Lisäksi jos pelikirja ei koko laajudessaan pysty tuottamaan riittävää määrää laadukkaita maalintekopaikkoja, joista osa (suurin osa?) menee tilastollisestikin hukkaan, niin käykö joukkueessa kollektiivisesti niin, että niistä harvoista hyvistä paikoista tulee entistä merkityksellisimpiä, jolloinka paineet onnistumiseen juuri tässä ja nyt kasvavat. En tiedä, mutta itsestäni kuulostaa ihan inhimilliseltä, että tuolloin myös ratkaisuista noissa joukkueen pärjäämisen kannalta elintärkeissä paikoissa aletaan tehdä liiankin rationaalisia ja tietoisia, jolloinka luovuus ja selkärangasta tulevat nopeat ratkaisut kärsivät.
Tämä on aivan totta - juuri näin siinä lopulta käy. Tämä on sitten se viimeinen silaus tähän tarinaan.
Ja nyt kun Tuokkola lähti, niin jollain tavalla kai voidaan nostaa tätä asiaa esille toiselta puolelta. Laskin (tod.näk. väärin), että ET-pelit mukaan lukien KalPa on voittanut tällä kaudella 16 peliä (joko varsinaisella tai JA/VL). Yhdessäkään näistä peleistä ei vastustaja ole tehnyt yli kahta maalia (2 maalia = 8 peliä, 1 maali = 5 peliä ja 0 maalia = 3 peliä). Onhan siinä taasen henkistä lastia maalivahdillekin, kun ainakin alitajuisesti tiedostat, että sitä helppoa ei saisi joukkueen menestystä ajatellen laskea sitten millään. Toki ei muutenkaan saisi helppoja mennä, mutta voin vain kuvitella, että maalipaikkoja luovan joukkueen maalivahdin on helpompi antaa itselleen joku helppo anteeksi, koska pitkässä juoksussa ne muutamat helpot eivät niin paljon joukkueen menestykseen/menestymättömyyteen vaikuta.
Onpa mielenkiintoista, kiitos tilastoista. Johtopäätöksistäsi olen samaa mieltä. Tämä kertoo juuri siitä, että maalivahtia myöten KalPan pelaajien olisi joka ilta ylitettävä itsensä ja tehtävä ihmeitä, jotta voittamisesta voitaisiin edes puhua. Rutiinitaso ja keskiverto suorittaminen eivät riitä mihinkään. Jokainen ymmärtää, että tällainen vaatimus ei ole realistinen. Ei se onnistu elämässä millään muullakaan osa-alueella.
Se, mikä minua huolettaa on tuo onneton tehtyjen maalien määrä KalPalla. Jopa umpipaska joukkue (Kenigejä ja muita kääpiöitä...) armon liiganousun jälkeisellä kaudella 2005-2006 kykeni tekemään 112 maalia 56 otteluun. Nyt näyttää siltä, että 60 otteluun 100 tehdyn maalin rajaapyykin ylittäminen on KalPalle suuri haaste. Jos nyt en aivan väärässä ole, niin tällä kaudella KalPa on tehnyt 80 maalia. Jäljellä on vielä 14 ottelua. Jos katsoo 2000-luvulla vähiten maaleja tehneitä jengejä (Ilvestä, Jyppiä, Pulicaaneja, Lukkoa, Tapparaa ja Ässiä), niin huonoimillaan nämä joukkueet ovat kyenneet tekemään 110-144 maalia.
Kiitos, että iskit faktat pöytään. Tämä on hirvittävän karua kertomaa. Kuitenkin seurajohto on edelleen sitä mieltä, että asialle ei tarvitse tehdä mitään, vaikka Pieniniemen suhteenkin piti aikoinaan toimia. Hänellä oli kuitenkin aivan eri tason meriitit nykyiseen valmennukseen verrattuna, ja kaikki varmaan muistavat tuolloisen pelaajamateriaalin tason, mihin viittasitkin.
Tuosta muutoksesta alkoi sitten aivan uusi luku KalPan historiassa. Menestystarina. Se oli mahdollista vain siksi, että kaikki tiesivät, mitä tekivät, ja toimivat samaan suuntaan toisiaan tukien kohti yhteistä päämäärää. Tämä on edelleenkin ainut mahdollinen toimintapa, jos KalPa haluaa menestyä.
Ainoa konkreettinen asia, mitä nykyiselle katastrofiselle tilanteelle on tehty, on se, että valmennusryhmää on heikennetty päästämällä sen paras osanen Pennasen muodossa muualle.
Jos tämä meneillään oleva kausi ei ole tuonut ymmärrystä niin sitten pitää olla sen tason puupää, että kansi kiinni, omaiset on nähnyt jo.
Niinpä. Kuten edellä totesin, ei ole kuitenkaan näkyvissä mitään selviä merkkejä siitä, että ymmärrystä olisi tullut ja asioille tehtäisiin jotakin. Tämä tekeminen on olennainen asia, koska muuten kerta kaikkiaan hukutaan.
On vielä suurempikin ongelma kuin onneton valmennus. KalPan urheilutoimen kokonaisuudessa ei ole olemassa mitään selkeää linjaa saati strategiaa. Kukaan ei tiedä, mitä halutaan ja mihin ollaan menossa. Valmennus puskee yhteen suuntaan, pelaajisto toiseen, pelaajahankinta kolmanteen, pelitapa neljänteen, junioripuolen pelitapa ja toiminta viidenteen ja sitä seuraavat sektorit kukin aina omaan jääräpäiseen suuntaansa. Ei näistä muodostu yhtenäistä kokonaisuutta, jonka myötä urheilupuolen eri osa-alueet tukisivat toisiaan, ja mentäisiin samaan suuntaan. Siksi voidaan kysyä, auttaisiko edes valmennuksen vaihtaminen. Sehän edellyttäisi mm. sitä, että seurajohdossa olisi kykyä rekrytoida kokonaisuuden kannalta oikeanlainen ja riittävän hyvä valmentaja. Uskooko tähänkään enää kukaan?
On olemassa vielä suurempikin ongelma kuin urheilutoimen strategian puuttuminen. Se on koko seuratoiminnan kokonaisuutta koskevan strategian puuttuminen. Aivan samanlainen eri suuntiin vetäminen toteutuu tälläkin tasolla. Seuran puheenjohtaja ja hallitus käyttävät KalPassa suurinta valtaa. Omilla päätöksillään ja jääräpäisyydellään tämä instanssi vie mielestäni pohjaa muulta seuran kokonaisuutta koskevalta päätöksenteolta ja linjauksilta. Puheenjohtaja ja hallitus ovat klikki, jolla on todellinen valta. Kukaan ei silti tiedä heidän ajattelustaan ja strategiostaan mitään. Kuitenkin tästä tahosta johtunevat kaikkein suurimmat järjettämyydet ja reagoinnin puutteet vaikkapa valmennuksen suhteen. Tämän vuoksi kysyn: riittäisikö edes se, että urheilupuoli saataisiin toimimaan?
Mielestäni tällainen ajattelu havainnollistaa sitä, että pelkästään yksittäiset ratkaisut - vaikka ne olisivat kuinka hyviä tahansa - eivät KalPan tilanteessa enää riitä, ellei pyritä löytämään suuria linjoja ja tekemään niille jotain. Mutta eihän se tietenkään sitä tarkoita, että esim. urheilupuolella pitäisi vain olla möllöttää tekemättä mitään.
Nämä vastaukset vievät asiaa tietysti jo niin pitkälle, että pohtimista olisi syytä jatkaa toisessa ketjussa.