No, peliä on hidastettu, hyökkäykseen lähdöt ovat tasapainossa ja puolustuksessa on otettu trap-pelaamista enemmän käyttöön. Hidastaminen on se avainasia. Lisäksi joukkueen kova luisteluvoimaa yhdistettynä edelliseen ovat SE asia, jolla pelejä on voitettu. Ainakin kotipeli Ässiä vastaan perjantaina näytti aika lähelle siltä, millä viime keväänä päästiin pitkälle. En sano, että Virran opeilla mutta pääosin Virran opeilla.
Kauden alkuhan painettiin ympäri kaukaloa 110 lasissa ilman mitään rytmitystä ja ilman yhteistyön jääkiekkoa. Yritettiin siis nopeuttaa peliä.
Näimpä. Kun kauden alussa oli kiire kiire kiire. Niin nyt sitä ei enää ole, kuin paikka paikoin.
No lähdetään MV osastolta. Godla on pelannut koko kauden hyvin. Hovinen vähäiset pelit huikeasti. Toiminut läpi kauden
Puolustuksesta on saatu ulostettua Mäkinen että Kinnunen. Ne pelaajat joidenka takia monia pisteitä/pelejä hävittiin. Tilalle tullut Wilson joka on järkevöittänyt pelaamista. Hänen myötänsä Riikolan ja Lukan eo tarvitse pelata enää jokatoista vaihtoa. Samalla Maione saa olla nyt omassa elementissään ja hänelläkin on käyrä ylöspäin. Voisi opa sanoa, että on Liiga tasolle hyvä pakisto kasassa. Hyökkäyspäähän Maione, Lukka. Omaanpäähän Seppälä ja Wilson ja molemmansuunnan pakit Riikola ja Leskinen. Roolitus on melko selkeä ja rytmittäminen helppoa.
Hyökkäyksessä oikeastaan vain D'Amigo tullut sisään ja ulos lähti Lavoie. Lavoie ei ollut sitä mitä Kapanen haki. Amigo taas on työteliäs pelaaja ja tuloksentekokin onnistuu. Mutta ennenkaikkea hoitaa myös puolustamisen. Tämä vaihdos on tasapainottanut myös hyökkäyspelaamista.
Mutta itse se pelaaminen. Wilsonin tullessa tai vähän ennen sitäkin KalPa muutti omanpään pelaamista. Ei jääty enää neppailemaan ja painimaan omiin. Kiekko pyrittiin saamaan alueelta heti pois. Ja sitten lähdettiin karvaamaan perään. Omissa ei enää kolissut niin paljoa. Sitten taas vastapainoksi kiekkoa ei aina vain heitetty päätyyn ja lähdetty vaihtoon tai vain yhdellä kolmea vastaan karvaamaan. Vaan on Virran tyylillä, dropattu omiin ja lähdetty jengillä hyökkäämään. Ja kappas. Kuin taikaiskusta peli onkin lähtenyt rullaamaan erilailla.
Aktiivinen karvauspeli on kuitenkin pidetty yllä ja se on ollut vastustajalle myrkkyä. Kun se on suoritettu oikein. Useammalla miehellä taino koko ketjulla. Täten vastustaja ei saa pelin aikana kovin usein olla rauhassa vaan pitää olla alati skarppina. Tämä pakottaa ennen pitkään virheisii.
Maalinteko on vieläkin ongelma vaikka kahdessa viime pelissä onkin 10 maalia tullut. Se määrä minkä KalPa tarvitsee edelleen maalintekoon on valtava. Monella ukolla on ollut vaikka minkälaista tonttia, mutta itseluottamus ei ole ollut kohdillaan ja tulosta ei ole tullut. Nyt viime kuussa moni sai sen ekan, toisen onnistumisen ja täten rentoutta pelaamiseen. Joku on joskus sanonut, että hockey is momemtum game. Ja sitähän se on.
Siinä missä alkukaudesta hävittiin maalinpelejä/pelejä omiin virheisiin. On niistä päästy enemmän pois (ainakin Kinnusen Mäkisen pelaamattomuuden myötä). Ja ne joilla on vaikeaa ollut ovat saaneet onnistumisia. Onnistumiset taas ruokkivat pelaamista lisää ja tällä hetkellä monella on hyvä fllow menossa. Mailaa ei enää puristeta tilanteissa vain niissä on rentoutta enemmän kuin alkukaudesta.
Propsit annettava Samille siitä, että näitä muutoksia uskalsi tehdä. Ei luottanut vain sokeasti omaan visioonsa vaan uskalti sitä laajentaa. Tiedä sitten oliko tuo muutos hänen itsensä vai sen IFK pelin jälkeisen kokouksen sanelema. Yhtäkaikki, onnistunut muutos. Kuten tuli alkukaudella itsekkin sanottua. Niin Kapasen visio oli ehkä hieman ylioptimistinen. Pyrki peluuttamaan NHL kiekkoa, Liigan isoimmassa kaukalossa? Ja osittain Mestistason miehistöllä.
Tulos ja tyyli voi olla sitten pienennetyn kaukalon kanssa jo alusta alkaen toimivampaa. Sen näkee sitten.