Kamalin maajoukkuemuistosi

[MegaForce]

2003 ja 2006 tappiot ovat ihan omassa sarjassaan. 2003 nolouden takia ja 2006 odotusten takia.

Nostan uutena pelinä 2012 U20-kisojen Suomen välierätappion Ruotsia vastaan. Suomi johti peliä 2-0 kahden erän jälkeen. Kolmannen erän alussa Ruotsi kavensi vähän onnekkaalla pompulla ja lopulta tuli tasoihin toiseksi viimeisellä minuutilla, kun Suomen maalivahti Aittokallio höntyili oman maalinsa takana ja ruotsalainen pääsi iskemään käytännössä tyhjään maaliin. Aittokallio seisoi tuossa ottelussa päällään ja torjui jopa 55 kertaa, kun virkaveli selvisi 22 torjunnalla. Tuo perseily oli Aittokallion ottelun ainoa heikko hetki ja se kostautui pahemman kerran.

Ottelu meni rankkareille asti, jossa Armia teki maalin ja tuuletteli ylimielisesti Ruotsin penkin ohitse. Ruotsi teki kuitenkin kaksi maalia kolmella yrittämällä ja tilanne oli siten 2-1, kun tuli Suomen viimeisen laukojan, Mikael Granlundin vuoro. Granlund -hype oli silloin vielä kovimmillaan, aiemman vuoden ilmaveivit olivat kaikkien mielissä ja postimerkit joulukorteissa. Kulta-Mikke lähestyi Ruotsin maalivahtia rauhallisesti ja kaikki odottivat kovaa temppua Suomen joukkueen pistekärjeltä. Sitten kiekko karkasi Granlundin lavasta ja voitto meni Ruotsille. Ruotsi voitti kisoissa kultaa kaatamalla venäjän finaalissa 1-0. Suomi jäi lopulta mitaleitta häviämällä pronssipelissä Kanadalle 4-0.

Tuo peli on jäänyt mieleen pyörimään. Aittokallio oli kovassa vireessä ja kannatteli joukkuetta torjunnoillaan. Tuntui, ettei häntä ohita mikään. Yksi perseily kostautui pahasti. Armian tuulettelut varmasti motivoivat ruotsalaisia ja sitten joukkueen tähtipelaaja Granlund menetti kiekon aika helponnäköisesti. Joukkueen kovimmat pisteveikot olivat Granlundit, Armia ja Pulkkinen. Mukana olivat myös Donskoi, Aaltonen, Barkov, Ristolainen, Määttä (yksi peli), Hakanpää, Salomäki ja Hännikäinen. Jälkikäteen ajateltuna kova joukkue.

Suomen U20-kulta 2014 tuntui tuon pelin takia niin makealta, kun ruotsalaiset mediat olivat niin varmoja voitosta ja sekin peli meni jatkoille Ruotsin tasoitettua kolmannessa erässä. Silloin vaan Ristolainen nousi maalille ja leipoi kiekon häkkiin ja hiljensi Malmöön. Se oli hieno voitto.

Tässä vielä kooste, jos haluaa elää tuon pettymyksen uudestaan.

Aijaa. Tämän muistan, kun piti valvoa vielä keskellä yötä katsoessa tuota matsia, ja pettymys ottelun ratkettua oli iso. Muistelisin myös, että Suomen asiantuntijakommentaattorina toimi tuolloin Jarmo Kekäläinen, joka ottelun ratkettua taisi todeta hiljaisella äänellä: "v*ttu."

Edit: ei ihan noin tainut ollakaan, vaikka teki kyllä mieli kiroilla. Rankkarikisa löytyy tästä suomeksi selostettuna.

Linkki: https://youtu.be/WbfEZhqLJF4

Tässä Aittokallion haastattelu pelin jälkeen.

Linkki: https://youtu.be/egrIx8zDN_c

 

[Derksen]

Torino 2006 finaali ylivoimaisesti raskain hetki. Voiko tähän edes muuta vastausta olla?

Ei voi. Tämä on sellainen tapaus, josta tietyllä tasolla ei pääse koskaan yli. Olen hyväksynyt, että niin se vain on. Siinä oli se mahdollisuus voittaa parhaiden pelaajien turnaus ja nimenomaan vielä sillä pelaajasukupolvella, jotka olivat niitä oman lapsuus- ja varhaisen nuoruusajan suosikkeja. Tuon tappion myötä kyseinen sukupolvi jäi lopulta sellaiseksi, joka ei maajoukkuepuolella koskaan lopulta kasvanut voittajiksi. Painolastinahan siellä olivat ennestään jo nuo tuossa edelläkin mainitut vuosituhannen vaihteen turnausten finaali- ja välierätappiot. Tuo sukupolvi nosti Suomen menestymään, mutta ei vielä voittamaan. Legendaarinen MM95 oli lopulta merkityksellinen enemmän yhteiskunnallisesti kuin urheilullisesti, koska työsulkukauden eurooppalaisina kisoina se ei yllä aivan pelillisesti merkittävimpien turnausten joukkoon.

Torinoon tiivistyi katkeralla tavalla sen menestyksellisen aikakauden mitalin väri, joka oli hopea. Vasta seuraavat sukupolvet ovat sitten Jukka Jalosen johdolla ylittäneet niitä henkisiä askelia, joita värin kirkastaminen kullaksi on vaatinut. Valitettavasti sitä parhaiden pelaajien maajoukkueturnausta ei nyt viime vuosina ole pelattu.

Samalla tässä vuosien saatossa oma suhtautuminen jääkiekkomaajoukkueen otteiden seuraamiseen on muuttunut jotenkin huomattavasti vähemmän tunteikkaaksi. Tästäkin syystä luulen, että sitä Torinon pettymyksen tasoista tunnetta ei välttämättä tule enää tässä yhteydessä kokemaan.

 

[-FNM-]

Tämä:

Linkki: https://youtu.be/-LcZsIyCQWg?si=j6Y-gmHNJ1RtypzI

 

[Iker]

Joo, lyhyesti ilman jokaisen analyysiä kun töissä perkele muutakin puuhaa.

Sama kärkeen kuin tuossa ylempänä ja varsinaisesti ensimmäinen sellainen isompi harmitus, kun ne aiemmat loppuhetkien Ruotsi-tappiot MM-kisoissa oli kuitenkin enemmän sellaisia faijan vieressä katseltuja aijaa-pelejä junnulle, niin eka kunnon kirpaisu oli tuo kevään 1994 hävitty MM-finaali Kanadalle. Se jäi 13-vuotiasta syömään ja pitkään siinä jälkimainingeissa sitä kevättä, ai perkele että seuraavana päivänä koulussa teki edelleen pahaa kun kuvitteli vaan miten hieno olisi ollut juhlia ja fiilistellä mestarina ja pihapeleissä syletti illalla hakata kiekkoa maaliin kun vaan mietti että ai että kun ne rankkarit olisi menneet toisin ja olisi tullut maailmanmestaruus.

Sitten tietenkin legendaarisen kauhea 5-1- kääntyminen kotikisoissa 5-6- tappioon. Kyllähän se vituttu ja oli sellainen epäuskoinen olo, vielä Teemun hattutemppu ja kaikki ja ne legendaariset veskaripelin kyykkimiset niin ei helvetti. Tästä kuitenkin kuten noihin aikoihin MM-kiekossa muutenkin, siinä se pelin jälkeen heti illalla jo unohtuu ja ei muuta kuin eteenpäin.

Mutta sitten se, josta on vaikea päästä yli ja se ylivoimaisesti kauhein tunne ja muisto kun se oli jotenkin niin iso homma, täydellinen turnaus muuten ja kuuluisa taivas jo lähellä, eli se Torino 2006. Muista on päässyt yli äkkiä ja tottakai tavallaan tuostakin mutta tavallaan sitten kuitenkaan ei pääse koskaan, kun se nyt jäi sitten se tuon supersukupolven eli kaikkien niiden hienojen suomalaispelaajien kultamitali ja Suomen valtikka kiekkomaailman ykkösenä parhailla pelaajilla pelatussa turnauksessa saavuttamatta. Eli vaikka asia ei enää kalva niin tavallaan aina kun miettii niin se kalvaa kuitenkin, ihan jo pelaajien itsensä kannalta että perkele kun olisi tuo finaali vielä hoitunut niin Tepot, Sakut, Teemut ja Ollit ja jokaikinen muukin kova jätkä joka rosteriin kuului olisivat olleet olympiakultamitalisteja silloin ja aina.

 

[Aihio]

Pitää vielä palata 2016 World Cupiin. Suomi tosiaan teki yhden maalin kolmeen peliin.

Marjamäki peluutti jotain ihmeellistä meidän pelin versiota NHL kaukalossa, kukaan pelaajista ei tiennyt miten piti pelata. 2,5 kuukautta valmistauduttiin haastattelun perusteella…

Linkki: https://m.youtube.com/watch?v=nY2YcJ4x3j8&pp=ygUZV29ybGQgY3VwIDIwMTYgbWFyamFtw6RraQ%3D%3D

 

[Oles]

Aijaa. Tämän muistan, kun piti valvoa vielä keskellä yötä katsoessa tuota matsia, ja pettymys ottelun ratkettua oli iso. Muistelisin myös, että Suomen asiantuntijakommentaattorina toimi tuolloin Jarmo Kekäläinen, joka ottelun ratkettua taisi todeta hiljaisella äänellä: "v*ttu."

Edit: ei ihan noin tainut ollakaan, vaikka teki kyllä mieli kiroilla. Rankkarikisa löytyy tästä suomeksi selostettuna.

Linkki: https://youtu.be/WbfEZhqLJF4

Tässä Aittokallion haastattelu pelin jälkeen.

Linkki: https://youtu.be/egrIx8zDN_c

Kuulosti vähän, että v-sanan alku lipsahti ja sitten muisti olevansa suorassa lähetyksessä. Rankkarit Saukkosen selostamana lisää tuskaa.

Aittokallion haastattelua on vaikea katsoa. Siinä ei voisi kaverilla olla lippis syvemmällä päässä. Voi vaan kuvitella, minkälainen matka hotellille on ollut tuon jälkeen. Tai seuraava viikko.

 

[Kuuukko]

Muista on päässyt yli äkkiä ja tottakai tavallaan tuostakin mutta tavallaan sitten kuitenkaan ei pääse koskaan, kun se nyt jäi sitten se tuon supersukupolven eli kaikkien niiden hienojen suomalaispelaajien kultamitali ja Suomen valtikka kiekkomaailman ykkösenä parhailla pelaajilla pelatussa turnauksessa saavuttamatta. Eli vaikka asia ei enää kalva niin tavallaan aina kun miettii niin se kalvaa kuitenkin, ihan jo pelaajien itsensä kannalta että perkele kun olisi tuo finaali vielä hoitunut niin Tepot, Sakut, Teemut ja Ollit ja jokaikinen muukin kova jätkä joka rosteriin kuului olisivat olleet olympiakultamitalisteja silloin ja aina.

Eihän tuosta tule varmasti pääsemään fanina yli, ennen kuin Best on best -turneesta Suomi palaa kultamitalien tai sen isoimman pystin kanssa kotiin.

Pelaajat ei unohda varmaan koskaan, ainakaan ne, joilla muuta joukkuemenestystä uran aikana ei siunaantunut. Tai onhan Timonenkin myöntänyt että edelleenkin kalvaa, vaikka ura päättyikin Stanley Cupin kanssa. Tepon haastattelu ei unohdu ikinä. Toimittaja selittää vieressä jostain voitetusta mitalista, kun oman uran kruunu on juuri viety kätösistä.

Jos uskoisin kuoleman jälkeiseen elämään ja helvettiin, niin jälkimmäinen varmasti pitäisi sisällään tuon ottelun ja sen jälkeisten haastatteluiden katsomista ikuisella repeatillä.

 

[Kahjupappa]

Kaikki arvokisoissa koetut rangaistuslaukauskisatappiot (vai mikä voittolaukauskisa se nykyään on).
Vieläkin meinaa katketa verisuoni päästä, kun näitä näkee ja muistelee.
Ehkä yhtä traumaattista, kuin täyden viinapullon särkeminen!

 

[Savon leijona]

Lisätään finaali 20-vuotiaiden MM-kisoista edelliseltä vuodelta, siis elokuun versio. Kanadan voitto raivostutti valtavasti meikäläistä, kun voittokin oli niin lähellä. Maaliviivalla pörräsi kiekko, mutta ei ylittänyt maaliviivaa kokonaan. Olisi juhlat käynnistynyt heti, varsinkin kun voitto olisi tullut ylimielisten kanadalaisten edessä. No aina ei voi voittaa.

 

[adolf]

Samalla tässä vuosien saatossa oma suhtautuminen jääkiekkomaajoukkueen otteiden seuraamiseen on muuttunut jotenkin huomattavasti vähemmän tunteikkaaksi. Tästäkin syystä luulen, että sitä Torinon pettymyksen tasoista tunnetta ei välttämättä tule enää tässä yhteydessä kokemaan.

Sama tähän ja myös tuohon aikaisempaan kirjoittamaasi, että nämä Selänteet, Koivut, Nummiset, Timoset, Lehtiset ja kumppanit olivat niitä joita katsoessa koko lapsuutensa vietti. Torino 2006 oli SE tilaisuus. Ja vielä se, että finaali pelattiin juuri Ruotsia vastaan, jossa myös oli kaikki heidän silloiset supertähtensä.. Sundin, Forsberg, Alfredsson, Lidström.. pelasiko jopa Jörgen Jönsson tuossa porukassa? Vieläkin alkaa sieppaamaan, kun miettii.

Kaikki mahdollinen kunnia 2022 olympiakultaa voittaneelle joukkueelle, mutta ei se ollut ollenkaan sama, kuin että NHL-pelaajat olisivat olleet mukana. EHT-turnaus, joka pelattiin olympiarenkain koristellussa kaukalossa.

Kai se ikäkin tekee sitä, että ei penkkiurheiluun enää tule sellaista samanlaista tunteenkiihkoa, kuin nuorena. Mutta upeaa se silti olisi, jos kaikki parhaat vielä olympialaisiin saataisiin. World Cup on myös ihan hyvä, mutta nimenomaan olympialaiset ovat se THE juttu.

Edit: No olihan se Jörgen myös siellä, kun nyt kokoonpanot kävin läpi. Jörgen oli ruumiillistuma sille, mitä voittava jääkiekko on ja huippupelaaja, mutta samalla raivostuttava vastustaja maajoukkueessa. Tuntui että Suomi ei voi koskaan voittaa, kun tämä ukko on pelaamassa.

Suolaa haavoihin:

 

[Savon leijona]

Kyllä tämän vuoden MM-kisojen pudotuspeli tappio Kanadaa vastaan ärsytti paljon. Tuli kuitenkin todella iso hymy huulille, varsinkin nähdessäni Latvian tiputtaneen Ruotsin. Ruotsi kun oli vähän irvuillut Suomelle, varsinkin Euroviisujen voittamisesta. No, jääkiekko olisi tylsää ilman Ruotsia. Pääsi tosiaan jokunen kirosana myöskin siitä, että Kanada voitti kultaa Saksaa vastaan. Ei siis paras vuosi Suomelta, mutta on sitä paljon voitettukin edellisten neljän vuoden aikana.

 

[Kiekoton Mies]

Aittokallion haastattelua on vaikea katsoa. Siinä ei voisi kaverilla olla lippis syvemmällä päässä. Voi vaan kuvitella, minkälainen matka hotellille on ollut tuon jälkeen. Tai seuraava viikko.

Samaan aikaan harmitti Aittokallion kämmi valtavasti, mutta toisaalta haastattelussa alkoi hieman tulla inhimillinen fiilis kaverin puolesta. Olihan pitänyt jengiä pystyssä koko pelin muutoin. Tältä porukalta odotin myös mestaruutta.

 

[Roger Moore]

Ja selkeällä mitalla. Kaikki oli tuossa turnauksessa valmista siihen, että Suomi nousee kansainvälisen jääkiekon pyramidin huipulle. Koko turnauksessa hävitään yksi erä. YKSI ERÄ. Ja Ruotsille. Ei hyvää päivää.

Ei nyt sentään ihan pelkästään yhtä erää, mutta yksi ottelu kuitenkin. Yksittäisen erän Suomi hävisi myös puolivälierässä USA:ta vastaan, kolmas erä meni jenkeille lukemin 0-1 mutta peli toki Suomelle 4-3. Myös finaalissa Ruotsi oli toisessa erässä parempi maalein 2-1 ja kolmannessa 1-0, eli yksittäisiä erätappioita tuli kokonaiset kolme.

Lillehammerissa oli se että Suomi hävisi koko kisojen aikana tasan yhden erän, eli välierässä Kanadaa vastaan päätöserän lukemin 1-3 ja koko pelin 3-5. Yksi erätappio mutta silti vain pronssia, jonkin sortin saavutus toki tuokin.

 

[Roger Moore]

Niin ja joo, mitä nyt tulee tuohon 2014 MM-finaaliin niin jollain tavalla se itse tappio ei varsinaisesti edes harmita, nykyään tuo kyseinen teatteri ensisijaisesti lähinnä naurattaa. Venäjän MM-kullalle en anna minkäänlaista urheilullista painoarvoa, sillä jokainen omilla aivoillaan ajatteleva yksilö tietää tasan tarkkaan miksi ottelussa kävi kuten kävi. Joo, Venäjä olisi hyvinkin mahdollisesti voittanut tuon pelin muutenkin, mutta tosiaan Suomelle ei annettu edes mahdollisuutta ja koko pelistä tuli ihan täydellinen farssi. Tuon asian kanssa pystyy tavallaan nykyään elämään, koska urheilullinen arvo kyseisellä finaalilla on ihan puhdas nolla.

Plus lisäksi tietty se, että Zenäjää on kyykytetty tuon jälkeen ja toki myös ennen sitäkin ihan oikealta ja vasemmalta täysin urakalla, parhaana esimerkkinä tietysti Sotshin puolivälierä Putlerin silmien alla samana vuonna, niin jos noille Z-miehille nyt hyvä mieli tuosta pelleilystä tulee niin se heille suotakoon.

Tuo ottelu on toki aiheuttanut itselle sen, että en koskaan voi toivoa yhdellekään venäläisurheilijalle tai etenkään venäläisjoukkueille mitään hyvää, ja toivon myös erittäin raskaita tuomarivirheitä jämäneukkulaa kohtaan ja mahdollisimman vittumaisia tappioita. Lapsellistako? Ehkä, mutta heitä kohtaan täysin oikein.

 

[Individual]

Torino 2006 finaali ylivoimaisesti raskain hetki. Voiko tähän edes muuta vastausta olla?

Eipä voi ei. Jos 2026 parhaat pääsevät kisoihin, niin silloin on juuri sopivasti kulunut 20 vuotta Torinosta. Keksiikö dementikko- ja inkontinenssipotilas Bettman vielä jonkun aukon ihmisruumista, mihin tunkea lisää rahaa ja on sen varjolla päästämättä NHL:ää kisoihin, vai onko kaikki valmista yhdelle Suomen urheiluhistorian suurimmalle saavutukselle, tai revitäänkö Hangosta Ivaloon vanhat, jo umpeutuneet haavat uudelleen auki.

Välierä Venäjää vastaan Torinossa 2006 on paras Leijonina tunnetun Suomen jääkiekon a-maajoukkueen pelaama ottelu. Täyttä kauneutta, täyttä runoutta!

 

[Tinke-80]

Ei mikään maailman kamalin maajoukkuemuisto mutta 2004 World Cupin aikaan juttelin erään naisen kanssa lätkästä ja tottakai kesken olevasta turnauksesta. Hän sanoi olevansa suuri jääkiekon ystävä mutta seuraa maajoukkuetasolla vain mm-kisoja, ei tätä kesken olevaa turnausta. Sanattomaksi veti.

 

[hablaa]

3. MM-kotikisat 2003: puolivälierä Suomi-Ruotsi 5-6

Siis joo. Kyllä. Takana oli virvoitusjuoma jos toinenkin, ja 5-1 -tilanteessa saattoi aueta useampi lisää, mutta ainoa kerta kun kännissä on melkein halunnut alkaa väkivaltaiseksi. Ihan vain vaikka hajoittaa paikkoja jos muuta purkautumiskeinoa ei olisi tarjolla. Onneksi lisää etanolia sammutti innostuksen.

 

[Bat79]

Täällä on jo ansiokkaasti listattu melkein kaikki...yksi kuitenkin puuttuu: Naisten mm-kotikisat Espoo 2019 ja loppuottelu Yhdysvaltoja vastaan. Voi PRKL!!

 

[cottonmouth]

Jotenkin nämä kolme ovat jääneet mieleen:

1. Olen sen verran "nuori", että vuoden 1986 Moskovan sulamista en muista, mutta onhan tuo 2003 kotikisojen puppelointi ajaton vitutusklassikko. Katsoin alun ja sitten lähdin jopa kesken matsin junailemaan Helsingistä Kouvolaan, kun peli oli ns. selvä. Alkoi tulla tekstaria matkalla. :D

Linkki: https://youtu.be/XI9tnRK7Xj4?t=434

2. Sitten tuo aivan järjetön 1998 tuplafinaali; kamalaa antijääkiekkoa ylipäätään, aivan päätön tapa ratkaista mestaruus ja vielä Suomelta liian aikaisella vislauksella viety tasoitusmaali.

Linkki: https://youtu.be/nU2L9YyunsQ?t=111

3. Suomi-Venäjä MM-finaali 2014; aivan vitsi ja käsittämätön ottelu. Fasel voi haistaa vitun vaikka loppuelämänsä jo vain tämän matsin takia.

Linkki: https://youtu.be/4HjbR_kOkvs

Edit:

Täällä on jo ansiokkaasti listattu melkein kaikki...yksi kuitenkin puuttuu: Naisten mm-kotikisat Espoo 2019 ja loppuottelu Yhdysvaltoja vastaan. Voi PRKL!!

Kova nosto!

Linkki: https://youtu.be/WlR8RGyWpxA

 

[Bat79]

2. Sitten tuo aivan järjetön 1998 tuplafinaali; kamalaa antijääkiekkoa ylipäätään, aivan järjetön tapa ratkaista mestaruus ja vielä Suomelta liian aikaisella vislauksella viety tasoitusmaali.

Tähän sanon vaan että v..un Alex Dell.

 

[MegaForce]

Ei mikään maailman kamalin maajoukkuemuisto mutta 2004 World Cupin aikaan juttelin erään naisen kanssa lätkästä ja tottakai kesken olevasta turnauksesta. Hän sanoi olevansa suuri jääkiekon ystävä mutta seuraa maajoukkuetasolla vain mm-kisoja, ei tätä kesken olevaa turnausta. Sanattomaksi veti.

Tämä taitaa olla melko keskiverto suomalainen jääkiekon seuraaja/kannattaja. Keväiset mm-kisat, ja lähinnä vain niiden ratkaisupelit kiinnostaa, jos Suomi sattuu olemaan siinä vaiheessa vielä mukana median luodessa hypeä erilaisten persoonien, kuten kulta-Miken tai mörkö-Markon kautta. Lisäksi vielä U20-kisat vain silloin kun ne pelataan Suomessa ja joukkueessa on PuLa-Aho:n kaltaisia koostumuksia ja yksilöitä.

 

[Kiekoton Mies]

Täällä on jo ansiokkaasti listattu melkein kaikki...yksi kuitenkin puuttuu: Naisten mm-kotikisat Espoo 2019 ja loppuottelu Yhdysvaltoja vastaan. Voi PRKL!!

No jep. Suomi oli noin 10 minuuttia maailmanmestari ja se hylkäys oli aivan naurettava. Siinä on helppo työ sellaisen tunnepurkauksen jälkeen ruveta pelaamaan jatkoaikaa. Loistava nosto.

 

[friikki otus]

Vielä löytyy yksi jota en itse unohda. Vuonna 2002 oleva välierä Venäjää vastaan. Suomellahan oli ihan hyvät mahdollisuudet voittaa kyseinen turnaus. Mutta välierässä ei sitten osuttu maaliin millään. Olikohan siellä Sokolov maalissa, joka otti kaikki mahdolliset ja mahdottomat kiinni. Jotain yli 40 torjuntaa ja vei Venäjän väkisin rankkareille ja siellä ei ollut Suomella mitään jakoa. Silloin kyllä vaihteeksi ketutti jääkiekko. Slovakialla toki oli aivan huikea nippu silloin ja ansaitusti mestaruuden veivätkin sitten finaalissa. Mutta olisi ollut mukava nähdä miten olisi käynyt Suomelle.

Mutta Torino 06. YouTube ja sieltä finaalista hopeanuoli-versio. Sitä katsellessa tuntee elävänsä.

 

[aceman81]

Kronologisessa järjestyksessä.

Kotikisat 1991 Suomi - Ruotsi 4-4 ja Mats Sundin.
Ekat arvokisat johon tuli ladattua all-in, kaikki matsit narulle, kisahuumaa. Voitto rakkaasta länsinaapurista oli jo huulilla. Tshekki-avausmatsin jälkeen paikka ylemmässä jatkosarjassa olis näyttänyt melko valoisalta - ja sitten kaikki meni 59.08 ja 59.23. Tilanteen dramaattisuutta lisäsi vielä se, että aikuisempi osa kisakatsomosta lonkerolasiensa äärellä osasi kyllä eläytyä "tämä on nähty monasti ennenkin" hengessä.

Sauna Cup 1992 elo-syyskuu Typhoon ja Nordis
Taustalla sensaatiomainen hopea Prahasta, ensimmäinen miesten mm-mitali. Nyt heitetään seuraavan kauden alkuun löylyä lissää ja näytetään maailmalle! Venäjä 0-7 mutta jotenkin ennen kaikkea Tshekkoslovakia 2-7 jäänyt mieleen dramaattisina pettymyksinä. Että tässäkö tää Suomikiekon nousu olikin? Kupla on puhjennut?

Nyt kun turnaukseen osallistuneiden pelaajien listaa katsoo niin on paljon hienoja nimiä.

Kucera. Janecky. Titov. Kucharcik. Kadlec. Caloun. Barkov. Dolezal. Kvartalnov. M.Mäkelä. Alinc. Yashin. Dopita. Torgajev. Bjakin. Selivanov. Derek Plante (oli tosiaan osa Dallas SC 1999). Smolinski. Raitanen. Sacco. T.Drury. Holzinger. Karpovtsev. Kasparaitis. Trefilov. Briza. Dunham. Siekkinen.

Sama tähän ja myös tuohon aikaisempaan kirjoittamaasi, että nämä Selänteet, Koivut, Nummiset, Timoset, Lehtiset ja kumppanit olivat niitä joita katsoessa koko lapsuutensa vietti. Torino 2006 oli SE tilaisuus. Ja vielä se, että finaali pelattiin juuri Ruotsia vastaan, jossa myös oli kaikki heidän silloiset supertähtensä.. Sundin, Forsberg, Alfredsson, Lidström.. pelasiko jopa Jörgen Jönsson tuossa porukassa? Vieläkin alkaa sieppaamaan, kun miettii.

Tietynlaisen ristiriidan luo se miten tuo Torinon turnaus oli toisaalta kaikkien aikojen. Suhteessa vastustajaan -materia, pelitapa- kaadettiin kaikki ja hävittiin vain Ruotsille finaalissa. Jotenkin tuosta on jo aikaa sen verran vierähtänyt ettei määräänsä enempää jaksa märehtiä tuota finaalitappiota, tavallaan se kuuluu tähän juhamietojen jatkumoon, mutta turnaus noin muutoin oli silkkaa laatua. Melkein kuin 2019 ratkasuvaiheet mm-kisoissa.

Ehkä universumi even out. Ei oikeasti mutta sportti-leikisti. Sitä oli Naganoa kohtaan hiippasen latausta kun NHL vyöryi ensimmäisen kerran sisään. Ruotsin pudottaminen puolivälierissä maistui makeammalta kuin mikään koskaan, eikä sitä muistoa sitten lopulta ole himmentänyt sekään miten Buren 17 maalia välierässä menikin vähän tunteisiin. Tais mennä sinikeltasillakin kun raijasivat viittä vaille saman tähtisikermän muutama kuukausi myöhemmin Sveitsin mm-kisoihin, kostoretkelle. Ja siltikin vain vaivoin, yhdellä maalilla ja jenkkituomarin ennenaikaisella vihellyksellä kaatoivat keräilyeristä kasatun Suomen. Ressukat.

 

[Roger Moore]

Vielä löytyy yksi jota en itse unohda. Vuonna 2002 oleva välierä Venäjää vastaan. Suomellahan oli ihan hyvät mahdollisuudet voittaa kyseinen turnaus. Mutta välierässä ei sitten osuttu maaliin millään. Olikohan siellä Sokolov maalissa, joka otti kaikki mahdolliset ja mahdottomat kiinni. Jotain yli 40 torjuntaa ja vei Venäjän väkisin rankkareille ja siellä ei ollut Suomella mitään jakoa. Silloin kyllä vaihteeksi ketutti jääkiekko. Slovakialla toki oli aivan huikea nippu silloin ja ansaitusti mestaruuden veivätkin sitten finaalissa. Mutta olisi ollut mukava nähdä miten olisi käynyt Suomelle.

Joo, Sokolovilla 43 torjuntaa ja rankkarikisassa taisi torjua kaikki Suomen yritykset. Kruununa viimeinen veto missä Sokolov makaa selällään jäässä ja Janne Ojanen ei saa nostettua kiekkoa maaliin. Voi elämän käsi. Tuo 2000-luvun alku oli kyllä korostuneesti sitä aikaa kun Suomi teki vastustajan veskarista sankarin, oli siellä sitten kuka tahansa. Sokolov kyllä varmaan se pahin, mutta ihan kaikista jämämaista kyllä myös. Reinhard Divis, voi jessus.

Mutjoo mitä noihin MM-kisoihin tulee, niin Slovakia kyllä kairasi dream teamillaan ihan ansaitun mestaruuden. Slovakiallahan jäi "vähän" hampaankoloon saman vuoden olympialaisista kun sössivät kisansa ennen kuin ne ehtivät kunnolla edes alkaa, eli tuolloin pelattiin siinä kisojen alussa ensin kaksi karsintalohkoa joiden voittajat pääsivät sitten varsinaiseen turnaukseen mukaan. Slovakia jäi oman lohkonsa viimeiseksi ja pelasi sitten sijoitusottelun Ranskaa vastaan, näin ollen olivat siis koko turnauksen toiseksi viimeisiä.

MM-kisoihin saivat sitten ihan huippunipun jalkeille, samalla kun muut maat vetivät vähän kakkoskorin pelaajilla kisat läpi. Olisiko suunnilleen Stümpelia ja Marian Hossaa vaille kaikki parhaat olleet Slovakialla mukana, siellä sitten Miroslav Satan voitti kisojen pistepörssin, Peter Bondra maalipörssin ja mm. Zigmund Palffy teki kolmeen peliin seitsemän pistettä jne. Kisojen ainoan tappion Slovakia tosin kärsi juurikin Suomelle, alkulohkossa hävisivät Suomelle 1-3.