Itse olen lopettanut kännioksentamisen jo kauan sitten, koska en erityisemmin nauti siitä. Tai paremminkin olen ottanut tavaksi lopettaa juomisen siinä pisteessä, jonka ylittäminen johtaa todennäköisesti oksenteluun ja potemiseen.
Opiskeluaikoina oli vähän toista. Puuro niin sanotusti kiehui yli aika herkästi. Kerran oikein riettaiden juominkien jälkeen heräsin poikamiesboksini kotisängystä hyväntuulisena ja täysin pirteänä. Oikein ilahdutti kun ei yhtään oksettanut eikä ollut juuri krapulaakaan. Nousin kiskomaan housuja ylleni, kun huomasin vuoteen jalkopäässä lattialla suunnilleen ämpärillisen verran öistä oksennusta. Siinä sitten ihmettelin, kuka helvetti on oikein käynyt yöllä heittämässä tuollaiset laatat ihan sisätiloihin saakka.
Sehän saattoi toki olla joku yöllinen kiva vieras, joka oli yllättänyt sinne sängyn päähän. Tulee jotenkin mieleen oma morkkisten morkkis. Olin pari viikkoa aiemmin pääsyt intistä, ja olin menossa ensimmäistä päivää takaisin inttiä edeltävään työpaikkaan. Työ alkoi klo 16. Heräsin n. klo 15 omasta sängystä oksennuslammikosta, ja soitin tyttökaverin viemään minut töihin.
Pääsin kyytiin, ja hengittelin avoimesta auton ikkunasta siinä raitista ilmaa. Jossain vaiheessa hengittely johti hyperventilointiin (ainoa kerta kun olen moisen kokenut); sormet kouristuivat ja hengitys oli kovin kiivasta, vaikka erotiikkaakaan ei tilanteessa suuremmin ollut. Sain käyristyneillä sormilla soitettua pomolle puhelun, jonka sisältö aika tarkasti oli "en tuu, moro". Anteeksipyytelemistä riitti jälkeenpäin; meinasin saada potkut, ennen kuin ehdin ensimmäistä päivää töihin.
Sairaalaa kohtihan siitä piti kääntää sitten auton rattaat. Lääkäri totesi vain lakonisesti "krapula sulla on", ja kirjoitti sen päivän sairaslomaa. Opin käyttämään viinaa kunnolla vasta tapahtuman jälkeen. Kovasti hävetti, mutta otin opiksi.