Tämä on varmaan omaakin listaa kaikkein lähimpänä, tosin Milanon tilalle saman vuoden Lillehammer.
Torinosta on jo kaikki tarvittava sanottu. En tule koskaan pääsemään tuosta tappiosta yli muuten kuin että Suomi joskus ottaa kaikkien parhaiden mukanaollessa tuon olympiakullan.
Kahdessa muussa vaikuttaa ennen muuta se miten paljon nuo tappiot silloin satuttivat, eli omalla iällä myös aika paljon merkitystä. Seurasin noita v. 1991 todella tarkkaan ja katsoin kaikki televisioidut ottelut. Suomen kisat alkoivat upeasti voitolla Tshekkoslovakiasta ja Ruotsia vastaan käydyn matsin lopputuloksen kaikki varmaan muistavatkin. Se tasapeli oli lopulta itse asiassa ihan hyvä tulos kuitenkin. Sen jälkeen perustappiot N-liitolle ja Kanadalle, helpot voitot Saksasta ja Sveitsistä, jonka jälkeen enää USA-ottelu oli jäljellä. Muistaakseni tasapelikin olisi riittänyt Suomelle ylemmän loppusarjan paikkaan. USA:lla ei ollut mikään supervahva nippu, vaikka siellä oli Jeremy Roenick, nuori Tony Amonte ja John Vanbiesbrouck molarina, mutta todellakin ihan voitettavissa ollut joukkue. Muistan kuitenkin, että Suomen peli oli alusta saakka todella hermostunutta Turun Typhoonissa samoin yleisön ollessa jännittynyt ja pitkälle kolmanteen erään mentiin 1-1 -tilanteessa. Jossain sen erän puolenvälin paikkeilla USA:n Todd Krygier pääsi vasemmalta laidalta hieman irti ja laukoi kaukaa suht löysän kudin Markus Kettererin längistä sisään. Ketterer oli pelannut huipputurnauksen ja valittiin lopulta All Star -kentälliseen, mutta tuo kuti olisi todellakin pitänyt ottaa kiinni. Oli siinä vielä myöhemmin Selänteen hienon nousun jälkeen Teppo Nummisella tyhjä maali edessä, mutta ei saanut kunnolla sutaistua kiekkoon, ja Brian Mullen sai mailansa väliin ennen kuin se vyöryi USA:n maaliin. Se otti todella koville. Ehkä hieman helpotti samana iltana Kolmoskanavalla jälkilähetyksenä näytetty Imolan F1-osakilpailu, jossa Sennan voittamassa kisassa JJ Lehto tuli kolmanneksi ja Mika Häkkinen viidenneksi.
Sitten tuo Lillehammer. Se hieman muistuttaa Torinon turnausta siinä mielessä, että molemmissa Suomi pelasi turnauksen parasta kiekkoa, mutta loppuhetkillä onnistui kompuroimaan olympiakullan pois. Tuohon Lillehammerin turnaukseen ei lähdetty kovin suurin odotuksin. Suomen päävalmentajana oli aloittanut Curt Lindström, eikä peli ollut todellakaan vakuuttanut joulukuun Izvestija-turnauksessa. Mutta Norjassa kaikki lähti heti alusta rullaamaan loistavasti. Vakuuttava voitto Tshekistä, murskaava 5-0 voitto Venäjästä (silloin puhuttiin sensaatiosta, vaikka eihän Venäjällä silloin ollut todellakaan kummoinen joukkue, mutta Neuvostoliiton dominanssista oli niin vähän aikaa) ja niin edelleen. Oikeastaan yhdessäkään pelissä ennen välierää ei ollut mitään ongelmaa vaan kaikki rullasi hienosti Koivun kentän johdolla. En silloin uskonut Kanadastakaan olevan vastusta, koska olihan se nimetön ja nuori olympiajoukkue joskin Paul Kariyasta kohistiin jo silloin. Esim. Albertvillessä pari vuotta aiemmin Kanadalla oli paperilla paljon kovempi joukkue sisältäen lukuisia meritoituneita NHL-pelaajia sekä Eric Lindrosin. Kaikki alkoikin tuossa semifinaalissa aivan odotetusti, ja Suomi oli toisessa erässä 2-0 -johdossa. Sitten yhtäkkiä kaikki Kanadan kudit alkoivat uppoamaan Jukka Tammen vartioimaan maaliin. Tuo maalivahtivalinta ihan aiheesta herätti jo silloin kummastusta, koska Myllys oli pelannut huiman turnauksen. Eipä noista silti oikeastaan yksikään ollut Taiston maali eli tuskin Myllyksen peluuttaminen olisi lopputulosta muuttanut. Mutta oli se nuorelle meikäläiselle ihan käsittämättömän kova paikka, ettei päästy finaaliin kylvettämään Ruotsia.
Tuo Milanon finaali myöhemmin samana keväänä oli pikkujuttu pettymyksenä verrattuna Lillehammeriin. Ensinnäkin olympiakulta oli jo silloin omassa mielessä ihan eri luokan saavutus kuin MM-kulta ja toisekseen Kanadalla oli Milanossa ihan jäätävä nippu (Sakic, Robitaille, Shanahan, Brind'amour, Kariya, Verbeek, Blake, Duschene, Sydor, Arnott, Ranford ym.), ja sitä tunsi ihan ylpeyttä että Suomi nuorella joukkueella sai tuollaisen tähtisikermän melkein kanveesiin.