2003 ja 2006 tappiot ovat ihan omassa sarjassaan. 2003 nolouden takia ja 2006 odotusten takia.
Nostan uutena pelinä 2012 U20-kisojen Suomen välierätappion Ruotsia vastaan. Suomi johti peliä 2-0 kahden erän jälkeen. Kolmannen erän alussa Ruotsi kavensi vähän onnekkaalla pompulla ja lopulta tuli tasoihin toiseksi viimeisellä minuutilla, kun Suomen maalivahti Aittokallio höntyili oman maalinsa takana ja ruotsalainen pääsi iskemään käytännössä tyhjään maaliin. Aittokallio seisoi tuossa ottelussa päällään ja torjui jopa 55 kertaa, kun virkaveli selvisi 22 torjunnalla. Tuo perseily oli Aittokallion ottelun ainoa heikko hetki ja se kostautui pahemman kerran.
Ottelu meni rankkareille asti, jossa Armia teki maalin ja tuuletteli ylimielisesti Ruotsin penkin ohitse. Ruotsi teki kuitenkin kaksi maalia kolmella yrittämällä ja tilanne oli siten 2-1, kun tuli Suomen viimeisen laukojan, Mikael Granlundin vuoro. Granlund -hype oli silloin vielä kovimmillaan, aiemman vuoden ilmaveivit olivat kaikkien mielissä ja postimerkit joulukorteissa. Kulta-Mikke lähestyi Ruotsin maalivahtia rauhallisesti ja kaikki odottivat kovaa temppua Suomen joukkueen pistekärjeltä. Sitten kiekko karkasi Granlundin lavasta ja voitto meni Ruotsille. Ruotsi voitti kisoissa kultaa kaatamalla venäjän finaalissa 1-0. Suomi jäi lopulta mitaleitta häviämällä pronssipelissä Kanadalle 4-0.
Tuo peli on jäänyt mieleen pyörimään. Aittokallio oli kovassa vireessä ja kannatteli joukkuetta torjunnoillaan. Tuntui, ettei häntä ohita mikään. Yksi perseily kostautui pahasti. Armian tuulettelut varmasti motivoivat ruotsalaisia ja sitten joukkueen tähtipelaaja Granlund menetti kiekon aika helponnäköisesti. Joukkueen kovimmat pisteveikot olivat Granlundit, Armia ja Pulkkinen. Mukana olivat myös Donskoi, Aaltonen, Barkov, Ristolainen, Määttä (yksi peli), Hakanpää, Salomäki ja Hännikäinen. Jälkikäteen ajateltuna kova joukkue.
Suomen U20-kulta 2014 tuntui tuon pelin takia niin makealta, kun ruotsalaiset mediat olivat niin varmoja voitosta ja sekin peli meni jatkoille Ruotsin tasoitettua kolmannessa erässä. Silloin vaan Ristolainen nousi maalille ja leipoi kiekon häkkiin ja hiljensi Malmöön. Se oli hieno voitto.
Tässä vielä kooste, jos haluaa elää tuon pettymyksen uudestaan.
Aijaa. Tämän muistan, kun piti valvoa vielä keskellä yötä katsoessa tuota matsia, ja pettymys ottelun ratkettua oli iso. Muistelisin myös, että Suomen asiantuntijakommentaattorina toimi tuolloin Jarmo Kekäläinen, joka ottelun ratkettua taisi todeta hiljaisella äänellä: "v*ttu."
Edit: ei ihan noin tainut ollakaan, vaikka teki kyllä mieli kiroilla. Rankkarikisa löytyy tästä suomeksi selostettuna.
Tässä Aittokallion haastattelu pelin jälkeen.
Viimeksi muokattu: