnelmaa illassa pohjiksi ja huomionarvoisesti illan ensimmäisessä tulessa Oli Kingsin 1991-syntynyt Jesse Pearson Kootenayn Matt Fraserin kanssa.
Rehellisyyden nimissä ei nyt mitään suurempaa rähinää kuitenkaan onnen kyyneleitä vuodattamaan ja perustason kiekkotarinaa ikuisen kaavan mukaisesti aikaan 59.52 tilanteen ollessa taululla 4-0, mutta nerokkaasti Oil Kingsin apukoutsi Rocky Thompson sekä Kootenayn vastuullinen Mark Holick taistelivat itselleen samaan rakoon game misconductit ja aina suotavaa hockey temper osastoa tässä harmaassa hengettömässä visiirinaamojen kontrolloimassa ajassa.

Hitmenin vahvuudessa operoiva tulokas Rigby Burgart otti lähes hurmoksessa painaen viisi neljään räjäyttäen kaikki mahdolliset pankit ja sen jälkeen kuin pohjattomaan kaivoon pudoten vaelsi kalvavassa lähdöttömyydessä seuraavat viisi.
Nyt poimintakierrokselta sivussa Raidersin kanssa ja kiekkototuutena lähdöttömyys tuhoaa nälkäisimmänkin kartalla, mutta perusasioiden kautta helpottavaan lähtöön kiinni seuraavan kerran ollessaan ottelevassa ja kuten todettua oikein mentäessä suurin osa vedoista poimitaan punaviivalta.

 

[HardCore Hooligan]

Petesin vahvuudesta pudonnut 1989-syntynyt yksi alkurupeaman valopilkuista Derek Gregorack vaikuttaa nyt OJHL:n Ajax Attackin lähtölistalla ja painanut näissä maisemissa tililleen jo kaksi lähtöä. Totutusti aktiivinen kaveri suoraan aloituksesta kyseessä ja aktiivisuus ei tässä pelissä mene koskaan hukkaan.

O:ssa Bulls ylitti itsensä ja otti kaksi joukkuetasolla illassa Petesin kanssa ja Petesin vahvuudesta 1991-syntynyt isojen odotusten Zack Kassian tulessa pelitilanteesta Bullsin primeikäisen Eric Tangradin kanssa.
Liekö Bulls nauttinut rohkeuspillereitä ennen matsia vai oliko liima kopista loppu, mutta tietynlaisena valona kartalla yli-ikäinen Bullsin Spencer Anderson sesongin avauslähdössä myös tässä illassa ja tältä kaverilta suurennuslasilla hakien voisi lähtölistalla olevista odotella poimintarupeamaan huikaisevan viiden puristuksen ylittämistä perustasolla. Kyseinen veto Petsin 1990-syntyneen Jack Walchessen kanssa vielä huomionarvoisesti suoraan aloituksesta matkaan kuten täältä kiekkoikuisuuteen tulee ja harmillisesti kokonaisuutta nakertamaan pipot päässä gladiaattoreilla, mutta olkaamme tällä kertaa kiitollisia näistä muruistakin ja tällä osastolla puck bunny otteella ei paljon enempää irti ole otettavissa.

Lännessä valoisa poimintakierros ja uskoa tuoden Cougarsin ammattijätkä Halliday taas tulessa Brandonin yli-ikäisen perustosaston ottelijan Chad Erb kanssa tässä mukavassa perustason ylittäneessä neljän vedon illassa.
Kartalla perustasolla painoivat kolme bongattavaksi tarjonneet Lethbridge sekä Chilliwack, jossa Bruinsin yli-ikäiselle Patric Bhungalille loistavasti kaksi merkintää ja kortiin mielenkiintoinen primeikäinen Cam Stevens sekä yli-ikäinen perusosaston iskijä Mitch Versteeg.

 

[HardCore Hooligan]

Aikaisia joululahjoja bongareille ja 1990-syntynyt Tayler Jordan tällä tiedolla palannut Portlandin treenivahvuuteen. Aika näyttää koska ilmestyy monissa ongelmissa kylpeneen Portlandin ottelevaan ja minkälaiseksi sateentekijäksi muodostuu, mutta suoraan aloituksesta Jordan haastaa T-Birdsin Acolatsen ikäluokassaan ja tärkeimpänä tuo onnistuessaan liukuhihnalta lähtöjä bongattavaksi.
Portland omaa pitkät perinteet lännen rähinaosasolla ja toki on siellä myös mainitusti pidetty napppuloita penkillä kattilan kiehuessa kehässä yli, mutta nyt uutena vastuullisena penkin takana Mike Johnston ja ottaa myös GM:n ruudun hoitaakseen. Hyvä signaali joka tapauksessa tämä Jordanin mukaan ottaminen ja muistutuksena haistelin jo 2006-2007 poimintarupeaman aikana Jordanin vetävän mahdollisesti primekaudellaan 2009-2010 vyö lanteillaan, joten tätä jäämme seuraamaan kiikarit valmiudessa ja joululahjaksi biittiä sekä ranneteippiä.

Tulevalla kierroksella O:ssa Spits vastaan London ja toki fanaattisimmankin oltava realistinen, mutta ammentaen ei pessimistinen ja kyllä tästä perustason iltaa haetaan. Isona kysymyksenä saako Yovanic leikkikaverin Greenopin edelleen todennäköisesti puuttuessa Spitsin lähtölistalta ja tätäkin suurempana miten "Barn" ottaa vastaan tämän kaverin, mutta keihään osuessa silmään heittää oman Kugel kierroksensa ja olkoon tämä tähtiin kirjoitettu.

 

[HardCore Hooligan]

Nyt menee jalat reippaasti maanpinnan yläpuolella ja kahvin sekä biitin heikoimmillaankin puhutteleva yhdistelmä suussa tuntuu paremmalta kuin aikoihin. Spits sekä Knights kuumassa illassa ja näin kiekkototuutena automaattisesti käy, kun todella lähdetään pelaamaan eikä vain hipsutella ja levyt pelin aitoon linjaan heitetään kutoselle.
Kiehuu yli tai palaa pohjaan, mutta Yovanic nykyisellään lähes tyrmää bongarin käsittämättömällä viihdearvollaan ja ei nyt kuitenkaan aivan niihin tarjottuihin saappaisiin astunut. "Barn" todella liekeissä kuten Londonin terävimmillään helposti syöttiin tarttuva Aliu, joten itse asiassa kokonaisuutena melkoisen korkean viihdearvon brawl tähän iltaan nykymittareilla ja poimii kyllä viihdeosaston yksi suurista Mike Yovanic joka tapauksessa jonkinlaisen hermoloman tässtä viihdyttävästä illasta.
Toki Greenop ulkona ottelevasta ja Spitsin ykköskortin läsnäolo todennäköisesti oli tuonut maukkaaseen keitokseen omat lisukkeensa, mutta palkintolomailemassa ansioistaan edelleen myös Conor O´Donnell ja liekeissä muutamaan otteeseen hässäköinyt primeikäinen näytöillään oli vetänyt myös isoa roolia tässä tapahtumassa. Oliko siis tässä se saumamme penkkien tyhjentymiseen kauneimmassa näytelmässä mitä peli voi repertuaaristaan tarjota ja fanaattisimmankin kadonneen ajan metsästäjän pitää olla realistinen, mutta näemmä suurena viisautena ei pessimistinen ja kaiken kaikkiaan Hunterin London on taas kartalla Hunterin London.

Tässä illassa tuon kohokohdan lisäksi loistavasti suoraan aloituksesta otettu buckets off puristus heti seuraavasta pudotuksesta ja matkaan edelleenkin aktiivinen Adam Wallace sekä Londonin lähtölistalta Garett Hunter. Sydänjuuria myöden olen liikkuttuneena oikeaoppisuudesta ja nerokkaassa yhteishengessä varmasti kaikki tiesivät mitä oli tulossa, joten tiivistäen täältä kiekkoikuisuuteen juuri näin ja todellista helmitason materiaalia tämäkin osuvuudessaan.

Toisaalla huomionarvoisessa Rangersin Masciolini sekä Coltsin Clifford ja oppikirjojen mukaan suoraan aloituksesta asiaan sekä ensikosketus asiaan kuuluvasti keskiympyrässä. Harmillisesti kuitenkin vain avatuin hihnoin matkaan ja pistää lähdön kokonaisukuvassa silmään kuin visiirini uskottavuuden täydellisenä tuhoajana, mutta tämän takana tärkeitä hanskattomia elonmerkkejä 1991-syntyneeltä tulevaisuuden kulmakiveltä Cliffordilta ja itse asiassa ihan hyvännäköistä ottelemista tarjolle nautittavaksi.

 

[HardCore Hooligan]

Tämä on kyllä pitkässä juoksussa klassinen ottelupari ja London on kyllä tarjonnut mieleenpainuvia suorituksia näissä kuumissa kamppailuissa vuosien varrella. Omista arkistoista mieleen nousee heti vavisuttavan nerokas bench clearing brawl kaudelta 1985-1986, jossa villien tapahtumien sykkeessä viihdeosastolla yksi suurista Greg Smyth ottaa keihään käteensä ja hetken jo tapahtumat näyttävät todella räjähtävän käsiin. Junnupuolen penkkien tyhjentäjäisistä muutenkin kokonaisuutena kiistaton merkkipaalu ja tarjoaa laajasta repertuaaristaan poimintana legendaarisen tehokkaan syöksymisen vastustajan vaihtoaitoon tapahtumien alkuvaiheessa
1996-1997 jo rauhallisemmassa perusbrawlissa Knightsin Kevin Boyd ottelee yli pleksin katsojan kanssa ja "barn" todella todistanut monta sankaritekoa vuosien varrella, mutta harmillisesti tämän hullujenhuoneen päivät alkavat olemaan luetut ja sai onneksi nähdä vielä yhden Londonin jätkät roolin ottamisen.
Tony Curtale on Tony Curtale ja Jeff Kugel on Jeff Kugel, mutta tässä kohtaamisessa Mike Yovanic tarjosi puhuttelevan väännön illan linjatuomarin kanssa ja toki mieleen isosta liigasta Kordicin kohtaaminen linjurin kanssa. Haisee ajan kahlitsevan lokeroivaan henkeen "bullying" tuomiolta kuin visiirinaama pelkurilta ja enemmänkin kuitenkin puhdasta hockey temper osastoa, mutta viime kädessä veteen piirretty viiva mainitusti kartalla tai kiekkolinjaan vereen vedetty luistimen piirto.
Nöyrästi tunnustaen itsellänikin taas visiiri naamalla ja Spitsin O´Donnell jo akut ladattuina ottelevassa, joten taisi vain olla laita turhan korkealla tuossa raossa ja toisaalta Bob Boughner lainaten ""They play a lot tougher when Harry (Young) and Greeny (Richard Greenop) aren't in the lineup". Jossiteltavaa siis bongarille illasta jäi ja toisaalta Londonin puolelta Yovanicin ollessa panoksestaan ulkona Shine sisään jatkamaan "barnin" maantasalle polttamista.

Taas vedetään urakalla mattoa alta ja Brampton pudotti primeikäisen Luke Van Moerkerken vahvuudestaan, joten taas yksi ryhmä melkoisen harmaaksi ja kuitenkin värikkäisiin palaten arvon lähtöystävät tarttuuko nyt "bullyhunter" Branch mahdollisuuteen pistää viihdeosastolla pelkällä läsnäololla järisyttävän nerokas Yovanic pitkäksi aikaa hyllylle tapahtumista?

 

[HardCore Hooligan]

London taas tulessa Whalersin kanssa ja totutusti tämä myös laskettavissa nykyisellään illaksi, jossa askelmerkien osuessa kohdalleen halli saattaa palaa maantasalle ja viimeisetkin pelin todellisten ystävien joukkoon soluttautuneet piileskelevät mikkihiiret paljastavat itsensä lajin perimmäisestä luonteesta hämmästyneinä. Visiiri ilmestyy kuin tyhjästä naamalle ja moraaliopas käteen.
Tässä ei nyt aivan kaiken mahdollistavaa jättipottia saatu ja toki keskeisiä nappuloita lähtölistalta Londonin osalta viihdeosastolla poissa, mutta bongaamisen ohjenuorana kyllä näistä perustasolla aina vähintään sitä kolmen lähdön iltaa kiikarit valmiudessa haetaan ja taustalla toivotaaan kuitenkin aina sitä homman todella liekkeihin heittävää veretseisauttavaa roolin ottamista. Mainitusti Whalers ei myöskään tähän saumaan täysin GM Velluccin oloinen ryhmä kehässä ja valitettavasti tyhjästä tulitikkuaskista ei paljon iloa illoissa ole.
Kuitenkin tästä tapahtumasta irti pienimuoinen perushässäkkä, jossa Knightsin vahvuudesta todellinen lähtöosaston yllätyskortti Daniel Erlich heitti pöytään hyvää ilmettä puristuksessaan Whalersin Vern Cooperin kanssa ja kokonaiskuvassa potentiaalia tässä oli ottaa hommasta enemmänkin irti.
Palkintolomista Aliu on panoksestaan minimissään neljä matsia sivussa ja tällä tiedolla Yovanic roolistaan vähintään kaksi, mutta jatkoa tarinalle todennäköisesti luvassa Branchin löydettyä luutansa ja jälkikäteen vielä Spitsin Andrew Yoganille kiitosta hässäkän yhteudessä heittämänsä suorituksen jälkeisestä yleisönottamisesta kotona.

Blazersin Linden Saip lännessä ottelevassa kokohäkki naamalla ja mielenkiinnolla odotan kyllä tämän kaverin tarinan seuraavaa sivua. Kootenayn Drew Czerwonka edelleen ulkona joukkueensa ottelevasta ja huomionarvoisena puuttujana myös Rebelsin primeikäinen ottelija Cody Esposito lonkkavaivaisena sivussa tapahtumista.
Brandon jatkaa joukkuetasolla vahvasti ja illasta Chilliwackin kanssa perushässäkän yhteydessä pari vetoa, jossa tulessa Brandonilta 1990-syntynyt Jordan Hale Bruinsin Liam Darraghin kanssa ja Halen voisi nähdä tuollaisena tarkempaan seurantaan näytöillään otettavana taustalta nousevana poimintarupeaman yllättäjänä.
Kuitenkin lännessä olemme taas kohtalon kysymysten ääressä ja lauantain kaiken sallivassa sekä mahdollistavassa rähinähuumassa Pats vastaan Blades. Realistinen näiden lähtölistojen edessä pitää olla, mutta ei pessimistinen ja siitä tuntuu olevan jo kiekkoikuisuus kun Blades jätti rähinäperinteen vaalijan Reichin sivuun täysin pitelemättömänä.

 

[HardCore Hooligan]

Jos kuitenkin tuohon pessimismiin vaivutaan Reginan listalta aktiivisuusosastolla ehkä luotettavin nappula Garrett Mitchellin ohella ollut 1990-syntynyt Cody Hanson sivussa lähtölistalta sitten edellisen Blades matsin ja teloi olkapäänsä vedossa Mike Reichin kanssa. Muutenkin Pats perinteeseen suhteutettuna melkoisen köykäiseen listaan tämä kaivaa aika loven ja toisaalta perinteitä mukaillen normaali olosuhteissa Hanson olisi vasta siinä toisessa sisään lähetettävässä brawl viisikossa. Hyvin puolustuksena kyllä nostanut itseään yllättäjänä esiin suoraan aloituksesta ja paikkojen kestäessä ottelemista olisi iso tekijä tässä tulevassakin Blades illassa.

Patsiin liittyen ilmoille on heitetty ajatus ryhmän siirtymisestä Victoriaan ja jo lähtökohtaisesti tuntuu mahdottomalta kuin kadonneen ajan läpikahlaaminen. Toki ilmeen hakemisessa pitää ajoittain turvautua äärimenetelmiin ja kenties tätä omistaja Russ Parker (GM Brent Parkerin isä) viime kädessä hakee, mutta yksinkertaisempi tie olisi heittää joku ampumaan kiekon tänään alkulämmössä kohti Blades maalia ja nykyisellään merkittävän osansa rähinäkulttuurille Pats tunnetusti vanhin samassa paikassa operoinut organisaatio junnupuolella.

Valona Jordan Portlandin ottelevassa ja uskoakseni tämä poikii jatkossa hyviä asioita, joten ei vielä sitä kirvestä kaivoon vaan kintaita jäihin. Portlandilla seuraavaksi ohjelmassa keskiviikkona Oil Kings ja tuohon sijoitetaan varmuudella veto Oil Kingsin tulokkaan Jesse Pearsonin kanssa, joten apina heti niskasta hankaloittamasta hommaa ja yli-ikäisen Scott Gabrielin kanssa muodostaa nykymittareilla ihan pätevän parivaljakon.
Poimintakierroksella tänään vastakkain T-Birds sekä Amerks, joten silmien eteen tuo villi keihästaistelu kaudelta 1989-1990 Tri-Cityn pelaajien sekä Seattlen kannattajien kesken ja tuosta paljon paremmaksi tämä peli ei enää muutu.

Onhan muistutuksena Spokanen listolla myös edelleen sellainen kaveri kuin Ryan Letts, jota lähdöt kiertävät kaukaa ja niskassa oleva järkyttävän kokoinen apina painaa kaveria jäänrakoon. Pakottaa harmaaksi ja todella surullinen tarina kartalta.

 

[HardCore Hooligan]

Whalers sekä Rangers heittämällä yli perustason lauantai-illassa ja nautittavaksi loistavasti neljä vetoa, joista ensimmäisenä bongattavaksi ykköskorttien Jennerin sekä Mashinterin puristus oikeaoppisesti suoraan ensimmäisestä aloituksesta ja näin illat tässä pelissä tulee avata. Tärkeitä hanskattomia elonmerkkejä molemmilta ja tasonsa todistanut yli-ikäinen Rangersin Mashinter toki luotettava (toisaalta turhan kylläinen) game figter, mutta Jenner loi odutuksia jopa varsinaiseen ottelijanstatukseen 2006-2007 kadoten sitten kuvasta taustalle ja nyt hyvin roolia heti illan alkuun herätyskelloksi.

Mississaugan 1990-syntynyt Rinaldo toki HCH:n yksi kiistattomista suosikeista kartalla terävimmillän härski-ilmeisenä taistelijana ja nyt pari nerokkaan vahvaa iltaa takana. Ensin Ottawaa vastaan nälkäisesti haluttoman Tyler Cuman kimppuun hyvällä ilmeellä ja loistavaa vanhanliiton suorittamista kehässä, jota nykyisellään hämmentävästi sijoitetaan tulkinnoissa tähän "bullying" lokeroon ja uskoa tuoden kyseessä kaveri joka ei kanna nimikirjoitusvihkoa askissa mukana.
Nyt lauantai-iltaan Rinaldolta ensin ajo, jonka jälkeen Guelphin Tim Priamo ui sisään ja tulee oudosti hivenen yllätetyksi tapahtumien sykkeessä kintaan kädessä. Jatkossakin Rinaldon mukana oleminen poikii varmasti väistämättömästi hyviä asioita ja tämä soturi varmasti luottokorttina haastaa vielä Branchin jollakin veretseisauttavalla panoksella oikeiden arvojen hyväksi.

Toki tuokin on armoton pelimiehen merkki, että kaivaa itselleen lähdön Ottawaa vastaan O:ssa ja lännessä niinikään luotttokortiksi laskettava Reich pelasti perinteisten illan vedollaan Matt Delaheyn kanssa. Siitä kuitenkin lienemme yksimielisiä ettei tämä taso lopulta tyydytä ja asioita ei vain voi loputtomasti katsoa kartalla läpi sormien, joten isoksi pettymykseksi tämä menee kuin täysin lähdötön ilta perusryhmien välillä ja miltä olisi kuulostanut vaikka herätyskelloksi liigan ykkösottelija Elder vastaan nouseva haastaja Philp oikeaoppisesti suoraan ensimmäisestä aloituksesta alkulämmön rituaalien jälkeen.

Kootenayn Czerwonka ei edeleenkään ottelevassa kahden lähdön illassa ja liekö tuo kaverin puuttuminen syy Ryan Lettsin lähdöttömyyteen tapahtumassa, mutta eräs suurista lännen johtotähdistä Cougarsin ammattijätkä Halliday taas tulessa ja korttiin nyt Blazersin pelin olennaisella osastolla lupaava tulokas Cole Grbavac.
Amerksin sekä T-Birdsin välillä eivät keihäät heiluneet, mutta kuitenkin bongattavaksi illasta kaksi ja huomionarvoisesti TOP-3 Mitch McColm lähdössä kenties aktiivisuuspiikin kauden kynnyksellä saaneen T-Birdsin yli-ikäisen Devon LeBlancin kanssa.

Vierailla vesillä seilaten Q:n tapahtumakartalla Baie-Comeau Drakkarin apukoutsi hyllytettynä toistaiseksi liigan toimesta heitettyään vesipullolla illan tuomareita ja miten tähän haasteeseen vastaa O:n Petesin tällä saralla kunnostautunut Ken McRae.
Toki nämä vetävät minua puoleensa ja onhan se vapauttava kokemus koettunakin, mutta jatkokappaleena tuosta sakot ryhmälle ja myöskin vastuullisen Steve Ahernin kamojen heittelystä aitiosta. Ahern ei tosin purkanut tunteitaan kohden tuomareita ja taas puhdasta aina suotavaa hockey temper osastoa, mutta vakavasti puhuen koutseillekin vaan kaulasuojat sinne aitioon takaamaan turvallisuutta ja toki alle kolme vaihtoa illassa poikii automaattisen palkintoloman käteen nykylinjan kiintiöpakettien nojalla pitämään hommaa salonkikelpoisena.

 

[HardCore Hooligan]

Taas yllättäviä joululahjoja bongarille ja ei todellakaan kyse vain uusista kiikareista vaan Derek Gregorack sisään Bramptonin vahvuuteen ja loistava tapa heitää uusi lähtöviikko käyntiin. Ryhmähän pudotti juuri Luke VanMoerkerken ja näin iso aukko lähtölistaan, johon uhkasi hukkua koko joukkueen uskottavuus ja nyt ottelijanstatuksen Gregorck paikkaamaan tuota. Nousi toistamiseen poimintarupeaman yllättäjäksi primeikäisenä ja onnistuessaan tuo merkittävän kasan lähtöjä Bramptonille.

Sunnuntain poimintakierros alle arvostelun, mutta järkytystä välttääksemme katsokaamme tuo nyt vastoin tapojamme läpi sormien ja Portlandin Jordanin sekä Gregorackin myötä suoraan aloituksesta isojen odotusten viikko todella edessä.
Niagaran lähtölistalle Guelphin vahvuudesta tullut 1990-syntynyt Kyle Steckey ollut ottelevassa nyt kolmesti ja lähdöittä painaa kivirekeä kiskoen rupeamaa eteenpäin, mutta antakaamme kaverille tässä pientä eteenpäin vievää rohkaisua ja torstain Colts illassa lähtee sitten apina niskasta katsomoon.
Viikkoon sijoitettavissa myös Londonin taistelijoiden lopulliset palkintolomat ja näin ennen kaikkea O:n viihdetaiteilija Yovanic mittauttaa oman arvonsa markkinoilla, mutta kiekkototuutena suurteot suurmiehille ja Yovanic laskettavissa kauden ehdottomiin onnistujiin.

 

[HardCore Hooligan]

Liekö tämä isku vasten kasvoja ja toki toisaalta naamariin otettu isku tuo vain uskottavuutta tässä pelissä, mutta Kyle Steckey OJHL:n Hamiltonin ottelevassa lähdöittä ja nostaa kyllä O:n poimintaviikon suhteen synkkiä pilviä kiekkotaivaalle.
Kolikon toisella puolella Red Wings kyllä aiheuttaa kylmiäväreitä kuin bench clearing brawl tai stick-fight ja kaiken kaikkiaankin Steckley hyvä lisä OJHL:n kattaukseen bongarin näkökulmasta, mutta näin mentäessä O kyllä voitti vaihtokaupassa saatuaan kattaukseensa Derek Gregorackin OJHL:sta ja huolestuttavia sydämentykytyksiä nämä tilanteen kyllä saavat aikaan.

Czerwonka edelleen sivussa ottelevasta, mutta lohdullisesti Hitmenin uhkaavasti kuvasta katoamassa ollut Rigby Burgart lähtölistalla ja todellakin lähdöttömyys näivettää nälkäisimmänkin. Tästä ei kasvoja pelastavaa tai nimeä nostattavaa merkintää irti, mutta voittanutta ei kiekkototuutenan vaihdeta ja perjanaina vastassa taas Kootenay. Perusasioiden kautta ja punaviivalle poimimaan, mutta Czerwonkan läsnäolo illassa helpottaisi työtä melkoisesti ja tästä syystä juuri myös Steckley soisi vaikuttavan O:n lähtölistoilla.