Joulu on antamisen aikaa ja oletetaan, että lahjan saaja on kiitollinen saamastaan lahjasta, mutta aina tämä ei onnistu vaikka parhaansa yrittäisi. Joskus lahja on yksinkertaisesti niin mauton tai kammottava ettei siitä voi lausua kiitoksensa kuin todella pitkinhampain ja joulun jälkeen koettaa häivyttää lahja mielestään mitäpikimmiten.
Idean ketjuun omin tästä maikkarin lukijat kertovat kammottavimmista joululahjoistaan -jutusta, josta löytyy varsin "mielenkiintoisia" joululahjoja, kuten:
"Sain kaksi hehkulamppua nätisti paketoituna. Minä raukka vastarakastuneena kuvittelin saavani kultasepänliikkeestä ostettua, mutta ex-mieheni päätti toisin. Olisi jättänyt edes paketoimatta..."
Minulla on ollut sikäli hyvä tuuri etten todella mauttomia lahjoja ole saanut koskaan, mutta muutamia suuren suuren pettymyksen nostattaneita lahjoja kylläkin. Muistan kuinka siinä kuuden vanhana sain sukulaisilta joululahjaksi alushousut. Ei siinä vielä mitään mutta ne jossain ddr:ssä valmistetut alushousut olivat jo valmiiksi niin pienet etteivät ne mahtuneet minun jalkaani lainkaan. Olivat kenties ostaneet jotkin kolmivuotiaille tarkoitetut alushousut minulle. Kiitos oikein paljon!
Mummini neuloi myös jokainen joulu minulle ja veljelleni tumput ja villasukat ja aina oli suuren suuri pettymys saada ne pehmeät paketit. Eräänä jouluna mummilta ei sitten tullut kuin kovia paketteja ja olin äärimmäisen onnellinen ryhtyessäni avaamaan lahjoja. Eräästä lahjapaketista paljastui sitten kahvipaketti, jonka sisällä olivat ne villasukat! Kaikki varmasti näkivät kuinka epäuskoinen ilmeeni vaihtui karvaaseen pettymykseen avatessani kahvipaketin ja kaivaessani sieltä esille villasukat. Tästä tuli sitten perinne. Ties kuinka monena jouluna mummi neuloi ne sukat ja tumput ja pakkasi ne nättiin käärepaperiin käärittyyn kahvipakettiin. Mummi osaa! Toki nyt osaan arvostaa villasukkia ja tumppuja aivan toisella tavalla ja jos sellaiset saisin lahjaksi niin olisin äärimmäisen tyytyväinen!
Toisaalta osaan minäin ostaa mauttomia lahjoja. Joskus 90-luvun alkupuolella ostin veljelleni joululahjaksi - kiusallani - Trio Erektuksen levyn. Se on kenties mauttomin lahja jonka koskaan olen kenellekään ostanut. Veli kuunteli sen kenties kerran ja sen jälkeen se levy katosi jonnekin.
vlad.
Idean ketjuun omin tästä maikkarin lukijat kertovat kammottavimmista joululahjoistaan -jutusta, josta löytyy varsin "mielenkiintoisia" joululahjoja, kuten:
"Sain kaksi hehkulamppua nätisti paketoituna. Minä raukka vastarakastuneena kuvittelin saavani kultasepänliikkeestä ostettua, mutta ex-mieheni päätti toisin. Olisi jättänyt edes paketoimatta..."
Minulla on ollut sikäli hyvä tuuri etten todella mauttomia lahjoja ole saanut koskaan, mutta muutamia suuren suuren pettymyksen nostattaneita lahjoja kylläkin. Muistan kuinka siinä kuuden vanhana sain sukulaisilta joululahjaksi alushousut. Ei siinä vielä mitään mutta ne jossain ddr:ssä valmistetut alushousut olivat jo valmiiksi niin pienet etteivät ne mahtuneet minun jalkaani lainkaan. Olivat kenties ostaneet jotkin kolmivuotiaille tarkoitetut alushousut minulle. Kiitos oikein paljon!
Mummini neuloi myös jokainen joulu minulle ja veljelleni tumput ja villasukat ja aina oli suuren suuri pettymys saada ne pehmeät paketit. Eräänä jouluna mummilta ei sitten tullut kuin kovia paketteja ja olin äärimmäisen onnellinen ryhtyessäni avaamaan lahjoja. Eräästä lahjapaketista paljastui sitten kahvipaketti, jonka sisällä olivat ne villasukat! Kaikki varmasti näkivät kuinka epäuskoinen ilmeeni vaihtui karvaaseen pettymykseen avatessani kahvipaketin ja kaivaessani sieltä esille villasukat. Tästä tuli sitten perinne. Ties kuinka monena jouluna mummi neuloi ne sukat ja tumput ja pakkasi ne nättiin käärepaperiin käärittyyn kahvipakettiin. Mummi osaa! Toki nyt osaan arvostaa villasukkia ja tumppuja aivan toisella tavalla ja jos sellaiset saisin lahjaksi niin olisin äärimmäisen tyytyväinen!
Toisaalta osaan minäin ostaa mauttomia lahjoja. Joskus 90-luvun alkupuolella ostin veljelleni joululahjaksi - kiusallani - Trio Erektuksen levyn. Se on kenties mauttomin lahja jonka koskaan olen kenellekään ostanut. Veli kuunteli sen kenties kerran ja sen jälkeen se levy katosi jonnekin.
vlad.