Valmentajien kenkiminen on helppoa ja uusia saa kaupasta, mutta urheilujohtaja huomattavasti hankalammin vaihdettavissa.
Mainio teksti, johon on hyvin helppo yhtyä!@Jukan takahiukset innostamana, pistin Kallelle sähköpostia.
"Arvon Urheilujohtaja Kalle Sahlstedt,
Otan sinuun tänään yhteyttä tässä avoimessa kirjeessä joka tulee luettavaksi Jatkoajan keskustelupalstalle, koska pettymyksen keskellä suurin huoli on tulevaisuudesta. Huoli siitä, että Rauman Lukko on vakiinnuttamassa paikkaansa keskikastin joukkueena, eikä jokavuotisena kärkijoukkueena, kuten Raumalaiskiekkoilun Tuen puheenjohtaja Rafael Eerola on toivonut. Sitaatti, jonka hän puolitoista kuukautta sitten kertoi mediassa on jälleen kerran valitettavan ajankohtainen.
”EN halua sellaista ajatusmallia, että on ihan ok olla SM-liigassa seitsemäs, kun ei se ole. Ei, kun on huippuresurssit.”
- Rafael Eerola 8.2.2024 Satakunnan Kansa Länsi-Suomi
Kaudet 2019-2020 sekä 2020-2021 ovat olleen minun yli kaksikymmenvuotisen aktiivikannattaja aikani parhaiten hetkiä, kuten varmasti myös monen muun. Pohjat näille menestysvuosille loit yhdessä Pekka Virran kanssa ja selkeä kulttuurimuutos oli havaittavissa jo vuoden 2018 keväällä, kun Virta asteli ensimmäisen kerran kiihkeiden kannattajien eteen grillattavaksi, sekä vakuuttelemaan, että tulevaisuus tulee olemaan parempi. Teit yhdessä Virran kanssa jopa vaikeita päätöksiä pelaajistossa vuoden 2018 syksyllä, kun kokeneita pelaajia siirrettiin syrjään, aina kapteenia sekä seuralegendaa Janne Niskalaa myöden. Näiden isoiden ensi askeleiden seuraksista saimme kokea ikimuistoisen kevään kahden ja puolen vuoden kuluttua, kun 58 pitkien sekä loputtomilta tuntuvien vuosien jälkeen juhlimme Suomen Mestaruutta.
Sillä aikavälillä koko organisaatio, kaupunki ja Lukko-kannattajat yli Rauman rajojen tuntuivat vetävän yhtä köyttä yhtenä isona perheenä, sekä luottivat ns. prosessiin, jonka huipennuksena Lukko nousisi kärkijoukkueeksi SM-Liigassa. Sen Lukko tekikin. Vetovoimaa Lukkoon pelaajien keskuudessa julistettiin ja ylistyspuheita mediassa Lukon tekemisestä löytyi lähes viikottain. Intohimoikkaammat olivat valmiita puhumaan jopa alkavasta dynastiasta, mutta kolme pettymysten kevättä myöhemmin, tuntuu että niistä ajoista ei ole jäljellä enää kuin muistot. Kannattajat ovat kahtia jakautuneet, tunnelma kaupungilla kireä, mediassa Lukko tituleerattu kalliiksi flopiksi sekä lausahduksia jossa puhellaan suurseurasta ja mestariehdokkaasta, heitellään ilmaan sarkastisin mielin. Mitä ihmettä on mestaruuden jälkeen tapahtunut, että muiden kannattajien kadehtimasta seurasta on tullut kolmessa vuodessa jälleen kerran perinteinen vitsi kiekkoympyröissä?
En ota kantaa yksittäisiin pelaajiin taikka heidän rekrytointiin, koska joukkueurheilussa kaikkien pelaajien kokonaisuus ratkaisee enemmän, kuin yksittäiset huippusuoritukset taikka henkilökohtaiset virheet. Varsinaisesti en myöskään anna kritiikkiä kokoamistasi joukkueista, joskin muutamia asioita olen mestaruuden jälkeen ihmetellyt.
1) Missä on joukkueen leveys? Kolme kautta on painittu loukkaantumisten kanssa syksyisin ja voivoteltu, kun ei ole riittävästi ukkoja. Miksi ei siis joukkuetta ei ole rakennettu tarpeeksi laajaksi, että se kestää myös kärkipelaajien pitempiaikaisia loukkaantumisia?
1b) Olet todennut, että et halua hankkia pelaajia istumaan katsomoon, mutta eikö aito taistelu pelipaikasta ja peliajasta aja sekä kehitä pelaajia aivan eri tavalla, kuin ns. varma pelipaikka kokoonpanossa? Pekka Virran aikana Lukon pelaajat totesivat, kuinka harjoituksissa on kovempi vaade kuin pelissä ja se on kehittänyt pelaajia enemmän kuin mikään. Myöskin mm. Ilveksen Jani Nyman totesi että parasta on ollut kova kilpailu pelipaikasta, joka on nostanut hänet uudelle tasolle. Muistelen, että myös näin oli aikoinaan myös Turussa, kun itse vielä pelasit siellä dynastian aikaan.
Kolme kautta kannattajan näkökulmasta on tuntunut, että siellä ollaan menty käsijarru päällä kentällä, sekä asenne ja tahto ovat puuttuneet oikeastaan kokonaan. Yleisesti vielä joukkue/pelaajistotasolla on ollut surullisinta nähdä, että siinä missä menestyskausilla joukkue tuli tutuksi kaupunkilaisille ulkojäillä vapaa-ajalla, niin eilen pudonnut joukkue tuli lähinnä tutuksi yöelämässä viihteellä. En usko, että menestyvä joukkue toimii näin, ainakaan monta kertaa kauden aikana. Minulle se kertoo vaatimustason puutteesta, joka oli - jälleen kerran - Pekka Virran aikana aivan eri mittakaavassa.
Mahdollisuuden kritiikkiin maksavana haluan antaa Pekka Virran jälkeisille valmentajavalinnoille. Olet julkisesti kertonut, kuinka haluat että Lukko pelaa "lukkolaista" jääkiekkoa, joka ymmärtääkseni on sellaista jota Pekka Virta peluutti. Nopeaa, äärimmäiseen kiekkokontrolliin perustuvaa taitojääkiekkoa, jossa ei peruutella ja vetäydytä ensimmäiseksi trappiin, taikka sinistä ylitetä roiskimalla kiekkoa päätyyn. En koe, että tälläistä kiekkoa on sitten Virran jälkeen pelattu. Tämän kauden Lukko kentällä oli omalla tavalla jopa vielä kauheampaa kiekkoa, mitä en ikinä uskonut/toivonut enää kokevan. Joukkuetta ei selkeästi oltu rakennettu pelaamaan trap-kiekkoa, mutta silti käytännössä koko kausi haluttiin pelata tiivistä ja mielikuvituksetonta trap-kiekkoa. Tulokset kentällä puhuivat sen puolesta ja loppusijoitus (9.) oli Lukon huonoin sijoitus viimeiseen kuuteen vuoteen. Lukon resursseilla tulos, sekä ennenkaikkea miten se tulos tuli on luvalla sanoen surkeaa, mutta valitettava jatkumo jo mestaruuden jälkeen, jolloin jokaisena keväänä on Lukko pelillisesti ollut huonoimmillaan juuri keväisin, kun joukkueen pitäisi olla iskussa taistelemassa mestaruudesta.
Olen myös realisti, missä ymmärrän ettei joka vuosi kylvetä suihkulähteessä ja juhlita mestaruutta. Joskus täytyy hävitä, että voi oppia myös voittamaan. Kuitenkin tällä hetkellä, varmaan ensimmäistä kertaa minun aikana, usko ja luotto menestyksen sekä paremman huomisen suhteen on todella heikoilla kantamilla. Kolme raskasta kautta vapaapudotusta kärkisijoista alaspäin ovat tehneet oman tehtävänsä, mikä pistää minut kysymään miksi lähteä jälleen kerran elokuussa hallille kannustamaan ja lyömään rahaa Rauman Lukkoon. Toivon muutoksia, että oikeasti olisimme jälleen kerran uskottavasti otettava kärkiseura, tai ainakin matkalle sinne.
Vastausta toivoen, joskin en odottaen.
Huolestunein sinikeltaisin terveisin - Via Dolorosa (oma nimi)"
Lisäksi lisäsin ainoastaan hänelle tekstiä, jossa oli lähinnä Lämsästä sekä rekrytointiprosessista asiallista purnausta.
Tämä on kyllä suurin pelko. Kalle pihalle, menee Turkuun laittamaan asioita kuntoon. Sieltä sitten Erkka ja Urama tuomaan Vierumäki-mentaliteettia organisaatioon.Kuvitelkaa Lukon nykyinen hallitus palkkaamassa uutta UTJ:ta.
Nyt kun olette hetken miettineet, niin olette varmaan samaa mieltä: jos ei kuitenkaan.
Näen jo pahimmillaan skenaarion, jossa Erkka saapuu Tomin jälkijunassa ja laittaa tän touhun vielä enemmän sekaisin. Hulluimmillaan sieltä tulisi Urama.
Kiitos @Via Dolorosa. Asiallinen ja varmasti sopivan kriittinen kirjoitus. Toivotaan että menee ns. perille.@Jukan takahiukset innostamana, pistin Kallelle sähköpostia.
"Arvon Urheilujohtaja Kalle Sahlstedt,
Otan sinuun tänään yhteyttä tässä avoimessa kirjeessä joka tulee luettavaksi Jatkoajan keskustelupalstalle, koska pettymyksen keskellä suurin huoli on tulevaisuudesta. Huoli siitä, että Rauman Lukko on vakiinnuttamassa paikkaansa keskikastin joukkueena, eikä jokavuotisena kärkijoukkueena, kuten Raumalaiskiekkoilun Tuen puheenjohtaja Rafael Eerola on toivonut. Sitaatti, jonka hän puolitoista kuukautta sitten kertoi mediassa on jälleen kerran valitettavan ajankohtainen.
”EN halua sellaista ajatusmallia, että on ihan ok olla SM-liigassa seitsemäs, kun ei se ole. Ei, kun on huippuresurssit.”
- Rafael Eerola 8.2.2024 Satakunnan Kansa Länsi-Suomi
Kaudet 2019-2020 sekä 2020-2021 ovat olleen minun yli kaksikymmenvuotisen aktiivikannattaja aikani parhaiten hetkiä, kuten varmasti myös monen muun. Pohjat näille menestysvuosille loit yhdessä Pekka Virran kanssa ja selkeä kulttuurimuutos oli havaittavissa jo vuoden 2018 keväällä, kun Virta asteli ensimmäisen kerran kiihkeiden kannattajien eteen grillattavaksi, sekä vakuuttelemaan, että tulevaisuus tulee olemaan parempi. Teit yhdessä Virran kanssa jopa vaikeita päätöksiä pelaajistossa vuoden 2018 syksyllä, kun kokeneita pelaajia siirrettiin syrjään, aina kapteenia sekä seuralegendaa Janne Niskalaa myöden. Näiden isoiden ensi askeleiden seuraksista saimme kokea ikimuistoisen kevään kahden ja puolen vuoden kuluttua, kun 58 pitkien sekä loputtomilta tuntuvien vuosien jälkeen juhlimme Suomen Mestaruutta.
Sillä aikavälillä koko organisaatio, kaupunki ja Lukko-kannattajat yli Rauman rajojen tuntuivat vetävän yhtä köyttä yhtenä isona perheenä, sekä luottivat ns. prosessiin, jonka huipennuksena Lukko nousisi kärkijoukkueeksi SM-Liigassa. Sen Lukko tekikin. Vetovoimaa Lukkoon pelaajien keskuudessa julistettiin ja ylistyspuheita mediassa Lukon tekemisestä löytyi lähes viikottain. Intohimoikkaammat olivat valmiita puhumaan jopa alkavasta dynastiasta, mutta kolme pettymysten kevättä myöhemmin, tuntuu että niistä ajoista ei ole jäljellä enää kuin muistot. Kannattajat ovat kahtia jakautuneet, tunnelma kaupungilla kireä, mediassa Lukko tituleerattu kalliiksi flopiksi sekä lausahduksia jossa puhellaan suurseurasta ja mestariehdokkaasta, heitellään ilmaan sarkastisin mielin. Mitä ihmettä on mestaruuden jälkeen tapahtunut, että muiden kannattajien kadehtimasta seurasta on tullut kolmessa vuodessa jälleen kerran perinteinen vitsi kiekkoympyröissä?
En ota kantaa yksittäisiin pelaajiin taikka heidän rekrytointiin, koska joukkueurheilussa kaikkien pelaajien kokonaisuus ratkaisee enemmän, kuin yksittäiset huippusuoritukset taikka henkilökohtaiset virheet. Varsinaisesti en myöskään anna kritiikkiä kokoamistasi joukkueista, joskin muutamia asioita olen mestaruuden jälkeen ihmetellyt.
1) Missä on joukkueen leveys? Kolme kautta on painittu loukkaantumisten kanssa syksyisin ja voivoteltu, kun ei ole riittävästi ukkoja. Miksi ei siis joukkuetta ei ole rakennettu tarpeeksi laajaksi, että se kestää myös kärkipelaajien pitempiaikaisia loukkaantumisia?
1b) Olet todennut, että et halua hankkia pelaajia istumaan katsomoon, mutta eikö aito taistelu pelipaikasta ja peliajasta aja sekä kehitä pelaajia aivan eri tavalla, kuin ns. varma pelipaikka kokoonpanossa? Pekka Virran aikana Lukon pelaajat totesivat, kuinka harjoituksissa on kovempi vaade kuin pelissä ja se on kehittänyt pelaajia enemmän kuin mikään. Myöskin mm. Ilveksen Jani Nyman totesi että parasta on ollut kova kilpailu pelipaikasta, joka on nostanut hänet uudelle tasolle. Muistelen, että myös näin oli aikoinaan myös Turussa, kun itse vielä pelasit siellä dynastian aikaan.
Kolme kautta kannattajan näkökulmasta on tuntunut, että siellä ollaan menty käsijarru päällä kentällä, sekä asenne ja tahto ovat puuttuneet oikeastaan kokonaan. Yleisesti vielä joukkue/pelaajistotasolla on ollut surullisinta nähdä, että siinä missä menestyskausilla joukkue tuli tutuksi kaupunkilaisille ulkojäillä vapaa-ajalla, niin eilen pudonnut joukkue tuli lähinnä tutuksi yöelämässä viihteellä. En usko, että menestyvä joukkue toimii näin, ainakaan monta kertaa kauden aikana. Minulle se kertoo vaatimustason puutteesta, joka oli - jälleen kerran - Pekka Virran aikana aivan eri mittakaavassa.
Mahdollisuuden kritiikkiin maksavana haluan antaa Pekka Virran jälkeisille valmentajavalinnoille. Olet julkisesti kertonut, kuinka haluat että Lukko pelaa "lukkolaista" jääkiekkoa, joka ymmärtääkseni on sellaista jota Pekka Virta peluutti. Nopeaa, äärimmäiseen kiekkokontrolliin perustuvaa taitojääkiekkoa, jossa ei peruutella ja vetäydytä ensimmäiseksi trappiin, taikka sinistä ylitetä roiskimalla kiekkoa päätyyn. En koe, että tälläistä kiekkoa on sitten Virran jälkeen pelattu. Tämän kauden Lukko kentällä oli omalla tavalla jopa vielä kauheampaa kiekkoa, mitä en ikinä uskonut/toivonut enää kokevan. Joukkuetta ei selkeästi oltu rakennettu pelaamaan trap-kiekkoa, mutta silti käytännössä koko kausi haluttiin pelata tiivistä ja mielikuvituksetonta trap-kiekkoa. Tulokset kentällä puhuivat sen puolesta ja loppusijoitus (9.) oli Lukon huonoin sijoitus viimeiseen kuuteen vuoteen. Lukon resursseilla tulos, sekä ennenkaikkea miten se tulos tuli on luvalla sanoen surkeaa, mutta valitettava jatkumo jo mestaruuden jälkeen, jolloin jokaisena keväänä on Lukko pelillisesti ollut huonoimmillaan juuri keväisin, kun joukkueen pitäisi olla iskussa taistelemassa mestaruudesta.
Olen myös realisti, missä ymmärrän ettei joka vuosi kylvetä suihkulähteessä ja juhlita mestaruutta. Joskus täytyy hävitä, että voi oppia myös voittamaan. Kuitenkin tällä hetkellä, varmaan ensimmäistä kertaa minun aikana, usko ja luotto menestyksen sekä paremman huomisen suhteen on todella heikoilla kantamilla. Kolme raskasta kautta vapaapudotusta kärkisijoista alaspäin ovat tehneet oman tehtävänsä, mikä pistää minut kysymään miksi lähteä jälleen kerran elokuussa hallille kannustamaan ja lyömään rahaa Rauman Lukkoon. Toivon muutoksia, että oikeasti olisimme jälleen kerran uskottavasti otettava kärkiseura, tai ainakin matkalle sinne.
Vastausta toivoen, joskin en odottaen.
Huolestunein sinikeltaisin terveisin - Via Dolorosa (oma nimi)"
Lisäksi lisäsin ainoastaan hänelle tekstiä, jossa oli lähinnä Lämsästä sekä rekrytointiprosessista asiallista purnausta.
Jos vuosi sitten on toteltu tuota ohjenuoraa niin sama homma on nyt edessä. Vastuu on päävalmentajan ja sijoitus sarjassa oli surkein kuuteen vuoteen. Lisäksi tässä säälisarjassa Miettinen vei Lämsää 1000-0. Ei mitään reagointia pelin sisällä ja peluutus oli kiltisti sanottuna melko erikoista.Noin vuosi sitten:
”
Joukkue kaipaa uutta alkua. Valmentajan vaihtoon päätyminen kesken sopimuskauden on kivuliasta. Vastuu tuloksesta on kuitenkin päävalmentajan lisäksi pelaajilla ja varsinkin urheilujohtajalla. Itse olen tehnyt omassa roolissani myös virheitä ja parempaan olisi pitänyt pystyä monessa asiassa.
”
Taas kaivataan uutta alkua ja virheiden määrä sen kuin lisääntyy.
Ihan helpossa tilanteessa ei seurajohto ole.
Kalle sieltä vastailikin takaisin jo. Viestin sisältöä en tule kommentoimaan taikka kertomaan, koska se oli hänen toive.@Jukan takahiukset innostamana, pistin Kallelle sähköpostia.
Kerro edes se että valoiko vastaus luottamusta tulevaan?Kalle sieltä vastailikin takaisin jo. Viestin sisältöä en tule kommentoimaan taikka kertomaan, koska se oli hänen toive.
Kuitenkin, arvostukseni Kallea kohtaan kasvoi vain entisestään, kun jaksaa vastailla meikäläisille, vaikkei mikään pakko todellakaan olisi.
Rehellinen ja ihan oikeasti hieno ihminen, Lukon tuloksista huolimatta.
Kalle sieltä vastailikin takaisin jo. Viestin sisältöä en tule kommentoimaan taikka kertomaan, koska se oli hänen toive.
Kuitenkin, arvostukseni Kallea kohtaan kasvoi vain entisestään, kun jaksaa vastailla meikäläisille, vaikkei mikään pakko todellakaan olisi.
Rehellinen ja ihan oikeasti hieno ihminen, Lukon tuloksista huolimatta.
Kuitenkin, arvostukseni Kallea kohtaan kasvoi vain entisestään, kun jaksaa vastailla meikäläisille, vaikkei mikään pakko todellakaan olisi.
Miksi tähän Kallen ketjuun viesti, niin jäin miettimään tuota täällä esiin tuotua huhua, että Lämsän valinta ei olisi välttämättä ollutkaan Kallen tai asia ei ole niin mustavalkoinen.
Itseäni on aina ihmetyttänyt hallituksen rooli valmentajan valinnassa. Lukko ei ole ainoa joukkue, jonka kohdalla tästä on puhuttu.
Tavallaan ymmärrän vielä sen, jos hallitukset pitävät itsellään jonkinlaisen veto-oikeuden, jos ehdokkaana on vaikkapa jostain "ulkovalmennuksellisista" syistä seuran imagoon sopimaton valmentaja. Sen sijaan, jos hallitus lähtee puuhastelemaan urheilujohdon tontille ja arvioimaan valmentajien kyvykkyyksiä ihan omin päin - tai joidenkin hevoskuiskaajien ohjaamina - ja urheilujohdon ohi, sitä pidän erikoisena ja vaarallisena. Hallitukset eivät pääsääntöisesti koostu varsinaisesti laji- ja urheiluosaajista - korkeintaan omasta mielestä.
Valmentajan valinta on urheilujohdon keskeisin työkalu. Siksi Kallen kohdalla, riippumatta kauden lopputuloksesta, toivoisin kovasti, ettei häntä ole valmentajavalinnassa ohitettu. Se, että fanien keskuudessa eivät virtaset ja lämsät vakuuta, on oma juttunsa, mutta urheilujohdon luottamuksessa valmentajaan ei saa lähtökohtaisesti olla säröjä.
Onhan se siinäkin mielessä väärin ja oikeastaan ihan helvetin väärin, että UTJ on se joka joutuu kantamaan vastuun ja vastaanottamaan kurat, vaikka organisaation kakkosviulun soittajan olisi valinnut joku muu.Todella hankalassa asemassa jos oman työn onnistumisen kannalta keskeisimmän pestin päättäisi joku muu
AmenValmentajan valinta on urheilujohdon keskeisin työkalu. Siksi Kallen kohdalla, riippumatta kauden lopputuloksesta, toivoisin kovasti, ettei häntä ole valmentajavalinnassa ohitettu. Se, että fanien keskuudessa eivät virtaset ja lämsät vakuuta, on oma juttunsa, mutta urheilujohdon luottamuksessa valmentajaan ei saa lähtökohtaisesti olla säröjä. Ja kun valmentajavaihdon aika on - senkin pitäisi lähteä urheilujohdosta, ei muualta.
Sama homma. Vastaus tuli myös ja siltä osin olen tyytyväinen.Kalle sieltä vastailikin takaisin jo. Viestin sisältöä en tule kommentoimaan taikka kertomaan, koska se oli hänen toive.
Kuitenkin, arvostukseni Kallea kohtaan kasvoi vain entisestään, kun jaksaa vastailla meikäläisille, vaikkei mikään pakko todellakaan olisi.
Rehellinen ja ihan oikeasti hieno ihminen, Lukon tuloksista huolimatta.
Hyvä teksti, mutta pitäisi osoittaa Eerola&Mokka Co:lle myös.@Jukan takahiukset innostamana, pistin Kallelle sähköpostia.
"Arvon Urheilujohtaja Kalle Sahlstedt,
Otan sinuun tänään yhteyttä tässä avoimessa kirjeessä joka tulee luettavaksi Jatkoajan keskustelupalstalle, koska pettymyksen keskellä suurin huoli on tulevaisuudesta. Huoli siitä, että Rauman Lukko on vakiinnuttamassa paikkaansa keskikastin joukkueena, eikä jokavuotisena kärkijoukkueena, kuten Raumalaiskiekkoilun Tuen puheenjohtaja Rafael Eerola on toivonut. Sitaatti, jonka hän puolitoista kuukautta sitten kertoi mediassa on jälleen kerran valitettavan ajankohtainen.
”EN halua sellaista ajatusmallia, että on ihan ok olla SM-liigassa seitsemäs, kun ei se ole. Ei, kun on huippuresurssit.”
- Rafael Eerola 8.2.2024 Satakunnan Kansa Länsi-Suomi
Kaudet 2019-2020 sekä 2020-2021 ovat olleen minun yli kaksikymmenvuotisen aktiivikannattaja aikani parhaiten hetkiä, kuten varmasti myös monen muun. Pohjat näille menestysvuosille loit yhdessä Pekka Virran kanssa ja selkeä kulttuurimuutos oli havaittavissa jo vuoden 2018 keväällä, kun Virta asteli ensimmäisen kerran kiihkeiden kannattajien eteen grillattavaksi, sekä vakuuttelemaan, että tulevaisuus tulee olemaan parempi. Teit yhdessä Virran kanssa jopa vaikeita päätöksiä pelaajistossa vuoden 2018 syksyllä, kun kokeneita pelaajia siirrettiin syrjään, aina kapteenia sekä seuralegendaa Janne Niskalaa myöden. Näiden isoiden ensi askeleiden seuraksista saimme kokea ikimuistoisen kevään kahden ja puolen vuoden kuluttua, kun 58 pitkien sekä loputtomilta tuntuvien vuosien jälkeen juhlimme Suomen Mestaruutta.
Sillä aikavälillä koko organisaatio, kaupunki ja Lukko-kannattajat yli Rauman rajojen tuntuivat vetävän yhtä köyttä yhtenä isona perheenä, sekä luottivat ns. prosessiin, jonka huipennuksena Lukko nousisi kärkijoukkueeksi SM-Liigassa. Sen Lukko tekikin. Vetovoimaa Lukkoon pelaajien keskuudessa julistettiin ja ylistyspuheita mediassa Lukon tekemisestä löytyi lähes viikottain. Intohimoikkaammat olivat valmiita puhumaan jopa alkavasta dynastiasta, mutta kolme pettymysten kevättä myöhemmin, tuntuu että niistä ajoista ei ole jäljellä enää kuin muistot. Kannattajat ovat kahtia jakautuneet, tunnelma kaupungilla kireä, mediassa Lukko tituleerattu kalliiksi flopiksi sekä lausahduksia jossa puhellaan suurseurasta ja mestariehdokkaasta, heitellään ilmaan sarkastisin mielin. Mitä ihmettä on mestaruuden jälkeen tapahtunut, että muiden kannattajien kadehtimasta seurasta on tullut kolmessa vuodessa jälleen kerran perinteinen vitsi kiekkoympyröissä?
En ota kantaa yksittäisiin pelaajiin taikka heidän rekrytointiin, koska joukkueurheilussa kaikkien pelaajien kokonaisuus ratkaisee enemmän, kuin yksittäiset huippusuoritukset taikka henkilökohtaiset virheet. Varsinaisesti en myöskään anna kritiikkiä kokoamistasi joukkueista, joskin muutamia asioita olen mestaruuden jälkeen ihmetellyt.
1) Missä on joukkueen leveys? Kolme kautta on painittu loukkaantumisten kanssa syksyisin ja voivoteltu, kun ei ole riittävästi ukkoja. Miksi ei siis joukkuetta ei ole rakennettu tarpeeksi laajaksi, että se kestää myös kärkipelaajien pitempiaikaisia loukkaantumisia?
1b) Olet todennut, että et halua hankkia pelaajia istumaan katsomoon, mutta eikö aito taistelu pelipaikasta ja peliajasta aja sekä kehitä pelaajia aivan eri tavalla, kuin ns. varma pelipaikka kokoonpanossa? Pekka Virran aikana Lukon pelaajat totesivat, kuinka harjoituksissa on kovempi vaade kuin pelissä ja se on kehittänyt pelaajia enemmän kuin mikään. Myöskin mm. Ilveksen Jani Nyman totesi että parasta on ollut kova kilpailu pelipaikasta, joka on nostanut hänet uudelle tasolle. Muistelen, että myös näin oli aikoinaan myös Turussa, kun itse vielä pelasit siellä dynastian aikaan.
Kolme kautta kannattajan näkökulmasta on tuntunut, että siellä ollaan menty käsijarru päällä kentällä, sekä asenne ja tahto ovat puuttuneet oikeastaan kokonaan. Yleisesti vielä joukkue/pelaajistotasolla on ollut surullisinta nähdä, että siinä missä menestyskausilla joukkue tuli tutuksi kaupunkilaisille ulkojäillä vapaa-ajalla, niin eilen pudonnut joukkue tuli lähinnä tutuksi yöelämässä viihteellä. En usko, että menestyvä joukkue toimii näin, ainakaan monta kertaa kauden aikana. Minulle se kertoo vaatimustason puutteesta, joka oli - jälleen kerran - Pekka Virran aikana aivan eri mittakaavassa.
Mahdollisuuden kritiikkiin maksavana haluan antaa Pekka Virran jälkeisille valmentajavalinnoille. Olet julkisesti kertonut, kuinka haluat että Lukko pelaa "lukkolaista" jääkiekkoa, joka ymmärtääkseni on sellaista jota Pekka Virta peluutti. Nopeaa, äärimmäiseen kiekkokontrolliin perustuvaa taitojääkiekkoa, jossa ei peruutella ja vetäydytä ensimmäiseksi trappiin, taikka sinistä ylitetä roiskimalla kiekkoa päätyyn. En koe, että tälläistä kiekkoa on sitten Virran jälkeen pelattu. Tämän kauden Lukko kentällä oli omalla tavalla jopa vielä kauheampaa kiekkoa, mitä en ikinä uskonut/toivonut enää kokevan. Joukkuetta ei selkeästi oltu rakennettu pelaamaan trap-kiekkoa, mutta silti käytännössä koko kausi haluttiin pelata tiivistä ja mielikuvituksetonta trap-kiekkoa. Tulokset kentällä puhuivat sen puolesta ja loppusijoitus (9.) oli Lukon huonoin sijoitus viimeiseen kuuteen vuoteen. Lukon resursseilla tulos, sekä ennenkaikkea miten se tulos tuli on luvalla sanoen surkeaa, mutta valitettava jatkumo jo mestaruuden jälkeen, jolloin jokaisena keväänä on Lukko pelillisesti ollut huonoimmillaan juuri keväisin, kun joukkueen pitäisi olla iskussa taistelemassa mestaruudesta.
Olen myös realisti, missä ymmärrän ettei joka vuosi kylvetä suihkulähteessä ja juhlita mestaruutta. Joskus täytyy hävitä, että voi oppia myös voittamaan. Kuitenkin tällä hetkellä, varmaan ensimmäistä kertaa minun aikana, usko ja luotto menestyksen sekä paremman huomisen suhteen on todella heikoilla kantamilla. Kolme raskasta kautta vapaapudotusta kärkisijoista alaspäin ovat tehneet oman tehtävänsä, mikä pistää minut kysymään miksi lähteä jälleen kerran elokuussa hallille kannustamaan ja lyömään rahaa Rauman Lukkoon. Toivon muutoksia, että oikeasti olisimme jälleen kerran uskottavasti otettava kärkiseura, tai ainakin matkalle sinne.
Vastausta toivoen, joskin en odottaen.
Huolestunein sinikeltaisin terveisin - Via Dolorosa (oma nimi)"
Lisäksi lisäsin ainoastaan hänelle tekstiä, jossa oli lähinnä Lämsästä sekä rekrytointiprosessista asiallista purnausta.