No niin, kysyin siis noin viikko sitten tarkennusta täällä useasti esitettyyn väitteeseen "Pekka Virran on täytynyt oppia virheistään". Kysymys oli niinkin yksinkertainen kuin, että "Mihin väite Pekka Virran oppimisesta perustuu?" Hänethän tosiaan tunnetaan Kuopiota lukuunottamatta kaikkialla Suomessa valmentajana, jolla oli potentiaalia, mutta valmentelee nykyisin joukkueita sijoille 12 ja 13, eikä homma näytä toimivan muissa olosuhteissa ollenkaan. Tuloksena kahdet potkut kolmen vuoden sisään. Tämä on siis tosiasia. Ei mielipide.
Tässä kokoelma vastauksista:
"Ei Pekan tarvitse oppia" -Visiiri
"On täysin turhaa antaa mitään perusteluja sulle" -Van Cleef
"Menneisyyteen ei voi jäädä murehtimaan vaan täytyy uskaltaa pysyä nykyhetkessä ja tehdä parhaansa." -Hokihero
"Kaiken kaikkiaan yksi tärkeimmistä syistä Pekka Virran palkkaamisessa KalPan luotsiksi on hänen auktoriteettinsa." -Igor33
"Valmennus ja seurajohto ovat samalla sivulla nyt pelaamisesta" -Van Cleef"
Auktoriteetti ja samalla sivulla oleminen siis.
Ensinnäkin: "Samalla sivulla oleminen" tulee varmaankin siitä, että sekä KalPan johtoporras, että Pekka Virta ovat medialle sanoneet, että samalla sivulla ollaan? Haluaisin tietää, että mikä seurajohto sanoo uuden valmentajan palkattuaan, että "Ei meillä ole mitään yhteisiä näkemyksiä tämän joukkueen pelistä. Valmennelkoot miten lystää, väärässä se on kuitenkin"
Totta helvetissä joka ikinen valmentaja ja seurajohto ovat "samalla sivulla" niin pitkään kunnes tappioita alkaa tulla, valmentajavalinta vaikuttaa väärältä ja ihmiskemiat joukkueen sisällä tulehtuvat. Jari Laukkanen oli samalla sivulla KalPan kanssa ja Pekka Virta oli samalla sivulla Ässien kanssa. Niin pitkään kunnes ei enää ollut. Älkää nyt menkö noin helppoon hyvät ihmiset.
No sitten tämä auktoriteetti.
Pekka Virta osaa kyllä huutaa, puhua suoraan ja sanoa Sami Kapaselle EI, jos hän jotain Pekka Virralle ehdottaa. Tällä taktiikalla hän ilmeisesti meni myös Turussa ja Porissa. Tuloksena oli, kuten Sörsselikin kertoi: "Löysi syyllisen aina muualta kuin peilistä." Lopulta tällä "auktoriteetilla" ei ollut enää mitään arvoa kun itsepäinen ukko ei halunnut muuttaa toimimattomia systeemejään. Potkut tuli. Virta on oikeastaan aivan klassinen diktaattori-valkka. Se tarkoittaa sitä, että muut kuuntelevat häntä ja tekevät niin kuin hän haluaa vain sen takia että on pakko ja vain niin kauan, kuin menee hyvin. Tätäkin tietysti voi nimittää auktoriteetiksi, mutta minun silmissäni oikeaa auktoriteettia on esimerkiksi miehellä nimeltä Erkka Westerlund. Ainut vaan, että hänen auktoriteettinsa perustuu siihen, että hän on todistetusti hyvä tekemään tulosta, nähnyt eri olosuhteita, pärjännyt niissä, osaa käsitellä isoja persoonia ja kuunnella muita. Ei siis mikään perkeleitä hokeva, itsepäinen "KaikilleAinaVastaansanoja", jonka takia Pekka Virtaa Kuopiossa niin rakastetaan.
Se tosin pitää tehdä kertaheitolla selväksi, että Pekka Virtaa vastaan minulla ei sinänsä ole mitään. Kunnioitan hänen saavutuksiaan ja arvostan rehellisyyttään. En vain yksinkertaisesti pidä kulmahärdellistä, koska haluaisin nähdä intensiivistä ja viihdyttävää lätkää, jossa taklataan, ajetaan maalille ja mennään edes joskus päästä päähän. Mielestäni Tuomas Tuokkolan KalPa, jossa Jari Laukkanen ja Ari-Pekka Siekkinen olivat mukana, oli juuri sellaista jääkiekkoa, johon KalPan olisi tullut pyrkiä myöhemminkin. Pelissä oli elementtejä Virran kiekottelusta, mutta siihen oli päivitetty suoraviivaisuutta ja poikkikentän syöttöjä, sekä JYP-kiekosta tuttua prässiä kiekottomaana. Kulmassakin pyörittiin välillä, mutta se ei ollut itsetarkoitus. KalPa pelasi tuolla kaudella välillä niin hienoa lätkää, että vastustajat näyttivät täysin naurettavilta. Peli toimi sekä niiralan lentokentällä, että JYPin pikkuaskissa. Vaikka kausi päättyi lopulta shokkiin, niin en ole niin hienoa runkosarjalätkää nähnyt KalPalta koskaan. Ja voi olla, että en tule enää näkemäänkään. Jos kannattajana vertaan KalPan runkosarjan pelien viihtyvyyttä kausien 2010-2011 ja 2011-2012 välillä, niin ero on yöllä ja päivällä. Tulos toki oli molemmilla kausilla sama: pv-eriin jäätiin.
Virran lähdettyä 2011 KalPa ja Virta lähtivät oikeastaan vastakkaisiin suuntiin peli-identiteettinsä kanssa. KalPa päivitti kiekollista peliään tehokkaampaan, viihdyttävämpään ja parempaan suuntaan. Pekka Virta jämähti samaan tai ei keksinyt riittävästi uudistuksia, jonka toimimattomuudesta näimme viitteitä jo vuoden 2010 lopulla. Mm. tämän takia minun on vähän vaikeaa käsittää, että miksi Jari Laukkanen oli niin parjattu mies, jonka jokaisesta naaman ilmeestäkin revittiin vikoja. Hän valmensi KalPassa apuvalmentajana yhden ja päävalmentajana toisen hyvän kauden. Sen sijaan Pekka Virta valmensi samaan aikaan kolme surkeaa kautta ja silti hänet otetaan vastaan kuin vapahtaja konsanaan. Mistä tämä johtuu? Tai oikeastaan on aika selvää mistä se johtuu. Kuopiolaisella kiekolla menee huonosti, joten syntipukki (Laukkanen) piti löytää. Samalla täytyy kaivaa se toivo ja messias jostain vanhasta, tutusta ja turvallisesta (Pekka Virta). Siinä kuviossa ei haittaa, vaikka tosiasioita vähän sivuutetaan ja korvataan ne omilla toiveilla ja saduilla. Se on itseasiassa vain ja ainoastaan inhimillistä.
Muunmuassa tällaisista asioista tulisi minusta tällä julkisella jääkiekkoforumilla voida keskustella rauhassa ja kiihkottomasti, ilman että aletaan pillastuneena hokemaan fanibussin "ME HENKI"-hegemonialla ladattuja "ANNETAAN NYT PEKALLE TYÖRAUHA EIKÄ HETI TUOMITA!!!"-kommentteja. Ne kun eivät ensinnäkään liity asiaan, paranna keskustelun tasoa, eivätkä toisaalta saa myöskään ketään "ei-uskovaista" kääntymään KalPan kannattajaksi.