Minimitavoite saavutettu, neljän joukkoon Suomisarjassa oli ehdoton vaatimus tällä kaudella. D kiekko tarjosi hyvän vastustuksen ja pakotti Hokin pelamaan playoff-kiekkoa. Se, että ottelusarja venyi neljänteen peliin oli ehkä hyväkin asia. Näin saatiin kova harjoitus välieräsarjaan, mutta kuitenkin saatiin muutama välipäivä ennen seuraavaa ottelusarjaa, ei pelituntumaa katoa.
Otteluista omia sekavia havaintoja: Ramirez oli huonoin pakki, epävarma ja ei anna hyökkäyssuuntaan mitään lisäarvoa, viivasta roiskaisee poikkeuksetta kulmaan. Törnvall pystyy tarkempaan puolustuspeliin ja hyökkäyssuuntaan samaa tasoa Ramirezin kanssa.
Kukkohovi torjui hyvin, nyt vaatii valmennuksesta kovapäisyyttä laittaa ainakin ensimmäiseen välieräpeliin Lari maaliin ja Rautio kakkoseksi. Jos ei ensimmäisessä pelissä tartu, niin sitten Rautio kehiin.
Jakella ei viimeksi jalka riittänyt Kalajoen laitureita vastaan. Laidan puolelta laiturit aina ohi ja kaarto maalille, Jake metrin jäljessä. Kyllönen pelaavaan kokoonpanoon ainakin pienessä kaukalossa.
Kemppaiselle alkavat olla liian kovia pelejä, jos mahdollista niin Nylund Kilpeläinen Leppänen neloseen ja onhan Aaltonen vielä reservissä.
Valmennus aikoi ryhtyä sunnuntaina katsomaan tulevaa vastustajaa. Väärin, lauantaina koko valmennustroikka katsomaan viidensiä pelejä ja tekemään havaintoja tulevista vastustajista, niin sunnuntaina antaa joukkueelle muutakin kuin lämmintä kättä.
