Juhannusaattona join kohtuullisesti, mitä se kellekin tarkoittaa. Muutoin nyt viimeisen kahden viikon aikana ollutkin hyvin maltillista, joten voisi rikkoa radiohiljaisuutta kirjoittamalla taas tähän hienojen ihmisten ketjuun. Hienojen ihmisten sikäli, että täällä ei tarvitse riidellä ja jos joku yrittääkin niin sitä saa puolestani sitten purra ihan vapaasti. Tai no kyllä kai voi riidellä, mutta hyvissä henkevyyksissä. Ironista lienee se, että oikeasti hienot ihmiset ovat tuolla muissa ketjuissa ajankohtaisten aiheiden kimpussa selvinpäin ja asiallisesti.
Se on muuten ihmeellinen poikkeus tämä ketju pääsääntöisesti, vaikka väittävätkin tiukasti räyhähengen valtaavan suomalaismiehen sielun välittömästi kun lasolia on alettu kumota. Tämä ketju melkeinpä rikkoo stereotypian, josta juhannuksenakin tuli saatua omanlaisensa esimerkki. Ehkä kalsarimpi väki on sillä tavalla on siitä syystä sopuisampaa, ettei tänne eksy yleensä mielensäpahoittajia, totuudentorvia, tai sen pahemmin muitakaan napatanssijoita. Vaikeista asioista ei tarvitse keskustella, pissakakka. Yleensä kun ongelmia alkaa syntyä niiden persoonien kesken, jotka kovaan ääneen haluavat toitottaa että antakaa määkin huudan määkin olen kännissä ja sitten päästäänkin politiikkaan.
Oli muuten kaupasta olutta ostaessani sattunut ensin sellainen kusilaatikko käteen, että se vuosi housuille ja lattialle melko tunkkaiset odöörit ilmoille päästänyttä liejua. Sai sitten uuden laatikon pinosta otettuaan mennä kassalle aivan paskalle haisten. Välillä näinkin päin, yleensä kassalle saa mennä haisulina vasta sen laatikollisen nautittuaan. Moraalinen opetus? Jumalan antama merkki? Otanpa siis leppoisat tumut jalkapalloa odotellessa ja matsien kuluessa.