Syystä jota en tiedä, minulla empatiaa riittää enemmän kuin olisin koskaan uskonut. Kuten toiseen ketjuun kirjoitin, ymmärrän hyvin sen ettei kaikilla riitä voimat tilanteessa, jossa iso osa elämää häviää pois. Oli se sitten urheilu ja siitä seurannut ihailu, perhe tai vaikka postimerkkien keräily. Jos ihminen elää aina tunteella, on huiput korkealla ja pohjat matalalla. Itse (terve Evil) olen juurikin moinen luonnonoikku, mikään ei ole "empä tiiä"-meininkiä. Kun on kivaa, on mahtavaa mutta kun sattuu, sattuu niin ettei mihinkään pysty. Toki Myllylä kaiken itse aiheutti mutta silti tai juuri siksi tuntuu miehen kohtalo pahalta. Auttaa moni varmasti yritti mutta kaikkia ei vaan voi auttaa. Otanpa lisää leiskaa, vaikka sitten Mikalle, olkoonkin kuinka epäsopimatonta tahansa.