Kanadan junioriliigat 2011–2012 – what a gong show!

  • 76 169
  • 418
Kuin tarjottimella ja Sarnian 1993-syntynyt Jack Nevins kaytti hyväkseen, joten näyttöjä heittävä Nevins tulessa Bilcken kanssa ja riittäkö sitten kiinnitykseeen sekä elinkelpoisuuteen?

Nevins 2010-2011 Central A:n kehissä ja potentiaalisen lähtöhahmon leimat rystysissä, mutta Bilcke ei painu taustalle vaan liekehtien varastaa jokaisen illan ja lähtövirrassa roolinsa vanki jo 17-vuotiaana.

Kolkkoa ja missä on vika Sarnian raahatessa idästä jätkän näytille southwesterniin, mutta onhan tuo nyt näin pehmeiden arvojen aikakaudella tuomittavaa laskelmointia sekä yksittäisen pelaajan lokerointia ja tuoko sitten Nevins läsnäolollaan ilmettä sekä värinää Sarnian ryhmään?

Ottaako ilmassa roikkuvat pois ja tekeekö sen hallin sekä joukkueen sytyttäen?
 
Tulee, toteuttaa sekä viihdearvollistaa ja Ottersin McGuire suorittanut jo neljästi preseasoniin, joten halukkuudessa tai valmiudessa ei tulkinnanvaraa ja sitoutuminen ei kyseenalaistettavissa.

McGuire ottelevassa ja iltaan takuuvarmasti tanssi, mutta Otters paidassa on pariin kertaan hanskattomana esiintynyt myös 1992-syntynyt Tyler McCarthy ja ei ylenkatsota tuotakaan.

Nostaako urahissi McCarthyn Jr.A:n kehistä ylös ja onko jätkälle käyttöä poiminnan käynnistyessä, mutta McGuire tuolla vimmalla ryövää kaikki ja jätetään muillekin vähän.
 
Kuinka loin maineeni ja pääosassa Ty Bilcke, joka ei ota vapaapäiviä tai kätkeydy tapetteihin vaan keskityy olennaiseen ja läsnäolo kantaa iltoja.

Repinyt nyt myös neljä preseasoniin ja antanut itselleen mahdollisuudeen elinkelpoisuuteen, mutta Dubissa Amerksin 1993-syntynyt Olli Dickson heittelee näyttöjä kolmella elonmerkillä ja 2010-2011 Jr.B:n KIJHL:ssä nerokkaat 365 minuuttia uskottavuutta.

Mykistävää ja odotusarvoa isolla kauhalla sekä taivaanrantaa hipovia rähinäunelmia, mutta onko sitten Dickson pienten kehien paroni vai tapahtuuko asioita myös suuremmissa ympyröissä ja tinkimättömien farmipoikien kulttuurissa haavat nuollaan hiljaisuudessa eikä kyynelille ole sijaa.

Onhan se kova maailma ja onko Dicksonista johtotähdeksi?
 
16-vuotiaana haistelemassa tunnelmia O:ssa ja sen jälkeen synkkä korpivaellus alhaalla, mutta ovathan nyrkit siellä puhuneet sekä rystyset rakentaneet mainetta pysähdysten virrassa ja Shayne Rhyno edelleen primekauteensa alhaalla Jr.B:n GOJHL:ssä.

Unelma vakiroolista ylhäällä karkaa ja muuta ottavat ne ison mainosarvon lähdöt, mutta onhan jätkä lähtötarinassaan kiertänyt training campeja sekä heittänyt matoa koukkuun ja ei ole vain napannut, palkinnut tai poikinut.

Leimaltaan Rhyno yksi Ontarion kovimmista Major junior tason alapuolella ja lähtöpiireissä tunnettu hahmo, mutta unohtuivatko kintaat käsiin siinä elämää suuremmassa saumassa, eikö työnjälki puhutellut vai antoiko joku muu kokonaispaketillaan enemmän lisäarvoa?

Luonnollista valintaa ja ikäluokan kovimmat sekä käyttökelpoisimmat O:ssa suorittavat sekä roolit täyttävät, mutta onhan nuo 16-vuotiaana vedetyt illat vain kaukainen muisto ja tuottaa kuitenkin Rhyno sisältöä sekä viihdearvoa tasollaan.

Toki vaikka näyttämöt ovat pienempiä homma perusluonteeltaan yhtä vaativaa sekä raadollista ja Ontarion tapaan pilke silmäkulmassa.
 
Viimeksi muokattu:
Osuvasti Rhyno ei pyhittänyt lepopäivää vaan antoi hanskattomana tulkittavaa GOJHL:n sunnuntaihin, mutta mihinkäpä sitä koira karvoistaan ja se on kutsumustyötä.

Viihdeteollisuuden palveluammatti ja sitoutuneesti paidalle sekä kulttuuria kunnioittaen, mutta O:ssa treenimatsit vedetty, näytöt heitetty sekä ottelukunnon haettu ja on aika julistaa sotatila.

Saa poimia ja aktiivisuuskuninkuudesta kisaamaan ennen kaikkea Bilcke sekä McGuire, mutta millä innolla operoi sitten Gensin Clark ja vanha koira ei uusia temppuja opi.

Kuka iskee puskista hurmoksellisella vimmalla ja oliko Wolvesin Lacroix vain preseasonin tähdenlento, mutta Mathers, Zweep sekä O`Neil lammen isoina ja kuka horjuttaa valtaistuimia?
 
Dylan Connolly otti O:n preseasoniin taistelun Wolvesin Scott Mitchellin kanssa ja tie vei kuitenkin alas, mutta jätkän lähtötarinassa tuo ei mitään uutta tai mullistavaa ja Jr.A:n NOJHL:stä tarjolle hanskaton elonmerkki kertomaan sijainnista lähtökartalla.

Connolly kävi avartamassa maailmankuvaansa GOJHL:ssä viime poimintarupeamaan ja iskeytynyt nyt takasin kotikonnuilleen pohjoiseen, mutta onhan tämäkin jätkä lähtönimenä kotoisan tuttu ja pistänyt rahaa pankkiin, luonut lupailevaa odotusarvoa sekä esiintynyt hanskattomana vaikkapa Jr.A:n 2008-2009 Dudley Hewitt Cupissa.

Juna meni jo ja kuitenkin kulttuurille omistautunut sekä hanskattomuuteen taipuvainen Ontarion soturi, mutta elätteleekö sitten mielensä perukoilla toivetta vaikkapa loukkaantumissumasta sekä muutamasta täsmäillasta O:ssa vai vetääkö itsensä hautaan bushleague-mentaliteetilla.

Plastiikkakirurgisia operaatioita Chathamin juniorin Alex Morganin toimesta GOJHL:ssä 2010-2011 ja "bushbuggy" diagnosoi vauriot toisin DYG:ssä.
 
Tuonko takia Connolly pakeni pohjoiseen ja lähtökartan nouseva Morgan potentiaalinen sateentekijä, jolla kiistattomat tanssivalmiudet ja kantaa hahmossaan piilevää äijäilymomenttia.

Toki soivatko kuolinkellot jo Saginawin varatessa 2010 ja Paxton Leroux odottelee myös iltaansa, joilloin esirippu aukeaa ja valot muuttuvat vihreäksi.

Mitä tekee sitten oikein Dean Pawlaczyk ja yhtälö ei aukene Morganin avattua sesongin GOJHL:ssä sekä Lerouxin OJHL:ssä, mutta epäilemättä käyttökelpoisempi vaiko vain kotikutoisempi?

Kovaa duunia, armotonta sitoutumista ja jäljet voivat olla elinikäiset tai kaikki ohi hetkessä, mutta organisaation ollessa North Bay´ssa olisivat toki Ontarion Morgan sekä Leroux ottelevassa itsestäänselvyytenä ja ilta kuin ilta taipuvainen gongshow tunnelmiin.
 

pete666

Jäsen
Suosikkijoukkue
BLUES
Laitatko vaikka tuloksia tai sarjataulukon tynkää myös näkyville? Ois kiva ylläri.
 
Joukkuetasolla yli 100 lähtöä ja hurmos taakse sekä uskottavuuspohja kuntoon, mutta Spitsin ottelevassa ei tilaa Dunningille ja ei armopaloja jaossa.

Henkilökohtaisessa aktiivisuustilastossa yli 20 otettua poimintarupeamaan ja kiistatonta läsnäoloa sekä osallistumista, joten Dunning sisään ottamaan nuo pois ja kattoon ei pidä jättää roikkumaan.

Paistaako vielä aurinko vai katoaako Dunning hautajaissaatossa GOJHL:n kehiin, mutta Alonge yllätyskortti ja mikä on sitten kädenjälki sekä hahmon elinkaari O:ssa?

Tunnelman sähköistyessä Alonge, Bilcke, Czinder, Bowen sekä Duininck sisään ja kiekon pudotessa vakavasti otettavaa aikamatkailua sekä moderneja sankaritaruja, joten avoimin mielin ja elämyksiä janoten.
 
Tänään ensimmäiset gladiaattorit O:ssa näyttämölle Whalersin sekä OS:n kohdatessa ja ilta keskeytyskuntoon viimeistään kolmannessa, mutta ei nyt turhan railakkaasti kuuta taivaalta ja perustason kolme iltaan riittänee vaativampaankin makuun.

Whalersin ottelevassa 1994-syntynyt Tom Wilson loi hanskattomana odotusarvoa sekä kolaili häikäilemättömästi 2010-2011, joten otetetta sekä ilmettä terävöittämällä lähtee ensimmäisellä kierroksella 2012 ja saattaa toki ajella itsensä rikki tai tuhoutua Bilcken nyrkiin.

Thunder Bay´n 1993-syntynyt Adam Restoule ja myöskin sairasosastolla viime lähtösesonkiin, mutta potentiaalia hahmossa säväyttäviin urotekoihin on ja luo uransa hanskattomana tai sitten ei lainkaan.

OS:n puolelta Zweep ja edelleen uinuu, mutta kuitenkin uiskentelee lammessa isona kalana ja otteleeko itsensä O:n kuninkaaksi 2011-2012?

Äärilaidan Shangri-La`ssa Restoule äijäilee kypärä takaraivolla ja nolaa harmaan 100-0 punaviivalla, mutta tuohan vain osa illan käsikirjoitusta ja värikkyys loistaa alkulämmössä.
 
HCH:lle avaria herätykseksi ja Wilson sivussa avauskierroksen poiminnoista kolattuaan preseasonin Spits matsissa, mutta saattaahan myös raiteilla osua, valot sammua sekä hysteerinen moppailu pyyhkäistä Wilsonin sivuun pitemmäksikin aikaa ja ajo on aina vain ajo.

Restoule myös sivuroolissa ja iltaan kuitenkin pari mieltäylentävää kohokohtaa, joten ei tarvinnut poistua tyhjin käsin ja pysähdyksistä peli elää.

OS:n ottelevasta 1994-syntynyt Devon Rymarchuk tulessa iltaan ja viime lähtösesonki GOJHL:ssä, mutta lupailevan oloista tekemistä ja pään ollessa auki villissä hurmoksessa lähtöjä koriin.

Otettut kruunaavat ja Dean Pawlaczyk preaseasonin ilmeikkyydestä hyllylle kahdeksaksi illaksi, joten öykkäröinnin poikima oksennureaktio ja näpäytti Pawlaczyk HCH:ta heti isolla potilla.
 
Spits avasi myös kahdella lähdöllä ja toki Guelphia vastaan vaikea hakea sitä terävintä poimintahurmosta vai villeintä mukaansatempaavuutta, mutta Bilcke sekä Bowen esiintyivät iltaan hanskattomana ja hakeutunevat hanskattomaan valokeilaan aktiivisesti jatkossakin.

Petesin Mathers myös tulessa ja Niagaran Johnson Andrews otti roolia sekä heitti itseään likoon, mutta tämähän jätkä kaivoi itsensä jaloilleen tuosta O´Neilin oikeasta 2010-2011 ja pyyhkäisi kyllä koko yläkerran pimeäksi.

Luonne mitataan hanskattomana ja pitää ääriladalta heittää tunnustusta myös Guelphin 1994-syntyneen Tyler Bertuzzin suuntaan, joka ei luiki piiloon vaan vetää tilanteeet hamaan loppuun ja olisiko sähköistäjän vikaa jätkässä?
 
1994-syntynyt Adam Chapman Sarniaan ja 16-vuotiaana maltillista odotusarvoa O:ssa, mutta hanskatonta potentiaalia hahmossa on ja tuo määrittelee pelaajan arvon.

Nyt se haalittu pääoma käyttöön ja isoja asioita tapahtumaan lähtövirrassa sekä nälkäinen nousu O:n pysähdysten vakikasvoksi, mutta varmasti Sarnia hakee leveyttä lähtölistaan sekä käyttökelpoista tanssijaa iltojen pakollisiin.

Pakottavaa lähtöherkkyyttä ja nostetta omille, mutta mahtuvatko sitten Chapman sekä Nevins samaan ottelevaan ja Ph.D kopin oveen sekä hurmos päälle.
 
O:n perjantaissa paljon hyvää ja toki ilmassa myös kysymysmerkkejä, mutta suru-uutisena Jason Lacroix NOJHL:ssä sekä Scott Mitchell GOJHL:ssä ja nämä pysäyttävät kyllä aina miettimään.

Tunnelin päästä siintää kuitenkin valoa ja Nevins Sarnian ottelevassa, mutta Guelphin tulokashahmo Bertuzzi ottaa sädekehää ja jätkä hämmentää, kolailee sekä ottelee.

Loistelias paketti ja tulee asioimaan Branchin kanssa, mutta tuohan aateloi, mairittelee sekä rohkaisee ja onko Bertuzzi 2011-2012 O:n tarinan sankari?
 
Oli myös mukava nähdä Zweep puskemassa kiukkua ulos itsestään tuossa OS:n sekä Guelphin illassa ja vihaisempaa otetta tältä jätkältä juuri kaipaisi, mutta Bertuzzi todellakin 1995-syntynyt uusi naama ja 16-vuotiaana iltojen keskipisteessä kuin OA gonger Central A:n muinaisissa väkivalta-iltamissa.

Dubissa Patsin Dyson Stevenson avasi vahvasti ja pari lähtöä koriin illassa Broncosin kanssa, mutta ei vielä mukaansatempaavuudessaan tajunnanräjäyttäviä tykityksiä ja ilme kuitenkin iskee HCH:n makuun.

Dubin lähtövirrassa pitkään seilanneet Triben Brett Lyon sekä Whatiesin Ryley Miller keskinäisessä ja oikeaoppisesti suoraan aloituksesta matkaan sekä keskiympyrään ottelemaan, joten oppikirjan mukaan ja kuin Ontarion nostalgis-sävytteisestä lähtöarkistosta.

Buckets off elementillä höystettynä ja O:ssa Toopsin O´Neil sekä Coltsin OA Terreri painoarvoiseessa, mutta ei mullistavaa lähtöinformaatiota repittävissä tuosta perustyylikkäästä rykäisystä ja vaikka ei hehku valokeiloissa on Terreri kiistatta rooliinsa sitoutunut sekä kovaa duunia painava soturi.

Varmasti mietitytti O´Neilin oikea jo hyvissä ajoin ja otettava on tai takavasemmalle, mutta tästä kohden lauantain kaiken sallivaa sekä mahdollistavaa rähinämaisemaa ja tilaukseen häikäilemättömiä päällekarkausia sekä eläimellisen villiä iloittelua.

Gongshow monkeys ja iskevästi kuin O:ssa 80-luvulla.
 
Dubin lauantaissa hyvin hanskatonta sisältöä ja tarttumapintana uusien hahmojen Chiefsin Cody Nelsonin sekä Amerksin Lukas Walterin lähtö, joten jätkät ajavat itseään sisään lähtökartalle ja jokainen pysähdys tekee nimestä tunnetumman.

Bladesin Kyle Haas myös tulessa Raidersin kokeneemman Austin Bourhisin kanssa ja kipinöivä päättyi Bourhisin oikeaan, mutta oppia pysähdys pysähdykseltä ja pirteän oloinen ilmetys 1994-syntynyt Haas.

Tips taas heittää tarjolle jo primeikäisen Jesse Mychanin ja viime lähtösesonkiin Jr.A:n SJHL:ssä, mutta Dubin lauantaihin kohtaaminen Rocketsin Astlesin kanssa ja tekeekö Mychan Kramerit?

O:ssa Bullsin ottelevasta paikan ottanut Jason Shaw esitteli osaamistaan ja terävässä ottelukunnossa jätkä tuntuu olevan, mutta laukut aina pakattuina ja Ottersin McGuire suorittamisen ytimessä kahdesti lauantaihin.

Matkalla aktiivisuuskuninkuuteen ja pidetään lähtömaiseman viihdearvollisesti rikkaana, mutta heittäydytäänkö sitten sunnuntaihin väkivaltaisiksi ja lähdönjanoiset katseet kohden Spitsin sekä Sarnian iltaa.
 
Mukaansatempaavuutta sekä elämyksiä metsästäville O:n sunnuntaihin Bilcke vastaan Nevins ja palkitsi runsaskätisesti, mutta kaksi loistavaa sisällöntuottajaa iskeytyneenä O:n lähtövirtaan ja näitä herkkupaloja ei pidä jättää roikkumaan kattoon.

Frontsin Derek Froats osoitti heräämisen merkkejä ja oli läsnä 67´s illassa kahden lähdön turvin, mutta ei tuota tavoiteltua viihdearvollista nerokkuutta tai kuningasluokan heittäytymistä ja eiköhän sieltä Froatsilta muutama huikea tykitys vielä nähdä.

Gensin Clark tuskailee lähdöttömyydessä ja kasvattaa apinaansa, mutta Guelphin Bertuzzi tarttuu sähäkästi iltoihinsa ja olisiko jo aika heittää suitsia ettei lähde täysin käsistä?
 

Schröder

Jäsen
Suosikkijoukkue
Augsburger Panther, Torpedo Nizhny Novgorod, JYP
Määttä sitten myllytti Tyler Bertuzzin kanssa, kun Guelph Storm - London Knights kohtasivat. Tappelusta löytyy pari videotakin, melekeinpä sanoisin että Määttä vei tuon --> http://www.youtube.com/watch?v=O1RZ-V-f2LE

Ottelu päättyi 1-2 Londonille rankkujen jälkeen.

38:06 0 - 1 Vladislav Namestnikov (Matt Rupert, Andreas Athanasiou) PPG
47:01 1 - 1 Kyle Pereira (Matt Finn, Francis Menard) PPG
65:00 1 - 2 Vladislav Namestnikov, PS

Garret Sparks 25 / 26
Michael Houser 45 / 46
 
Bertuzzi ei vetänyt mitenkään säväyttävästi tai järisyttävää odotusarvoa luoden Midget kehissä ja nyt kuin tyhjästä tämä hanakasti ajeleva pikku nilkki O:n ykköshämmentäjä saumaan, mutta tuon matsin ollessa jo ratkennut olisihan sieltä itsestäänselvyytenä heitetty Knightsin puolelta Flemington askiin ja jätkä sitten öykkäröinyt itsensä totutulla kaavalla hyllylle.

Ei näin tällä kertaa ja vetääkö nousukas seuraavassa keskinäisessä sitten tilanteen kunniakkaasti loppuun vai antaako Flemingtonin ottaa yksipuolisesta päällekarkauksesta ne tavanmukaiset viisi iltaa, mutta toistaiseksi omannut selkärankaa ja 15.10 moppi valmiusasemissa.

Dubissa Triben Cody Beach avasi räväkästi ja heti seitsemän illan huili kiitos modernin kupolinsuojelun, mutta pysähdysten painoarvosta puhuttaessa OA Josh Caron ollut Blazersin ottelevassa ja viime kausi vierähti pääsääntöisesti sairasosastolla.

Uiskenteleeko lammessa tai lietesäiliössä isompia 2011-2012 ja kyllähän tuo Nevinsin sekä Bilcken tiltti lämmittää edelleen ennustettavuudellaan, toteutuksellaan sekä pääosanesittäjillään, mutta mikä saa linjurit uimaan sisään kahden roolinsa soturin heittäessä itseään likoon ja kunnioitetaan sentään vähän niitä illan kuninkaita.
 
O:ssa poimitaan taas torstaina ja Spits kohtaa Sarnian, joten roikkuu katossa ja sähkö väreilee ilmassa.

Rivalry tuo lisäarvoa ja Bilcke sekä Nevins edustavat uutta verta lähtövirrassa, mutta koska Missyn 1994-syntynyt Grant Syrette avaa pelin osaltaan ja nyt kaksi iltaa lähdöittä.

Kintaita jäihin ja mainostamaan hahmoa sekä luomaan nimeä tai nimi jääköön huutamatta 2012.

OS:n OA Brett Appio hyllyllä poiminnan alkuun ja öykkäröi yli haluttoman Missyn Jamie Wisen preseasoniin, joten otti tuo viiden illan perusoksennuksen siivouskomerosta ja itse asiassa Wise tuon hoiteli jätkälle.

Ei mairittele ja Syretten treenimatseihin kohtaama 1993-syntynyt Geoff Bezruchko vapautettiin Petesin toimesta.

Lenteli Q:n Gatineaun haaviin ja vei lähtöpotentiaalinsa mukanaan, joten luoko sitten itselleen uran ottelijana takaportin kautta pelaileeko vain illat scholarshipiin ja onhan tuo avartavuudessaan vähän kuin lähtisi vetämään Eurooppaan.

Uuden lähtöviikon alkaessa O:n aktiivisuustilastoa hallitsee Guelphin Bertuzzi ja tasaisesti suorittaen 68 lähtöä poimintarupeamaan.
 
Siivouskomerosta oksennusta pelin päälle ja hysteerisyyden puuskassa Gensin Scott Sabourin otti 12 iltaa sekä Ottawan Dalton 10 iltaa, joten mahtipontisiin sfääreihin ja minkäänlaisesta kunnioituksesta on turha puhua.

Sabourin kolasi Frontsin Conor Stokesin ja tämä selvisi kuin selvisikin hengissä sekä nousi ylös ja taisteli hanskattomana kunniansa puolesta.

Häkissä tilanne ohi sekä käsitelty ja vain Branch pahoitti mielensä, mutta verisiä lienevät haavat olleen ja Smith jyräsi Bullsin maalivahti Malcolm Subbanin.

Ph.D ja Bullsin puheenvuoro, joten Smith otteli Brady Austinin kanssa ja sen laajempaa pyykinpesua ei nähty tarpeelliseksi.

Subban selvisi ja seisoi illan loppuun maalin suulla, mutta Branch ei tätä pystynyt käsittelemään ja pakkohan Branchin on päteä Shanahanin otettua roolia.

Kaksi potentiaalista iltojen viihdearvollistajaa poissa pitkään ja tätäkö tässä viime kädessä haettiin?
 
80-luvun itsestäänselvyyksistä nykypäivään ja koutsi heittää polttelevan viestin kanssa häkkiin, mutta nyt jokin katkos ja elinkelpoisuudestaan taisteleva viestinviejä kärsii.

Aikanaan roolin mukaista ja kutsusta kieltäytyjää halveksittiin sekä illat jatkuivat vierimistään, mutta joku kerää kamojaan ja ketään ei kiinnosta.

Kokoa itsesi ja nyt tämä valheellisuus keskipisteessä, mutta nostalgian päivinä ei edes huomioitu ja vain koutsi raivosi kainolla olevista kananmunista.

Kovempia löytyy ja jätkät matkaan suoraan aloituksesta sekä koko tupa tärisemässä mukanaelosta, mutta tapellahan saa vain tarkoin harkitusta tunteenpalosta ja menneisyyteen johdattavassa tienviitassa lukee Ph.D.

Hurmosta, äijäilyä sekä kolailua ja jätkät setvimään tämän tyylitietoisesti suoraan aloituksesta tai sitten penkkejä tyhjäksi.
 

d2uce

Jäsen
Määttä sitten myllytti Tyler Bertuzzin kanssa, kun Guelph Storm - London Knights kohtasivat. Tappelusta löytyy pari videotakin, melekeinpä sanoisin että Määttä vei tuon --> http://www.youtube.com/watch?v=O1RZ-V-f2LE

No helvetin noloa jos ei olisi vienyt. Bertuzzihan on joku 174 pituinen ja painaa joku 68 kiloa.

Pari aika hyvää koppia Määttä kyllä tuossa alussa ottaa ennen kuin tajuaa mitä tapahtuu. Sen jälkeen lähinnä kokoeron turvin hoitaa homman niin, ettei käy itselle huonosti. Pirteä kaveri tämä Bertuzzi.
 

ms.qvist

Jäsen
Suosikkijoukkue
Red Wings, Хокейний Клуб Донбас
Pari aika hyvää koppia Määttä kyllä tuossa alussa ottaa ennen kuin tajuaa mitä tapahtuu. Sen jälkeen lähinnä kokoeron turvin hoitaa homman niin, ettei käy itselle huonosti. Pirteä kaveri tämä Bertuzzi.

Hiukka hidas lähtö tosiaankin Määtältä mutta kuten MikkoR kirjoittaa, olisihan se ollut aika noloa jos tälle Bertuzzin "kääpiölle" olisi hävinnyt, kokoeroa kun oli kuitenkin sen verran paljon niin pituudessa kuin myös painossa. No, ainahan koko ja paino eivät ratkaise vaan muillakin avuilla on merkitystä, kuten tekniikalla - mutta en sitten tiedä kuinka aktiivisesti tämä Bertuzzi on tapellut, joten onko kokemusta enemmän kuin Määtällä. Mutta kuten totesit, pirteä kaveri Bertuzzi oli kyseisessä tappelussa.

vlad.
 
Kirjaudu sisään, jos haluat vastata ketjuun. Jos sinulla ei ole vielä käyttäjätunnusta, rekisteröidy nyt! Kirjaudu / Rekisteröidy
Ylös