Ykköstä asentelen läppärille. Ei tässä mikään hirveä ongelma ole, mutta pientä hienosäätöä lähinnä. Kehuu ettei jotain filua löydy.Mikä Dark Souls ja mille vehkeelle?
Ykköstä asentelen läppärille. Ei tässä mikään hirveä ongelma ole, mutta pientä hienosäätöä lähinnä. Kehuu ettei jotain filua löydy.Mikä Dark Souls ja mille vehkeelle?
Ykköstä asentelen läppärille. Ei tässä mikään hirveä ongelma ole, mutta pientä hienosäätöä lähinnä. Kehuu ettei jotain filua löydy.
Tuli vientitouhuista mieleeni sekin neronleimaus takavuosilta, kun Pepe Ahlqvist päätti lähteä Amerikkaan. Tarkoitus oli suunnata mihin lie Mississippin suistoalueelle ja monenkirjaville menomestoille myymään loistavaa vientituotetta, nimittäin Suomen arktisen ankarissa oloissa synnytettyä huuliharppubluesia. Lännellä kuulemma ymmärrettiin sekä huuliharpun että bluesin päälle, ei Härmässä eikä muuallakaan eurojunttien ympyröissä. Siitä sitten Ahlqvist harppulaukkuineen bluesin kotimaahan soittamaan kumoon miljoona muuta bluesmuusikkoa, jotka touhusivat siellä jo ennestään. Loistoidea, ja siihen Ahlqvist saikin hyvät vientitukiaiset. Olisiko ollut Soundissa, kun Ahlqvist sanoi, ettei hänen juttua osata oikein ymmärtää Suomessa. "Pakkaan harput ja ostan lentolipun Jenkkeihin. Menolipun".
Jos Ahlqvist olisi ollut henkeen ja vereen kodinkonekauppias, niin veikkaan, että ei olisi mennyt montaa vuotta, kun Ahlqvistin pakastimia olisi saanut ostaa Pohjois-Grönlannista.
John Wick on muuten mahtava leffa. Samalla tasolla Dredd 3D:n kanssa. Muutama bisse alle ja katsomaan.
Kauppatavara oli uusi ja tuore 60-luvulla, ajoitus oli oikea ja markkinat täydellisen otolliset. Siinä oli hyvä paahtaa menemään. Eikä hoochiekoochieta ja dustmybroomia ollut vielä soitettu ihmisille tsiljoonaa kertaa, mikä oli tilanne, kun Ahlqvist lähti ottamaan selkävoittoa lännestä. Briteistä lähdettiin jenkkeihin niin sanotusti nouseviin kursseihin myymään kuuminta hottia koko mantereen nuorelle väestölle. Sen sijaan Ahlqvist lähti myymään konservatiiveille ja rajallisille juurimusamarkkinoille tavaraa, jollaisella kyseinen markkina oli täysin saturoitu jo omasta takaa, ja kauan sitten. Ihan sama vaikka Ahlqvist olisi ollut bluesharpun Yngwie Malmsteen tai peräti Ragni, ei tuo markkinoinnista yksin ollut kiinni.Onnistuivathan britit myymään bluesin jenkeille 60-luvulla joten miksei sitten Ahlqvist. Tuote oli kunnossa mutta markkinointi sakkasi, ehkä.
Katos lähti Dark Souls toimimaan. Kuolin vain kaksi kertaa tutorialissa. Lisää bisseä siis.
Tässäpä laulu rakkaudesta, jotta saisit nukkua paremmin: Cannibal Corpse - Hammer Smashed Face - YouTubeOtapa illan päälle Type O Negativet. Mää ajattelin että tulis hyvät unet. Viinipullo tuhottu ja kaljoja en oo laskenu. Huomenna kuitenki töihin saatana.
Type O Negative ei ole ollut suosikkejani oikein ikinä, vaikka hyviä biisejä löytyy.Otapa illan päälle Type O Negativet. Mää ajattelin että tulis hyvät unet. Viinipullo tuhottu ja kaljoja en oo laskenu. Huomenna kuitenki töihin saatana.
No nyt on kova biisi. Miltei alkoi letti heilumaan automaationa.Tässäpä laulu rakkaudesta, jotta saisit nukkua paremmin: Cannibal Corpse - Hammer Smashed Face - YouTube
Ei ole ensimmäinen kerta tuolle rakkauslaululle ketjussa, mutta onhan se ihana.
Tulee melkein poikavuodet mieleen... *sniff* kiitos.Slayer - Reign In Blood (1986) [Full Album] - YouTube
Tämän tahtiin on kiva koittaa luoda antikristusta. Sopii hyvin taustamusiikiksi kaikelle haureudelle.
Kappas kävin Alkossa ja mukaan tarttui olusia makoisia. Mikkellerin Santas Little Helper lasissa ja tuju belgihän tämä on. Pikkuisen liiankin juuri tähän hetkeen. Ruosniemen Koodari juotiin ja havaittiin hyväksi. Näillä saa kyllä päänsä jumiin aika nopeasti.
Joo ite päätin vaihteeksi ostaa useamman laadukkaamman bissen kun mennyt liikaa itelläkin tohon keskiketterään. Noh tällä olis saanu lidlistä varmaan 18 bisseä.Kateellinen. Itse vetelen ihan suomalaista mautonta keskiketterää.
Aiemmin tuli enemmänkin ostettua uusia ja jännittäviä oluita. Mutta nykyään menee enemmän tuollaiselle cocktail linjalle. Olin tuossa pari vuotta sitten Losissa (pikku tanakassa kehtaa nyt kehuakin) katsomassa Selänteen viimeistä NHL runkosarjapeliä ja tuli oltua pari yötä Queen Mary laivalla
Siellä oli baari jossa drinkkilista oli sama kuin silloin laivan seilausaikana. http://www.queenmary.com/site/assets/files/1091/ob_new_menu_2016.pdf
Tuli otettua silloin muistaakseni viisi juomaa listalta ja voin kertoa että päähän meni. Silloin tajusin että se oikea cocktail on sellainen missä saa olla rajusti alkoholia. Sen jälkeen on tullut ostettua aina kun tax-freessa on mahdollisimman monta värkkiä.