Olipas aika karvas tappio Tampereelle. Tämä ottelu olisi nimittäin ehdottomasti pitänyt voittaa. Noin heikonlaista Ilvestä ei KalPaa vastaan ole asettunut vuosiin. Pelin taso oli selvästi huonompi kuin joukkueiden edellisessä kohtaamisessa lokakuussa.
Huomaa, että Ilves ei ole oikeastaan ollenkaan toipunut jo alkaneesta hajoamisestaan. NHL-avut pelaavat virkamieskiekkoa laiskalla intensiteetillä, koska eivät ilmeisesti halua teloa itseään ennen tärkeitä harjoitusleirejä. Ilveksen viisikkopuolustaminen oli varsinkin ottelun ensimmäisellä puoliskolla suorastaan sekasortoisessa tilassa. Ottelun loppupuolelle he sitten rakensivat eräänlaisen bussin puolustusalueella ja makuuttivat viittä ukkoa oman maalinsa edessä KalPan pyöriessä kiekon kanssa hyökkäyspään ja siniviivan kulmissa yhtä saamattomasti kuin Pekka Virran ajan tylsimmällä kaudella 2015-16.
Valitettavasti samanlainen asetelma kuin Ilveksen NHL-pelaajilla tuntui olevan Eetu Luostarisellakin. Ei ollut jäällä sama kaveri, joka lokakuussa dominoi pelejä illasta toiseen. Eetulla on myös vielä tekemistä "itsensä johtamisen" kanssa noissa peleissä. Jos pelin alussa saa heppoisen jäähyn, siitä on vain yksinkertaisesti päästävä yli. Luostarisen loppuiltaan kuului turhan paljon keskittymistä tuomareiden tekemisiin (ilkeää silmäilyä, kuittailua), neppailua kiekon kanssa, laiskaa liikettä ja loppuhetkille vielä parit huonot kiekolliset ratkaisut KalPan hakiessa tasoitusta ilman maalivahtia. KalPan lainamiehistä Otto Leskinen pelaa juuri tällä hetkellä selvästi luotettavampaa kiekkoa.
Sitten vielä muutama sana viime kauden ykkösketjun miehistä. Balazs Sebökin kiekolliset taidot eivät ole koskaan erityisemmin vakuuttaneet, mutta alkaa olla aika surkuhupaisaa, jos koko illan aikana näinkin kallis pelaaja ei tunnu onnistuvan yhdessäkään kiekollisessa ratkaisussaan. Kai Kantola tuntuu puolestaan KalPan oma Justin Abdelkader, eli ennen oikein käyttökelpoinen pelaaja, mutta nyttemmin - kaikella kunnioituksella hänen tekojaan ajatellen - jääkiekon evoluutio tuntuu ajaneen Kantolasta ohi. Ei ehdi tilanteisiin, ottaa kiekollisena turhia riskejä ja ajautuu vaarallisiin kiekonmenetyksiin. On tällä hetkellä kiekollisena iso uhka ennen kaikkea omalle seuralle. Yksi kesä Jatkoajan keskustelupalstalla taisi muutamalla kirjoittajasedällä mennä lähinnä kauhistellessa Kantolan "huonoa" luistelutaitoa. Nyt nämä kesän 2017 toistuvat profetaaliset kauhukuvat tuntuvat jossain määrin realisoituneen. Ikä ja loukkaantumiset yhdistettynä pelin nopeutumiseen taitavat lopultakin tehdä tehtävänsä.
Kantolan KalPa-uran vedellessä todennäköisesti viimeistä kauttaan on kuitenkin esitettävä iso kiitos hänen panoksestaan yhteisölle. Nuoret KalPa-junnut ovat saaneet vuosien aikana nähdä sen toisenkin tavan pelata jääkiekkoa, eli aina ei tarvitse kikkailla keskialueella tai kulmissa (niissä kun ei pelejä voiteta), vaan kiekon kanssa voi edetä myös röyhkeästi maalille. Kantola on ollut tässä mielessä mahtava esimerkki.
Oma reissu Hakametsään ei mennyt aivan putkeen sekään (kenties se on luettavissa viestin negatiivisesta sävystä.) Jostain syystä käännyin Jyväskylästä tullessa Lahteen päin (tie 12) enkä Tampereella. No, auto seuraavasta risteyksestä ympäri - ja idioottimainen muutaman kilometrin ylinopeus 60:n alueella erääseen Suomen työllistetyimpään peltipoliisin kameraan. Perästä kuulunee. Tietääkö muuten kukaan, montakohan kilometriä näissä lienee nykyään puuttumiskynnys (1.6. jälkeen)?