Kalamiehiä?

[Sateentekijä]

Kalastaminen on kuin golffia: täytyy osata lajin perusteet ja ottaa vinkkiä ammattilaisilta, mutta henkisesti sinun täytyy olla joku tyyppi, joka vain lähtee kalastamaan...

hän kuitenkin tietää, että jossain vaiheessa tärppää.

---

Haukia, ahvenia ja särkiä saa meidän järvestä... hauki on kala pätee ja kyllähän aina iso hauki laittaa suun makeaksi...

saavat kalatkin syntyä seuraavassa elämässä vähän parempiin olosuhteisiin.

 

[SamSpade]

Kalastan satunnaisen aktiviisesti. Välineinä isoisän vanha Abu Ambassadeur 5500c jostain 60-luvulta (hieno peli muuten) ja suosikki hauen tappaja on Swim Whizz vaappu.
Swim Whizz 15cm vaappu - Vaaput - Vieheet - Hong Kong Verkkokauppa

Varsinkin nuo ahventa mukailevalla värityksellä on todettu pirun tehokkaiksi.
Muistaakseni ruotsin 100 suurimmasta hauesta, yli puolet on otettu noilla ylös. Kanadassa recordit ovat myös melko vakuuttavia.
(toisaalta, mitä uitat, sillä saat).

Keväästä syksyyn tavoitellaan sitä isoa, sitten satunnaisesti tähän aikaan uistellaan merilohta kun liikkuvat tästä ohi ja syksyllä yritetään meritaimenta.

 

[Taze]

Saman reissun yhteydessä avasin koskikauteni Tainionvirralla, jossa vettä oli todella runsaasti ja jonkin sortin tulva vielä kovasti valloillaan.

Ei se enää korkealla ole, tippunut yli 10 senttiä toukuun alusta toukokuun loppuun verrattuna :). No joo, onhan se vesi korkealla vieläkin, reilusti mm. viime vuotta ylempänä, vaikka silloinkaan vettä ei ollut mitenkään vähän.

Viikonloppuna tuli naarattua tuosta vesistöstä (ei itse Tainionvirrasta vaan Joutsjärvestä) 6 kg hauki, jolla maha täysin tyhjä, ja kiloinen kuha, sekä puolen tusinaa pienempää luupäätä heiteltiin takaisin kasvamaan. Hauki tuli heittelemällä ja kuha uistelemalla, samalla reissulla kuitenkin. Onko muilla huomioita, että syönti olisi alkanut tänä vuonna ihan älyttömän myöhään?

 

[E]

Kalamiehiä? - Sivu 40 - Jatkoajan keskustelupalsta

Tuossa tuo uudempi ketju, joka on hämmästyttävästi saman niminen.

 

[SamSpade]

Kalamiehiä? - Sivu 40 - Jatkoajan keskustelupalsta

Tuossa tuo uudempi ketju, joka on hämmästyttävästi saman niminen.

Nyt olisi taas moderaattoreilla hommia. Yhdistää nämä kaksi ketjua yhdeksi ketjuksi.

 

[Aunt Wang]

Kalastaakos täällä kukaan elävillä kaloilla? Siis sillä tavalla, että ensin pyydystetään pienellä syötillä pieni kala, ja uitetaan sitä veneen perässä kunnes isompi kala tarttuu täkyyn? Vaikuttaa aika julmalta, mutta todistetusti helvetin toimiva keino jos koittaa saada suurempaa saalista.

 

[AnaMasa]

Kalastaakos täällä kukaan elävillä kaloilla?

Talvella kokeilin. Elävä pikkukala evästä kiinni koukkuun ja kala siimoineen reijästä jään alle. Jään päälle jää semmoinen en tiedä miksi sitä sanotaan, mutta siinä on pieni tanko ja lippu, joka laukeaa pystyyn kun siimassa on enemmän vetoa, eli isompi kala on napannut pienemmän.

En saanut mitään, enkä ole kokeillut tuon yhden kerran jälkeen, koska tuntui rääkkäykseltä.

 

[Kassu]

Täkyraksilla on tullut Näsijärvellä yksi kesä ja syksy uisteltua ilman minkäänlaista saalista. Raksin viritys on nähtävästi aika tarkkaa touhua enkä välttämättä ihan oikeissa paikoissa osaa tällä isolla järvellä vielä uistella. Vieressä kuitenkin oikeanlainen vaappu ja lusikka ovat antaneet kalaa. Varmasti olisi pyytävämpi mikäli raksin salakka tai muikku olisi vielä jollain tavalla hengissä. Käytännössä kala menee raksiin kiinnitettäessä kuitenkin melko hengettömäksi ja myös tälläisten elävien syöttien hankinta sekä säilyttäminen on hieman hankalaa.

Kalastuskausi alkoi talvella muutamalla pilkityllä kirjolohella Torisevanjärveltä Virroilta. Sitten eka mitallinen yli 45cm järvilohi tuli toukokuussa uistelemalla.

Viime kauden tähtihetki oli 53cm taimen pintaperholla Rommaenolta. Tänä kesänä menemme samalle alueelle myös.

 

[Uleåborgir]

Tänään ensimmäiset kalat ylös Iijoesta. Kesällä edessä myös ainakin reissut Byske-, Änges-, ja Kalixjokia koluamaan Svärjeen. Pohjois-Ruotsissa on mainioita rakentamattomia jokia, ja siellä lupakäytännötkin ovat Suomea jos eivät kehittyneemmät, niin ainakin halvemmat ja yksinkertaisemmat. Lisäksi joista voipi saada hyvällä todennäköisyydellä lohea. En ole tietenkään saanut itse lohen lohta, mutta ei ole kaverinikaan. Kerran sain Kemijoesta mato-ongella lukuisia smoltteja. Olin teini, ja paistoin ne raa'asti pannulla. Oli hyvveä.

 

[AnaMasa]

En ole tietenkään saanut itse lohen lohta, mutta ei ole kaverinikaan.

No sittenhän kaikki on vielä hyvin :)

Me suhataan heinäkuun alussa motorisoidulla vessalla Könkämäenon vartta pohjoiseen. Reissussa on perhovehkeet, mutta itse rymistelen virvelillä ja pikkulotoilla. Tarkoituksena on humpsauttaa Norjan vuonoille asti ja päivä päivältä Lyngenin, Altan ja Kautokeinon kautta takaisin.

Varustelua vähän rajoittaa se, että Vantaa-Oulu väli taitetaan lentäen. Vuonoilla taitaa pikkuvirveli ja lipat olla auttamatta liian kevyttä kamaa. Ihmeen huonosti norskit vastaavat kyselyihin, kun ollaan tiedusteltu opasta ja venettä "Panchon"-tyyliin. Saa nyt nähdä jääkö visiitti rantahommiksi vai miten käy. Jos jollakulla on vinkkejä Lyngenin kalastusturismitarjonnasta, niin jakoon vaan.

 

[sampio]

Jumankautsi, tänä kesänä on pakko korkata kalakausi. Kolme vuotta sitten ostin light-setin, jolla ehdin pari kertaa heitellä. Kaksi kesää on mennyt ilman kalasteluja, ellei paria lyhyttä uistelureissua lasketa. Ei ollut omat vehkeet ja enemmän se oli sellaista hupiajelua, joten ei lasketa.

Rannalta heittely on mulle se alkuvoimaisin kalastuksen muoto. Iltaöinen keskisuomalainen pikkujärvi tai lampi, upottavat rantamättäät. Viilenevä ilta, käki kukkuu jossain. Kaislikossa mosahtelee, Räsästä kehiin tai Meppsin lippaa. Tai jos oikein kova jätkä olet, niin pakista löytyy pari erikokoista Calico Catia.

Aika herkkää. Lapsuus tulvahtaa mieleen niin voimakkaasti, että pitää pistää virveli kuntoon, uusia siimat ja käydä hommaamassa pari lippaa ja pikkulusikkaa viikonlopuksi. Sekä luvat kuntoon, jos jotain saakin.

 

[Nume]

Viime viikolla aloitin kalastuskauteni ja varmaan tänä vuonna aika hlijaiseksi jääkin, mutta Saarijärven Tuhmakoskella kävin uistimia näyttämässä taimenille ja yksi 45 senttinen kelpuutti ensin Lotto-lipan ja kun ei vielä siihen kunnolla tarrannut niin Räsänen oli sitten täysin mieleen ja kesän ensimmäinen kala oli ylhäällä. Olen nyt ajatellut käydä Keski-Suomen koskia jonkun verran kiertelemässä, kun täällä tämän kesän asun. Naarakoski, Kapeenkoski, Huopanankoski ja Heijoistenkoski voisi olla listalla, kattoo ny.

 

[olkikuukkeli]

Eipä ole hirveän kalaisasti kevät/kesä alkanut. Hauet ja ahvenet ovat olleet pieniä ja perinteinen Norrbottenin erämaajärvelle suuntautunut reissukin jäi itseltäni saaliittomaksi, ensimmäistä kertaa ikinä. Olisihan se ollut kiva päästä taimenen makuun, mutta olimme n. viikon myöhässä tai pari aikaisessa ja kala oli todella passiivista.

No, tällä viikolla voisi käydä tavoittelemassa vähän isompaa haukea.

 

[Uleåborgir]

Rannalta heittely on mulle se alkuvoimaisin kalastuksen muoto. Iltaöinen keskisuomalainen pikkujärvi tai lampi, upottavat rantamättäät. Viilenevä ilta, käki kukkuu jossain. Kaislikossa mosahtelee, Räsästä kehiin tai Meppsin lippaa. Tai jos oikein kova jätkä olet, niin pakista löytyy pari erikokoista Calico Catia.

Aika herkkää. Lapsuus tulvahtaa mieleen niin voimakkaasti, että pitää pistää virveli kuntoon, uusia siimat ja käydä hommaamassa pari lippaa ja pikkulusikkaa viikonlopuksi. Sekä luvat kuntoon, jos jotain saakin.

Tuossa hommassa on juuri tenhoa. Mutta jossakin vaiheessa kammen alkuvoimaiselta tuntuva pyörittäminen muuttuu ostomaniaksi ja loputtomaksi kierteeksi, jonka aikana jokainen mukavanha verme on korvattava uudella ja kalliimmalla, mutta ei välttämättä paremmalla, tätä ei voi sanoa vain ääneen. Eivät kelpaa enää nailonsiimat, on oltava punottua - kallista punottua. Ei pysty kuvittelemaankaan kalastavansa umpikelalla - ääneen. Vieheeseen mihin tahansa on oltava tarkka tuntuma, vavan on pystyttävä toistamaan pieninkin planktonin ja järvisimpukan tönäisy. Vettä ollaan lukevinaan kuin avointa kirjaa, eikä sinne todellakaan "vain mennä heittelemään". Valotusmittari kädessä katsotaan auringon värilämpötila, ja sävytetään viritettyä lusikkaa pienellä sipaisulla siniväriä, koska vesi on vielä verrattain viileää, sillä tietysti myös veden lämpötila tulee olla tiedossa, ettei heittelisi turhaan. Erinomaisen tärkeää on tunnistaa syönnin teoria välivedessä, pintavedessä ja pohjalla. On oltava myös varmuus siitä, että mahdollinen kala on levännyt, eikä sillä ole tottumusta tiettyjä uistimia kohtaan. Onko paikassa ehkä käytetty MA-leetchiä, onko täällä ollut suosiossa Kosto-uistin?

Hauki ei ole syötävä kala. Ei kelpaa edes kissalle. Niin. Rosvo se on, jänkäkoira ja krokotiili. On oltava vähintään ahventa, pannukarkeaa. Teräskuituhansikkaat kädessä se irrotetaan koukusta, jotta piikit eivät aiheuttaisi kosmeettista haittaa, eikä kalan nahka haisuhaittaa. Taimenen perässä ajetaan tuhansia kilomeetrejä, ja ehkä kerran kymmenessä vuodessa saadaan yli 1,5-kiloinen.

Ollapa taas umpikelamiehenä hauen perässä sumuisena kesäyönä.

 

[MustatKortit]

... Lotto-lipan...

Hemmetin hyviä ja monikäyttöisiä uistimia muuten nuo Loton erinäiset uistimet:

Oma kalastuskausi avattiin Turun saaristossa viime lauantaina sateisen kylmässä kelissä. Punaoranssilla Lotolla saaliiksi muodostui kolme haukea ensimmäisellä kuudella heitolla, täsmälleen saman kiven vierestä tärppäsivät. Samalla uistimella heitettiin myös viime syksyn viimeiset heitot, silloin saaliina kaksi haukea + yksi tärppi tismalleen samasta kohdasta.

Lotto-uistimet käyvät tosiaan hyvin myös taimenen- ja ahvenenpyyntiin, toistaiseksi osoittautuneet omassa kalastusharrastuksessani erinomaisiksi ratkaisuiksi!

 

[Uleåborgir]

Lotto-lippa on ehdottomasti monipuolisin uistin, mitä tulee etenkin eri lajien jallitukseen. Se tosiaan kelpaa kaloille suvusta riippumatta. Olen saanut Lotolla kaloja särjestä ja säynävästä harriin ja taimeneen. Sillä voi uistella, heitellä, joskus jopa pilkkiä. Rakenteensa vuoksi sitä voi heittää kauas, paljon kauemmas kuin Mepps-lippaa. Loton lippa pyörii kauniisti, mutta vastus ei ole kovin mahdoton, sellainen kuin esimerkiksi Calico-Catissa. Monesti on kala tarttunut juuri, kun on pysäyttänyt kelauksen ja antanut mötikän painua pohjaa kohti.

Parhaiten olen saanut kalaa sateenkaaren väreihin maalatulla Lotolla. Erityisesti rasvaevän jallitukseen tämä ns. Freddie-lotto on omiaan. Punainen Lotto taas on ahvenen mieleen. Kaikki Lotot väristä huolimatta maistuvat hauelle. Lotolla on saatu isoja jokeen nousseita merilohiakin. Miksipä ei, ehkä Lottoa ei vain tule sitoneeksi lohijoilla ensimmäisenä siimanjatkeeksi, vaikka se voisi olla hyvinkin paras uistin sinnekin.

INB4 Lotot maistuvat hauelle -mukahauskuudet

 

[TosiFani]

...Hauki ei ole syötävä kala. Ei kelpaa edes kissalle. Niin. Rosvo se on, jänkäkoira ja krokotiili...

Jätän eriävän mielipiteen tähän, paistettu hauki kerma-valkoviinikastikkeessa on hyvää.

 

[Eleanor]

Kahtena edellispäivänä vietin tuolla joentörmällä hauenkuvat silmissä molemmilla kerroilla 2 tuntia. Ensimmäisenä päivänä 2 tärppiä, toisena päivänä ei havaintoakaan kalasta.

Ennätyksiä löytyy 2 kappaletta 2,5 kiloisia haukia, viimeisin viime heinäkuulta. Käyn yleensä heittelemässä kahdella joella, vesi saattaa etenkin toisella joella olla erittäin matalaa. Siispä olen huomannut, että tällainen uistin on omiaan siellä: Finlandia Uistin Oy. Ei jää pohjaan kiinni ja hauet ovat hulluna tuohon.

Tänä kesänä ajattelin ottaa asiakseni ahvenen rauhallisen soutu-uistelun pienillä vaapuilla, mistä luin ilmaiseksi ainakin vielä silloin jaetusta Kalastus-lehdestä.

Mukava harrastus, mutta kärsivällisyyttä vaatii!

 

[Uleåborgir]

Jätän eriävän mielipiteen tähän, paistettu hauki kerma-valkoviinikastikkeessa on hyvää.

Paistettu hauki ilman kerma-valkoviinikastikettakin on hyvää, minä olin olevinani satiirinen edellisessä viestissäni.

Hauestahan saa vaikka mitä hyvää. Ehkä parasta koskaan kohtaamaani säilykekalaa on ollut chili-tomaattikastikkeeseen säilötty mureaksi kypsynyt hauki. Hauesta saa myös erinomaista suolakalaa, mutta kala on pyyhittävä siitä hauelle tyypillisestä limakerroksesta erittäin puhtaaksi, ja nahka on jätettävä jälelle, jos uskaltautuu graavaamishommiin. Ihan keskisimmän kesän haukea en tähän suosittele kuitenkaan. Hauen ruodoista erottamiseen on myös nähtävä jonkin verran vaivaa.

Olen tehnyt hauesta jopa soppaa, tuli oikein hyvää. En "tiennyt" ennen keiton valmistamista "ettei hauesta voi tehdä keittoa".

Eli ei kannata olettaa, kun hauesta on kysymys.

 

[ufon_kaakao]

Oikeimmillaan kalastus on sitä kun on mies, vapa ja järvi eikä ketään muuta kilometrien säteellä. Boo urheilukalastus. Boo moottoriveneet, boo kaikuluotaimet, boo pelit ja boo pensselit. Pro mies ja soutuvene, ja usva aamuhämärässä. Mutta noinhan se menee kuten Uleåborg sanoi, kun kokemus karttuu toiminta lähtee kehittymään alkuaikojen neitseellisyydestä paatuneempaan suuntaan. Sitten muistellaan kaiholla miten hienoa kalastus pienenä poikana oli. Onnneksi olen kalastusharrastuksessa olosuhteiden pakostakin vielä alkutaipaleella vaikka aina kalastus onkin ollut lähellä sydäntä. Kauhulla odotan sitä kun homma menee hifistelyksi, mutta koitetaan pysyä perimmäisten arvojen äärellä ja edetä harrastuksessa luonnon kunnioitus ensimmäisenä asiana mielessä.

 

[Vesuri]

Hauestahan saa vaikka mitä hyvää. Ehkä parasta koskaan kohtaamaani säilykekalaa on ollut chili-tomaattikastikkeeseen säilötty mureaksi kypsynyt hauki. Hauesta saa myös erinomaista suolakalaa, mutta kala on pyyhittävä siitä hauelle tyypillisestä limakerroksesta erittäin puhtaaksi, ja nahka on jätettävä jälelle, jos uskaltautuu graavaamishommiin. Ihan keskisimmän kesän haukea en tähän suosittele kuitenkaan. Hauen ruodoista erottamiseen on myös nähtävä jonkin verran vaivaa.

Noihon säilykekaloihin sopii hyvin melkein mikä tahansa kala. Pienemmät ahvenet ja särjet voi laitella huoletta ruotoineen, siellä ne purkissa pehmenee. Ahvenesta kannattaa tietenkin leikata selkäevä pois. Kannattaa myös muistaa, että säilykkeistä voidaan puhua vasta sitten, kun ne saadaan kypsennettyä yli 120 asteessa.

Haukea graavatessa kannattaa se käyttää ehdottomasti pakkasen kautta matojen välttämiseksi. Muutama päivä pakkasessa tappaa lapamadon toukat varsin tehokkaasti. Lämpötilan pitäisi olla -18 astetta tai alle.

 

[Surukuku]

Oikeimmillaan kalastus on sitä kun on mies, vapa ja järvi eikä ketään muuta kilometrien säteellä. ...

Näin...

Suomessa tämä on vielä mahdollista - ihan helpostikin. Parhaimpia hetkiä kalastuksen parissa olen kuitenkin viettänyt opettaessa lapsiani tuohon jaloon harrastukseen - onnistumisen riemu on tarttuvaa...

Mieli palaa edelleen järvelle, joelle, merellekin ja onneksi minulla on nykyisinkin mahdollista viettää antoisia hetkiä hyvässä seurassa rauhallisella järvellä.

 

[Pekkis]

Lotto-lippa on ehdottomasti monipuolisin uistin, mitä tulee etenkin eri lajien jallitukseen. Se tosiaan kelpaa kaloille suvusta riippumatta. Olen saanut Lotolla kaloja särjestä ja säynävästä harriin ja taimeneen. Sillä voi uistella, heitellä, joskus jopa pilkkiä. Rakenteensa vuoksi sitä voi heittää kauas, paljon kauemmas kuin Mepps-lippaa. Loton lippa pyörii kauniisti, mutta vastus ei ole kovin mahdoton, sellainen kuin esimerkiksi Calico-Catissa. Monesti on kala tarttunut juuri, kun on pysäyttänyt kelauksen ja antanut mötikän painua pohjaa kohti.

Parhaiten olen saanut kalaa sateenkaaren väreihin maalatulla Lotolla. Erityisesti rasvaevän jallitukseen tämä ns. Freddie-lotto on omiaan. Punainen Lotto taas on ahvenen mieleen. Kaikki Lotot väristä huolimatta maistuvat hauelle. Lotolla on saatu isoja jokeen nousseita merilohiakin. Miksipä ei, ehkä Lottoa ei vain tule sitoneeksi lohijoilla ensimmäisenä siimanjatkeeksi, vaikka se voisi olla hyvinkin paras uistin sinnekin.

INB4 Lotot maistuvat hauelle -mukahauskuudet

Näinhän se menee. Erikokoisia ja värisiä löytyy minunkin rasiasta runsaasti.

Viime viikolla eräällä taimenkoskella oli saalis vähän tiukassa(vesi ylhäällä) ja kosken loppuliukuun päätin kokeilla isoa puna-mustaa Lottoa. Heti ekaa heittoa kävi joku kunnolla tönäisemässä. Uutta yritystä samaan paikkaan ja hauen köriläs veti sen nieluun asti. Oli sen verran pahasti kiinni, että päätin poikkeuksellisesti ottaa kalan mukaan. Soppaa tehtiin ja menihän se kermalla tuunattuna. Pari taimenta tarttui myös mukaan. Savun sekaan ja iltapalaksi. Riitti seuraavallekin päivälle...;)

Koskella tulee kuitenkin eniten käytettyä lusikoita. Kokoa ja muotoa vaihtelemalla aina kosken koon mukaan. Antaa hyvin saalista, lentää pitkälle eikä ole kalliita. Vaapuista Rapalan Countdown 5/7 cm uppoavana tai kelluvana ui koskessa ihan sairaan hyvin ja värikirjo on tosi kattava.

Pakko päästä taas joelle. Siihen ainoaan ja oikeaan kalastusmiljööseen. Seisovan veden kalastus on ihan perseestä. Siis minun mielestä.

 

[sampio]

Vaan koskessa tai joessa ei pysty hiljentymään pauhun takia. Joutuu keskittymään, ettei kaadu ja huku. Siksi mulle rannalta tai veneestä heittely on se juttu.

Mutta oli mulla asiaakin: kuinkas perusteellisesti tuo virvendaali kannattaisi huoltaa parin kesän jäljiltä. Siima toki uusiksi, mutta pitäisikö rasvailla ja purkaa tolkuttomasti. En muista mallia, mutta pieni avokela on kyseessä joka tapauksessa. Pitänee tänään tonkia esille kellarista se ja samalla katsastaa pakin kunto.

 

[Siren]

Mikäli siima on laadukasta eikä ole suorassa auringonvalossa ollut, tai märkänä homehtumaan laitettu ei vaihto mielestäni ole tarpeen. Viitisen metriä kun päästä lyhennät niin pitäisi kestää kulutetun pätkän vaihtuessa tuoreenpaan. Siiman käännöllä saa myös lisää käyttöikää.

Itselläni lienee sama Firelinen 0,25 ollut jo yli viisi vuotta ilman katkeamisia, tai viehemenetyksiä. Aika usein kuitenkin tullut kiskottua viehettä milloin mistäkin kaislatuppaasta ja muutama kalakin käynyt siiman päässä.