Kanadan junioriliigat 2011–2012 – what a gong show!

  • 75 996
  • 418
Toki heittäähän tuo Flemingtonille aivan erilaiset paineet niskaan kuin aiemmin O:n taipaleella ja onhan se myös eri asia vetää Windsorissa Knightsin paita päällään kuin Sarnian tai minkä lie Saginawin, mutta rohkaisuna "Poler" nousi suurimmaksi legendaksi sitten palvotun jumalhahmon "Bird Dogin" samassa ikäsaumassa ja tao kilipäänä se nimesi siihen tauluun "Polerista" seuraavana.

Värit eivät haalene ja vaihtoehtoisesti sekä maanläheisemmin luo se sama katkeamaton vuoropuhelu fanikuntaan kuin "Shiner", mutta tosiasioiden äärellä 6´7/225 listattu ottelija ei voi olla kuin viihdetykki "Shiner" vaan pitelemätön eläin ja kosiskelevat tuulettelut sekä kunnioittavat koputtelut jääköön muille.

Pää katkeamattomassa ikipimeydessä ja tästä päästään Spitsin Bob Boughnerin ilmassa roikkuvaan julkistukseen, joten mitä asevarustelua seuraakaan seuraavilla sivuilla ja onhan tuo lipputanko verrattuna Kugeliin.

Onhan sitten paidan saavutettavissa kaukana jossakin DeBrusk ja maine kenties haastettavissa baaritiskillä, mutta onko tämä O:n kiekkokulttuuria 2011 ja todellisuuspohjissa tietänee Flemington jo nyt Spitsin raketin lailla nousevan Bilken janoavan päänahkaa.
 
Boughner varmistetusti palaa Spitsin vastuulliseksi ja notkahduksen jälkeen takaisin kiinni O:n joukkuetason aktiivisuuskuninkuuteen, mutta vaatii paluu kiekkojen kerääjäksi Bob Jonesilta melkoista nöyryyttä ja mitä hukkuu tällä kertaa?

Viime kauteenhan lähti Soo´n yöllisessä rähinässä Memorial Cupin sormus omille teilleen vai hukkasiko sitten vain tyylipuhtaasti kännipäissään, mutta löytänyt sormus tiensä takaisin omistajalleen ja tämä tarina kenties Jonesin koutsauskauden terävintä antia.

Värikynää tai rähinävaihdetta ja koutsausosaston penkkivahvuudessa jatkaa myös D.J Smith, joka ammattilaiskehissä hukkui hanskattomaan massaan ja "Barnissa" aikanaan palvottuja jumalhahmoja.

"Sin Cityn" omia ja pelaili toki varteenotettavastii myös kintaat kädessä, mutta hanskattomissa olennaisuuksia aikansa timanttisia sotureita ja ei nyt puhuta siitä oliko vaikkapa "Poler" aina tuoreena D.J:n vedettyä itsensä puhki.

Tarinat elävät ja tämä osa lähtökulttuuria, mutta D.J myllytti kyllä O:ssa menemään kuin kuningasluokan äijä ja heittäähän tuo kannettu paita uskottavuustasolla aina lisäpisteitä.

Lainalaisuuksia ei voi välttää kuten ei pitsiturnaustakaan ja säväyttihän se D.J:n ottaessa Maple Leafs paidassa lähdön kantaen selässään numeroa 24.
 
Joku aina painuu taustakankaaseen, ei herätä huomiota tai tanssi pöydillä ja Dubin Blazersin J.C Lipon tyylipuhdas esimerkki varjoihin hukkumisesta, mutta repi 17-vuotiaana kaikessa hiljaisuudessa 15 lähtöä poimintakoriinsa ja hahmon mainostaminen meni kuitenkin taivaan tuuliin.

Ei poiminut lammesta isoja, säväyttänyt raivopäisyydellään tai poistunut läpi lasin, mutta annetaan jätkälle aikaa ja lähtövirrassa osoitettu aktiivisuus on hyvää lupaileva alku.

Jossain periferioissa revitään uskottavuutta hahmoon muutamasta otetusta ja Liponin työnäytteenä 15 otettua farmipoikien Dubissa, mutta lisäulottuvuuksia hahmoon pitää kaivaa ja aito "Gamer" ottaa kenet tahansa listalta.

Mihin lähtövirta johdattaa 2011-2012 ja räjäyttääkö Lipon lähtöpankin vai suorittaako edelleen tapetteihin sekoittuen, mutta tanssilattioilla valloitetaan ja paskantuoksuhan aina provosoi hienostuneet kesäasukkaat valittamaan.
 
Barron Smith loi odotusarvoa aikanaan O:ssa hahmonsa ensiesittelyssä ja käteen jäi kuitenkin vain repaleinen sekä loukkaantumisten täytteinen ura O:ssa, mutta OA sauman hyläten jätkä U. of Albertan riveihin yliopistopolulle ja Smith tarinassaan Maple Leafsin 2009 varaus.

Olisiko oppituntina, että katsotaan vain ne syntyperäiset Ontarion lähtökortit ja olihan jätkän isäkin päästänyt itsensä syntymään euroopassa?

Toki hahmon puolustuksena hanskatonta odotusarvoa ei luo kuka tahansa ja otti ne lähtönsä sekä katsoi Major junior kortin, mutta ei maaliakaan O:ssa ja pakko sitä on äärilaidalta arvostaa.

Tie vie Edmontoniin vetämään tietoa päähän sekä elämään normaalin ihmisen virikkeellistä elämää, mutta urahautajaiset nämä ovat ja ei päätynyt O:ssa edes laitaan.
 
Viimeksi muokattu:
Onhan tuo lähtömaisema paljon muuttunut ja eihän vaikkapa "Sin Cityssä" aikanaan ollut kuin Spits sekä naapuri kylän Red Wings, mutta heittihän jälkiviisasteluna "Probie" lähtötarinansa osuvasti tässäkin mielessä ja historiaan taottua dialogia kävivät myös K-town sekä Bruins.

Mutta saattaahan sitä kuulokkeissa tykittää Shitter Limited sekä ruudulla päteä GA ja kantaahan Steve Smith vastakkainasettelussa Knights paitaa aina hautaansa, mutta kulttihahmoista "Poler" sekä "Bird Dog" ja miten syntisten kujien sekä äijäilevän pullistelun fanittaja voi sortua?

Tokihan HCH seisoisi siellä mielihyvin asemissa ja räkisi Flemingtonia naamaan alkulämmössä, mutta ennen kaikkea soisi jätkän ottelevan ja silloin pysähdyksen viihdearvo lyö sen kuka vie.

Barron Smith Knights paidassa ja toivottavasti joku vastakkainasettelulle omistutunut sylki naamaan perintiden velvoittamana, mutta Knights paitaa "Barnissa" kantaneista Jim Sandlak avoimesti puhunut räästä, syljestä sekä vihasta ja kukaan ei rakasta Tie Domia.

Max Domi ounastellusti liikkuu vielä kaupalla Knights paitaan ja Rangers paidassa poseeranneen alueellisen hylkiön jälkeläinen nyljetään elävävät Windsorissa, mutta tätä ilmassa roikkuvaa asettelua toivotaan äärilaidalla viihdearvollisesti toteutuvaksi ja olihan se isä kova äijä O:ssa.

Toki yksikään omistautunut Spits kannattaja ei avoimesti tunnusta ja poika nykyaikaisen WFCU Centren jäälle alkulämpöön elävältä teuraaksi.
 
Viimeksi muokattu:
Coltsin Mitch Bennett liikkunut IceDogsin vahvuuteen ja ei käynyt yhtä onnekkaasti kuin Knightsiin päätyneellä Flemingtonilla, mutta kääntyyhän tässäkin lehti ja nälkäisesti takomaan uudelle sivulle lähtöä lähdön perään.

Jätkän rystysissä roolin leimat ja kunniakkaasti ajautunut O:n lähtötaipaleellaan laitaan, joten pätevöittävät tunnusmerkit täyttyvät ja ei hankittu sisään pyörittämään YV:tä.

Ottanut lähtövirrassa Flemingtonin, Zweepin sekä O´Neilin ikäluokasta ja nämä ounastellusti ensi lähtösesongin O:n ykkösiskijöitä, mutta Bennett ottaa illan pakolliset tanssit pois sekä puolustaa paidan kunniaa ja poimimisen lomassa kenties repii jokusen päänahan.

Iso mainospaikka aina ja hahmoa tykö.
 
Tuosta jatkaen Bennett häkkipäänä fyyysinen poika ja ottaa sitten lopulta sen vakiroolin O:sta hanskattomalla sitoutumisellaan sekä ajautuu laitaan, mutta 2011 kukaan ei odota jätkältä fyysistä peruspeliä tai maalinedusta siistimistä vaan hanskatonta itsensä likoonheittämistä.

Tarina kirjoitettu sekä kuultu ennenkin ja jokainen tekee itsestään elinkelpoisen tavallaan, mutta kuka määrittelee oikeuden elinkelpoisuuteen ja joka tapauksessa se on 18+2 illan ottelevassa.

Bennett aloituksessa Flemingtonin kanssa ja äijät tietävät vetävänsä pelin kovinta roolia lunastaakseen olemassaolonsa, joten onhan siinä automaattisesti kunnioitus toista kohtaan ja ilmassa roikkuvat pitää ottaa pois.

Etukädet rintaan, avointa juttelua, raivokasta viihdearvollistamista sekä yleisö haltuun ja tämä onkin sitten aina toinen kysymys, mutta todelliset ammattisoturit hoitavat ja kotihallissaan otellut tuuletelkoon halutessaan.
 
Pitää tulla ovet paukkuen ja lähteä ikkunasta ulos, mutta O:ssa Ben Thomson tehnyt tuota sisääntuloaan hissukseen ja 13 lähtöä O:ssa 17-vuotiaana heittää kuitenkin odotusarvoa hahmoon.

Lähtöpotentiaalia on ja sai Show´n Islandersin kutsut, mutta onko aika pakottanut äärilaidan maastokartoittajan laskemaan rimaa ja hyväksymään hiippailun?

Kaikki paskaksi ja palamaan, mutta ei varmasti ole Thomson suorittajana sanonut viimeistä sanaansa O:n lähtövirrassa ja kuinka paljon on sitten kuulijoita?

Toki säväyttäminen johtaa yleiseen pahoinvointiin ja aika on harmaiden, mutta siellä suhdanteiden seassa tarpoo hanskattomana myös Rangersin Thomson ja kaukana Manhattanin valoista tekee sitoutumisellaan kunniaa paidalle.

Onkimaan isoja sekä järjestämään sirkushuveja kansalle, mutta oikeutetusti "good luck, man" ennen kiekon sekä kintaiden putoamista ja Thomson olkoon lähtökartan hiljainen vaikuttaja.
 
Ainahan sitä toivoo 60 minuutin lähtöparaatia sekä kokonaisvaltaista rähinäelämystä, mutta 67´s harvemmin sykähdyttänyt tai puhutellut tällä osastolla ja tullut perinteikkäänä organisaationa läpi 80-luvun taianomaisen nostalgian.

Ei kuitenkaan villien iltojen vakiokalustoa ja olihan nyt vaikkapa Jeff Ricciardi O:n lähtövirrassa äijä, mutta HCH:lle 67´s lähdönvastaisen pasifismin ilmentymä ja tylsyydessä vaelletut illatko Brian Kilrean kädenjälki?

Arvostuspuolella pitkä päivätyö O:ssa ja iso kädenjälki Major junior kiekkokulttuuriin, mutta Ontarion Jr.A:n kehien entinen hanskaton gladiaattori Chris Byrne koutsannut nyt vastuullisena pari lähtösesonkia ja ottaa nyt myös GM:n ruudun Kilrean eläköityessä.

Vetänyt kuitenkin Kilrea pelaajanakin oikeasti kovissa kehissä ja saatellaan piikittelemättä äärilaidalta eläkkeelle, mutta organisaastio on harmaa ja kannettu paita määrittelee

Toki onhan vaikka Dalton Smith sotinut vastaan O:n lähtövirrassa ja onko sitten katsomossa yhtään kuolaavaa lähtöfanaatikkoa nauttimassa tästä, mutta otteleminenhan on iltojen itseistarkoitus ja on Ricciardin tajunnnanräjäyttävä vuoropuhelu Brad Mayn kanssa T-bayn jätkien lähtöhistorian merkkipaalu.
 
Viihdyttämisen rajoittaminen kuin ylistysvirsi harmaudelle ja tätähän lähdönvastaista paasaamista olemme saaneet viime vuosina kuunnella, mutta poimintarupeamaa edeltäneessä O:n johtohahmojen kokouksessa ei nyt sentään hakattu tauluun Game lähdöstä järjettömyyttä ja tyydyttiin linjaamaan automaattinen kahden illan näpäytys maalivahtien lähdöstä.

Tuohan viihdepalana kruunaa ja pääsääntöisesti räjäyttää tajunnan, mutta elämyksiä metsästettäköön historiasta ja eiköhän sieltä kuitenkin iltojen kuumuus heitä muutaman parin tarjolle.

Vähäisillä vaurioilla siis ja Q:n puolella jo innokkaimmat poimivat treenimatseissa, joten pitänee alkaa hiomaan lähtösilmää bongailukuntoon ja lähdöt pois roikkumasta kuin ei olisi huomista.

Hihoja ylös, kypärää takaraivolle, punaviivan äijäilyt ja villisti tuuletellen boksiin.
 
Pelin hanskattoman osa-alueen suorittajista Dean Pawlaczyk liikkunut Saginawin vahvuuteen ja odotusarvona vain hanskaton sitoutuminen sekä aktiivinen ote, joten 20 lähtöä primekauteen tavoitteellinen itsestäänselvyys ja jätkää ei hankittu neppailemaan epäolennaisuuksien suossa.

Harmaus harmaille sekä siitä innostuville, mutta onko Pawlaczykin roolina ottaa illan pakolliset sekä katossa roikkuvat pois ja näin vapauttaa Camara muihin hommiin?

Jätetään muillekin ja hanskattomassa valokeilassa riittää jaettavaa, joten kaikkilla mausteilla vai ounasteleeko ehkä Camaran kauppaamista?

Kuitenkin Pawlaczyk painanut kovaa työtä O:ssa ja hahmona ehkä vähän vaisu, joten isoja, räiskyvyyttä sekä äijäilyä ja et voi tulla rajan taa.
 
Brett Appio sai poimintarupeaman lisää elinaikaa O:ssa ja OS kauppasi jätkän sisään, joten OA leimoilla lienee rooli katsottuna ottelevasta ja taas hanskaton sitoutuminen sekä aktiivinen ote työnkuvana.

Painanut kovaa hanskatonta perustyötä tämäkin jätkä ja kunniakas soturi O:n lähtövirrasssa, mutta hahmona hukkunut hivenen taustakankaaseen ja lähtökartan uskottavaksi "gameriksi" noustakseen korttiin isoja sekä aktiivista panostusta veripankkiiin.

Syökö sitten Zweepin leipää ja jokainen taistelee omasta elinkelpoisuudestaan, mutta totutun aktiivisesti hakeutunee tanssilattialle 2011-2012 ja toivottavasti Appio säväyttää, räjäyttää sekä vuotaa O:n lähtöalttareilla.

Sädekehällä ulos ja naama rusikoituna kohden uusia lähtöseikkailuja.
 

Buffalo_1988

Jäsen
Suosikkijoukkue
JYP
HardCore Hooligan nostan hattua sinulle, kun jaksat pitää tätä yllä. Onko määttä pukenut vielä kertaakaan Londonin paitaa päälleensä?
 
O:n treenimatsit avataan 2.9 ja silloin Knights kohtaa Sarnian, joten nälkäiset hakemaan ottelukuntoa sekä heittämään näyttöjä ennen varsinaisen poiminnan alkamista ja pysähdyksen suomaa valokeilaa tehokkaampaa myyntipaikkaa ei olekaan.

Sarnian lähtövahvuudesta sitten viime poimintarupeaman pois Pawlaczyk sekä Flemington ja jätetäänkö puolustuskyvyttömät reppanat saalistajien armoille sekä häpäistää paita pakenemalla, mutta muutos on uuden alku ja roolia ottelevassa tarjolla.

Justin Thomas toki uutena ja lunastaako sitten kiekollisen, hanskattoman vai yöllisen odotusarvonsa, joten onko kyseessä uusi alku muutoksen jälkeen vai öykkäröikö itsensä ulos jo training campin aikana.

Toki viihdearvollisesti mielellään Branchin toimesta ja tähtikartalle mahtuu, mutta Brad May Missyn apukoutsiksi ja yksi O:n lähtöhistorian viihdyttävimmistä sekä aktiivisimmista suorittajista.

Historia ei valehtele, hanskaton kunnia ei unohdu tai katoa kuin Justin Thomas hotellilta, mutta onhan tämä jätkä yksi kartan kiinnostavista ja harmaudessa ei piile minkäänlaista lupausta.
 
Ontariossa OJHL sekä GOJHL heittäneet myös trenimatsinsa käyntiin ja toki suurin osa niistä joilla jotakin olennaista annettavaa valmistautumassa O:n leireille, mutta silmiinpistävänä lähtöhuomiona 1995-syntynyt Pickering Panthersin Stefano Limotta avannut kahdella lähdöllä ja tuolla tahdilla ei runkosarjassa kauan häpäistyissä Jr.A:n kehissä viihtyisi.

Toki ei ole lähtöfanaatikon tehtävä pysyä kärryillä lähdönvastaisissa tulkinnoissa sekä linjauksissa ja jätetään ne visiirimaamoille, joten ilta kuin ilta katossa roikukuvat pitää ottaa pois sekä paidan kunniaa puolustettava ja roolinsa vangithan vain tottelevat jumalaansa.

Limotta varaamaton lähtövirran nousukas ja kyttää NCAA scholarshipia, joten voimmeko luottaa hahmon iskukykyyn, omistautumiseen sekä paloon ja HCH vetää äärilaidallaan nimen välittömästi yli listastaan.

Lähdöt toki bongaillaan ilolla ja mikä sitten saa kenenkin ylenkatsomaan myyttistä O:ta.

Histoire d'O ja kipua, nöyryyttä sekä ylpeyttä.
 
St. Michael's Buzzersin 1993-syntynyt Jason Boag ottanut myös pari lähtöä treenimatseihin ja heittelee hanskattomia näyttöjä roolin puolesta, mutta koputtaneelle avattakoon ja hiippailijat pysyköön koloissaan.

Boag varaamaton jätkä ja otti viime poimintarupeamaan OJHL:ssä kolme lähtöä 12:sta iltaan, joten nimi alleviivattuna HCH:n listoilla ja jätkä keskityy selkeästi häkissä olennaiseen.

Vakiroolissa operoiden hanskattomia näyttöjä ylöspäin ja kenties osuu jonkun lähtötutkaan, mutta ei tee oikeutta Boagin potentiaalille game lähdöstä järjettömyys ja O:ssa olisi ilmasto huomattavasti suotuisampi aktiiviselle poiminnalle.

Histoire d'O...roolinsa vankeja.

Boag kuitenkin hereillä heti alkusesonkiin ja eiköhän hanskatonta elonmerkkiä tule jatkossakin, joten kuulunee 2011-2012 äärilaidan hahmogalleriaan ja kannettu paita heittää lisäarvoa.
 
Paxton Leroux myös tulessa OJHL:n treenimatseissa ja hakeeko sitten ottelukuntoa O:n leirille vai onko pysyvästi kotiutunut tasolle, mutta odotusarvoa ladattuna hahmoon ja hiekka valuu tiimalasista.

Tarinassaan Saginawin varaus ja 1993-syntynyt ottelija kahden lajin hanskattomia ammattijätkiä, mutta nostaahan tuo elonmerkki synkkiä pilviä lähtötaivaalle ja O:n askeihin suorittamaan tämä jätkä pitäisi saada.

Histoire d'O ja kadonnutta aikaa etsimässä.

Otters julkaissut training camp vahvuutensa ja uraristillä ollut 1992-syntynyt Mark Jones mukana kattauksessa, joten ylösnousemuksen hurmoksessa kiinni rooliin ja onko tässä huomionvarastava myöhäisherännäinen?

O:n lähtövirrassa Leroux vastaan Jones marraskuisena iltana ja bongarin Shangri-La.
 
Ottelija liikkunut ja Dubissa Pats kaupannut sisään Cam Elynuikin, joka antaa odotuttaa todellista läpimurtoaan ottelijana ja toki loukkaantumiset osaltaan syöneet tehoja sekä ilmettä suorittamisesta.

Toki selittelylle ei ole sijaa kintaiden pudotessa ja roolissa roolin ehdoilla, mutta Hawksin Jordanin tuhoaminen toistaiseksi parasta antia jätkältä Dubin lähtövirrassa ja yksittäiset ovat yksittäisiä.

Iso urasauma kuitenkin eteen tarjottimella ja Saskatchewaninssa kukkiin perinteikäs rähinäkulttuuri, mutta Underwoodin sekä Elynuikin kautta selkeää uskottavuusosaston vahvistamista Patsilta ennen tulevan kauden sotia ja paidan kunnian pitää säilyä tahraamattomana.

Miten reagoi Blades ja tunnetta, räjähtävyyttä sekä selviytymisviettiä iltoihin, mutta pysähdysten tasolla Elynuik taistelee urastaan ja onko sitten elämää otettujen lähtöjen jälkeen?
 
Domi ounastellusti kaupalla Knightsiin ja toiseen suuntaan tyhjänpäiväisiä varausvuoroja, joten Mavetyn kohtalokasta viisautta ja vähintään Raine sieltä olisi pitänyt putsata K-towniin.

Toki siinä pitäää ottaa useampi isku keihäästä kupoliin saavuttaakseen Mavetyn ajattelun tason ja joka tapauksessa Domi kiukutteli tiensä Londoniin vai oliko se isä, mutta nimi sähköistää iltoja takuuvarmasti Windsorissa ja harmautta tulee välttää kaikin keinoin.

Sekä täyttää illat värikylläisellä latauksella ja varmasti otti räkää päälleensä myös Jeff Christian "Barnissa", mutta kirjatessaan nyt itsensä lopullisesti ulos aktiivisesta vahvuudesta vetihän äijä kasaan arvostettavan uran ja harvoja O:n 80-luvun ainutlaatuisen nostalgian kokeneita 2010-2011 pelanneista.

Toki Mavetyn kosketuspintana taianomainen mytologia ja kaikki pumpulia verrattuna tuohon, mutta potkii mukavasti virtaa Domin siirto myös äärilaidan diktaattoriin ja Peterboroughissa pitää ottaa lähtö puhtaasti nimeen kohdistuvan palvonnan vuoksi.

Juniorit kerää kiekot...
 
...ja kantaa kassit.

Poiminta lähenee ja teippaileeko Jason Shaw innostuksissaan sitten jo ranteitaan sekä tekee mielikuvaharjoiteita siitä miten äijäilee O:n punaviivoilla, mutta kenties tämä hahmokuvaelma turhan kaukaa haettu ja alentunut Shaw epätoivoissaan etsimään onneaan jopa Q:n puolelta.

O.ssa ei myöskään tärpännyt ja muutama lähtö otettuna, mutta näistähän hahmot muistetaan ja ei rystysissä kuitenkaan mitään pätevöittäviä leimoja.

Kuitenkin vapaana mukana Frontsin leirillä ja selvinnyt hengissä ensimmäisistä leikkauksista, joten primeikäisenä tietää paikan ylhäällä olevan elämän ja kuoleman kysymys.

Viimeinen sauma ja nyt on oltava ilmeen sekä sitoutumisen kohdallaan ja kintaiden pudottava, joten tarttuuko Bellevillen kasvatti Shaw ja tekeekö oikeita asioita?

Saattaa myös painua lopullisesti unholaan ja treenimatsit paljastavat onko valmis taistelemaan hengestään sekä todistamaan elinkelpoisuutensa, joten osuessaan kaikki roikkuvat, irti lähtevät ja eteen osuvat pois ja maailma on toisen näköinen korin täyttyessä vimmalla.

Hypetetty Domi ulos ja sesonki päättyy runkosarjaan, mutta Mavety johtaa taustalta, Stokes häiriköi "Gongerina" häkissä, Froats suorittaa toe-to-toe maestrona ja unelmaansa elävä Shaw vie aktiivisuuskuninkuuden.
 
Spitsin training campilla mukana 1994-syntynyt Loren Ulett ja 16-vuotiaana OJHL:ssä reippaasti hanskatonta odotusarvoa hahmoon, joten Spits pisti lähtökartan nousevalle tryoutin ja onko sitten kirittämässä vai haastamassa samanikäistä Bilkea.

Jaetaan vastuuta ja ottelevaan kyllä mahtuu erikoisosaamista, sitoutumista sekä ilmettä, mutta Ulett rooliin kasvavana ymmärtänee näyttöpaikan arvon ja scrimmagessa on äijäiltävä, kolailtava sekä heitettävä työnäyte.

Tänään leirillä vastaan Bilken sekä koko viime poimintarupeaman sairasosastolla vaikeroineen Dunningin jengi ja eiköhän se tiedetä avaamattakin mitä Boughner haluaa matsissa nähdä, joten jaossa alustavia kiinnityksiä rooliin ja kaikkien asiaa auttaa se armoton netin syövereihin päätyvä iskujuhla.

Itsestäänselvyyksiä ja Ulettin kanssa samanvärisessä paidassa Soo`n 1993-syntynyt Anthony Butorac, joka myös potentiaalinen jätkä taistelemaan hanskattomana nimensä puolesta ja parit muodostukoon itsestään.
 
Rangersin training campilla tulevaisuudestaan taistelee 1994-syntynyt Brock Campbell ja heitti odotusarvon pilviin 16-vuotiaana GOJHL:ssä, joten varmasti rooliinsa sitoutunut sekä aktiivisesti vaihtoihinsa tarttuva jätkä ja olennaiseen keskittymisessä ei kyseenalaistamista.

Varaamattomana tryoutin kautta kiinni vakirooliin kotikaupunkinsa joukkueessa ja potentiaalia aina O:n aktiivisuuskuninkuuteen sekä "gamer" leimoihin, mutta näyttöjen pitää puhutella sekä avata ovia ja mieleenpainuvimmat heitetään hanskattomana.

Poimintakori täyteen sekä nimi huulille ja ei ohiteta Show´n 2012 varaustilaisuudessa, mutta tuohon matkaa ja reilusti taivallettavaa lähtövirrassa pelin kovimmassa roolissa.

Toisaalla Spitsin aamun Blue vs White scrimmagessa Bilke tulessa John Bowenin kanssa ja illan Red vs Blue matsissa sitten matkaan toistamiseen, mutta tuollahan pitäisi olla paikalla bongailemassa ja odotusarvollisesti ei todellakaan harmaata Spitsin leirillä.

Shangri-La´ssa Bilke sekä Campbell matkaan oikeaoppisesti suoraan aloituksesta Southwesternin kuumuudessa ja Rangersin lähtöautomaatin kahdeskymmenes poimittu sekä Bilke nakuttaa tietään O:n kovimmaksi ottelijalupaukseksi sitten kenen lie...
 
Bilke aktiivisena sekä kiistatta läsnä ja taisteli päivää kaksi lähtöä, joten heittää hanskatonta viestiä valmennukselle ja tekee itsestään elinkelpoista Major junior tasolle.

Bowen maksaa hintaa ja kasaa sivussa päätään ottelukuntoon, mutta päivän toisessa vastassa 1993-syntynyt Stephen Alonge ja Nassau Countyn jätkä Alonge suorittanut myös kahdesti.

Nostaa nimeään esiin ja taistelee kuin Ontarion gladiaattori vieraalla maaperällä, joten Alongen toisessa vastassa viime kaudella hanskat kädessä nukkunut sekä läpikotaisessa harmaudessa vaeltanut Brendan McCann.

Herättääkö kilpailu vai lähtikö kouluttamaan jenkkipoikaa, mutta Alonge tehnyt itsestään huomionarvoisen ja onhan tämä yksiselitteisyydessään raadollista.
 
Turhan hätäisiä johtopäätöksiä tai vääränlaisia tiedonmuruja, joten Bowen illan kolmen parin scrimmagessa tulessa Hunter Smithin kanssa ja olisiko ollut normaalia training campin aikaista aamullista päänsärkyä sekä pahoinvointia.

Tämä Smith on "Motor City Smittyn" veljenpoika ja kypärätön soturi Show´n 80-luvun peruskuvastoa, mutta Spitsin leiri jatkuu tänään perinteisellä Blue vs White matsilla Amherstburgissa ja valkoisessa uniformussa Bowen, Alonge sekä Dunning ja sinisessä kulmauksessa Bilke ja Ulett.

Tuleeko organisaatiolta punaista valoa pahennuksen herättämisen välttämiseksi vai taistellaanko rooleista veren maku suussa ikiaikaisessa näytelmässä, mutta onhan yleinen ilmapiiri kulttuuria vastaan ja vetää kuitenkin edellämainituista 2-3 nimeä ensi poimintarupeamaan O:ssa.
 
Dubin puolella vastaava Giantsin intrasquad matsi räjähti käsiin ja rahoille vastinetta paikalle saapuneille, mutta isoa roolia otti paikkaa metsästävä 1994-syntynyt Jacob Dunlop ja painoi tapahtumien villissä sykkeessä vastapuolen penkille selvittelemään asioita.

Luonne ei varmasti jäänyt huomioimatta ja jatkotarinassa sana kiirii läpi liigan, joten ei varmasti tarvitse jätkän nähdä vaivaa pitääkseen itsensä aktiivisena treenimatseissa ja ilmeikkyydestä ei jääne homma kiinni.

Onko tässä vastaus meille rähinämomenttia kaipaaville ja aiemmin matsissa "Reggie" tulessa BCHL:ssä viime sesonkiin vetäneen Kiefer McNaughtonin kanssa oikeaoppisesti suoraan aloituksesta otetussa, joten perussuorittaminenkin hallussa ja odotusarvo saumaan kohdallaan.

Lunastaako ja puhuttelevimmat tarinat kirjoitetaan ilman kintaita, mutta O:n pääavauksena Sarnia sekä Knights tänään askissa ja uutisosastossa Bill Stewart iskeytyy Guelphin apukoutsiksi.

Tunnetteko kihelmöivän viihdemomentin vai toteutuuko se vasta Justin Thomasin myötä, mutta kyseenalaiset hahmot aina paikallaan ja vain keskikaistan taapertajat sietävät harmautta.
 
Kirjaudu sisään, jos haluat vastata ketjuun. Jos sinulla ei ole vielä käyttäjätunnusta, rekisteröidy nyt! Kirjaudu / Rekisteröidy
Ylös