Mainos
  • Joulurauhan julistus
    Huomenna, jos Moderaattorit suovat, on meidän Jatkoajan armorikas joulupäivä; ja julistetaan siis täten yleinen joulurauha, kehottamalla kaikkia tätä palstaa asiaankuuluvalla kirjoittelulla täyttämään sekä muutoin hiljaisesti ja rauhallisesti käyttäytymään sillä se, joka tämän rauhan rikkoo ja joulurauhaa jollakin laittomalla taikka sopimattomalla kirjoituksella häiritsee, on raskauttavien asianhaarain vallitessa syypää siihen rangaistukseen, jonka Moderaattorit ja säännöt kustakin rikoksesta ja rikkomuksesta erikseen säätävät.

    Toivotamme kaikille Jatkoajan kirjoittajille sekä lukijoille Hyvää Joulua ja Onnellista Uutta Vuotta 2025.

Kaisa Mäkäräinen – 2010-luvun kovin suomalaisurheilija

  • 54 685
  • 308
Puhutko nyt siitä Gabriela Soukalovasta, jolla ei ole yhtään henkilökohtaista arvokisakultaa tai siitä Valentina Semerenkosta, jolla on kulta ja kaksi pronssia, vrt. Mäkäräinen, jolla on näitä molempia parempi (henkilökohtainen) arvokisamenestys?

Niin vai kenties siitä toisesta Semerenkosta, jolla ei ole henkilökohtaisilla matkoilla kuin pronsseja kaapissaan.

Jurlovan vetäminen keskusteluun oli niin ikään hyvä veto Salamalta. Jurlova onkin malliesimerkki urheilijasta, joka AINA arvokisoissa nousee mitaleille.
 

Unkka

Jäsen
Suosikkijoukkue
Liverpool FC
Ei odellakaan paras.Itseluottamus arvokisoissa on heiķko. Mc menestyksestä huolimatta ei uskalla asettaa arvokisossa edes kultamitalia tavoitteeksi vaikka hänellä on siihen aina neljä mahdollisuutta.
Jos Kaisa Mäkäräinen ei mielestäsi ole paras suomalaisurheilija 2010-luvulla, niin kuka sitten ja millä perusteella? En minäkään väitä, että Kaisa olisi paras, mutta vähän on noita haastajia. Roponen ei ole sitä.
 

Barnes

Jäsen
Suosikkijoukkue
Tasuno Tasalakki
Ampumahiihdon arvokisoissa Soukalovat, Semerenkot, Habertit, Yurlovat ym. painavat vasemmalta ja oikealta ohi vaikka eivät menestyisi mc cupissa
Kyllähän Semerenko ja Soukalova maailmancupissa menestyvät maailmancupissakin. Ensimmäinen näistä on kolmantena maailmancupissa ja jälkimmäinen on voittanut edellisen tapaan yhden kilpailun ja on seitsemäntenä cupissa. Minusta tuo on pärjäämistä.

Urheilussa on muutakin kuin arvokisat. Mäkäräinen on voittanut kaikki mahdolliset kristallipallot paitsi yhteislähtöcupin. Maailmancupin ja takaa-ajocupin kahteenkin otteeseen. Melkoinen suoritus.
 

Biath

Jäsen
Suosikkijoukkue
Kontiolahden Urheilijat
Paradoksaalista, että keskustelu siitä, että Kaisa EI ole kuluvan vuosikymmenen paras urheilija, alkaa kuudennen voitetun mc-kisan jälkeen ja hetkellä, jolloin taistellaan hänen kolmannesta kokonaiscupin voitostaan (siis vielä epätodennäköisestä, mutta kuitenkin). Argumenttina Salamalla Jurlovan arvokisamenestys, yksi mitali, kolmekymppinen urheilija, kolmet MM-kisat. Ansaitsi toki mestaruutensa, hieno teko.
 
MC:t on pelkkiä puistohiihtoja, ei niitä voi verrata, koska on niin paljon urheilijoita, joita ei voi vähempää kiinnostaa mitkään mc-kisat. Hiihdossakin oli aikoinaan sellaisia nimiä, kuin Kristina Smigun, Andrus Veerpaalu ja suomalaisistakin esim. Mika Myllylä tai Isometsä, jotka aina pärjäsivät huonohkosti mc:ssa, mutta arvokisoissa aina loistivat.

Tämä on juuri suuren urheilijan merkki, että pärjää arvokisoissa. Koska on aivan eri asia tehdä kova suoristus tyhjällä baanalla verrattuna siihen, että koko maailmaa seuraa, kun kävelet rangaistuspilkulle MM-finaalissa näin jalkapallovertausta hyväksi käyttäen asiaa demonstroidessani.

Hiihdossa ja ampumahiihdossakin MM-kisatkin on ihan pelkkiä turistikisoja. Oikeastaan ainoastaan joka 4. vuosi järjestettävät olympiakisat merkitsevät. Millään muilla sunnuntaikisoilla ei ole mitään merkitystä.
 

Mazaa

Jäsen
Suosikkijoukkue
Karsinnat
Tämä on juuri suuren urheilijan merkki, että pärjää arvokisoissa. Koska on aivan eri asia tehdä kova suoristus tyhjällä baanalla verrattuna siihen, että koko maailmaa seuraa, kun kävelet rangaistuspilkulle MM-finaalissa näin jalkapallovertausta hyväksi käyttäen asiaa demonstroidessani.

Hiihdossa ja ampumahiihdossakin MM-kisatkin on ihan pelkkiä turistikisoja. Oikeastaan ainoastaan joka 4. vuosi järjestettävät olympiakisat merkitsevät. Millään muilla sunnuntaikisoilla ei ole mitään merkitystä.
Sä olet varmasti niin sekaisin, että et pidä Janne Ahosta juuri minään, koska Ahosella ei ole henkilökohtaista olympiamitalia? Kaikkien aikojen eniten podiumpaikkoja maailmancupissa hypännyt Ahonen on siis pärjännyt vain turistikisoissa? Oikeastaan ei tarvitse edes vastata.
 

Barnes

Jäsen
Suosikkijoukkue
Tasuno Tasalakki
MC:t on pelkkiä puistohiihtoja, ei niitä voi verrata, koska on niin paljon urheilijoita, joita ei voi vähempää kiinnostaa mitkään mc-kisat. Hiihdossakin oli aikoinaan sellaisia nimiä, kuin Kristina Smigun, Andrus Veerpaalu ja suomalaisistakin esim. Mika Myllylä tai Isometsä, jotka aina pärjäsivät huonohkosti mc:ssa, mutta arvokisoissa aina loistivat.
Harvassa ne ampumahiihtäjät, joita maailmancup ei kiinnosta. Oikeastaan jokainen huippuampumahiihtäjä osallistuu kaikkiin maailmancupkisoihin, jos vain ovat terveinä. Joskus tosin saattaa olla poikkeuksia, mutta yleisesti ottaen tilanne on edellä kertomani. Hiihdon tilanne on erilainen, mutta eihän se missään nimessä vähennä muiden hiihtolajien MC-kisojen arvoa.

Tuntuu vähän siltä, että tällä palstalla ampumahiihtovastaisuus on alkanut nousta huolestuttavaa vauhtia.
 

koukku

Jäsen
Suosikkijoukkue
JYP
Pakko olla noin 75 prosenttisesti Hiihtofanin linjoilla, kyllä sen vain niin on, että arvokisaurheilijat muistetaan parhaiten. Harmi vain, että Kaisan kohdalla Kontiolahdella sattui oikeasti huonot olosuhteet, ja viimeisessä kisassa vielä huono suksi, voisi olla ihan eri sävy keskustelussa, jos olisi tullut "edes" se yksi voitto. Jotkut pystyvät ylläpitämään tasonsa koko kauden ajan suunnilleen vakiona, kuten Kaisa, siitä osoituksena juurikin nuo kokonaiskilpailujen voitot, mutta suuren yleisön kannalta näiden tasaisten urheilijoiden suoritukset koetaan sitten pettymyksiksi arvokisoissa, siellä kun kilpailu on entistä kovempaa.
 

Raid76

Jäsen
Suosikkijoukkue
Jouka Juhola, Lipiäinen ja Ässien sylkykupit.
MC:t on pelkkiä puistohiihtoja, ei niitä voi verrata, koska on niin paljon urheilijoita, joita ei voi vähempää kiinnostaa mitkään mc-kisat. Hiihdossakin oli aikoinaan sellaisia nimiä, kuin Kristina Smigun, Andrus Veerpaalu ja suomalaisistakin esim. Mika Myllylä tai Isometsä, jotka aina pärjäsivät huonohkosti mc:ssa, mutta arvokisoissa aina loistivat.

Tämä on juuri suuren urheilijan merkki, että pärjää arvokisoissa. Koska on aivan eri asia tehdä kova suoristus tyhjällä baanalla verrattuna siihen, että koko maailmaa seuraa, kun kävelet rangaistuspilkulle MM-finaalissa näin jalkapallovertausta hyväksi käyttäen asiaa demonstroidessani.

Hiihdossa ja ampumahiihdossakin MM-kisatkin on ihan pelkkiä turistikisoja. Oikeastaan ainoastaan joka 4. vuosi järjestettävät olympiakisat merkitsevät. Millään muilla sunnuntaikisoilla ei ole mitään merkitystä.

Olet pihalla kuin lumiukko. Ihan vaan mielenkiinnosta kysyn, että millä tämä arvokisaurheilija rahoittaa harjoittelunsa? Ei millään pahalla, mutta ilman näitä puistohiihtoja ja niissä menestymistä urheilija jää ilman tukea, sponsoreja sekä kaikkea mitä vaaditaan täysipäiväisen harjoittelun toteuttamiseen. Vai meinaatko että olympiavoitto voidaan saavuttaa treenaamalla 8 tunnin työpäivän jälkeen illalla?
 

DAF

Jäsen
Suosikkijoukkue
se kolmikirjaiminen. PISTI PALLON MAALIIN
Harvassa ne ampumahiihtäjät, joita maailmancup ei kiinnosta. Oikeastaan jokainen huippuampumahiihtäjä osallistuu kaikkiin maailmancupkisoihin, jos vain ovat terveinä. Joskus tosin saattaa olla poikkeuksia, mutta yleisesti ottaen tilanne on edellä kertomani. Hiihdon tilanne on erilainen, mutta eihän se missään nimessä vähennä muiden hiihtolajien MC-kisojen arvoa.

Tuntuu vähän siltä, että tällä palstalla ampumahiihtovastaisuus on alkanut nousta huolestuttavaa vauhtia.

Se "ampumahiihtovastaisuus" on varmaan vastareaktio maastohiihdon dissaamiselle, eikä nyt ole ihan tämän hetken ilmiö. Paremminkin ehkä ampumahiihto on Mäkäräisen menestyksen myötä noussut meillä vähän "itseään suuremmaksi" ilmiöksi, ja Ylen puffaaminen siihen osansa myös tuo. Ei se sinänsä kyllä ole muilta lajeilta pois.

Tätä ei kuitenkaan ollut tarkoitus niinkään kommentoida vaan sitä, että lajithan ovat kovin erilaisia tuossa mc-arvokisa-suhteessa. Alppihiihdon puolella maailmancup ohittaa arvostuksessaan MM-kisat, ampumahiihdossa molemmat ovat aika isoja juttuja - vieläpä niin, että MM-kisatkin ovat samalla maailmancuposakilpailu - ja maastohiihdossa yleisesti muistetaan vain ne arvokisavoittajat. Ei näitä asioita voi oikein niputtaa. Urheilijoillekin kai järjestys on samantyyppinen, mutta pitää muistaa, että ne maailmancuposakilpailut tuovat maastohiihdossakin sitä rahaa, joilla lajia harjoitetaan.
 

Byvajet

Jäsen
Pakko olla noin 75 prosenttisesti Hiihtofanin linjoilla, kyllä sen vain niin on, että arvokisaurheilijat muistetaan parhaiten.

Olen tuosta täysin eri mieltä. Hallinneet urheilijat muistetaan parhaiten. En muista, milloin Palander voitti arvokisoissa vai voittiko tuo edes. En muista Janne Ahosen arvokisamitaleja. En muista Neunerin arvokisamitaleja. En muita edes Mäkäräisen arvokisamitalien vuotta. Sen sijaan kaikki nämä urheilijat muistan hyvin elävästi tasaisesta menestyksestä koko kauden mittaan.

Toistuva menestys sarjassa jää paremmin ihmisten mieleen kuin yksittäiset voitot. Jos muuta menetystä ei ole, silloin arvokisaputkautus saattaa jäädä päällimmäiseksi mieleen.
 
MM-kisoissa kokoontuu suunnilleen se sama hiihtoporukka, jotka muutenkin sitä hiihtoa seuraa, mutta kun puhutaan olympialaisista, sitä katsoo muutkin kuin vain se hiihtoporukka. Sitä katsoo sellaisetkin ihmiset, jotka eivät urheilua muuten seuraa ollenkaan. Sitä seuraa koko maailma. Sen arvostus on aivan jossain toisessa sfääreissä MM-kisoihin nähden.

Hiihtäjä edustaessaan olympialaisissa maataan, edustaa paljon isompaa viitekehystä kuin MM-kisoissa puhumattakaan jostain mc-kisoista, jossa hiihtäjä edustaa suunnilleen vain itseään.

Olympialaisissa ei ole kysymys rahasta. Kysymys on paljon suuremmista asioista, joita ei voi sanoin kuvata.
 

koukku

Jäsen
Suosikkijoukkue
JYP
Olen tuosta täysin eri mieltä. Hallinneet urheilijat muistetaan parhaiten. En muista, milloin Palander voitti arvokisoissa vai voittiko tuo edes. En muista Janne Ahosen arvokisamitaleja. En muista Neunerin arvokisamitaleja. En muita edes Mäkäräisen arvokisamitalien vuotta. Sen sijaan kaikki nämä urheilijat muistan hyvin elävästi tasaisesta menestyksestä koko kauden mittaan.

Toistuva menestys sarjassa jää paremmin ihmisten mieleen kuin yksittäiset voitot. Jos muuta menetystä ei ole, silloin arvokisaputkautus saattaa jäädä päällimmäiseksi mieleen.

Sinä puhut nyt urheilun suurkuluttajan näkökulmasta, mietipä tilannetta sellaisen ihmisen kannalta, joka havahtuu urheilun ihanuuteen vasta kun jotain suurempaa on meneillään, esim. arvokisat. Ja on hieman epäreilua nostaa Palander ja Ahonen esimerkeiksi, he kun saavuttivat kulttiaseman myös jokaisen perusjampan silmissä, ennen kaikkea Suomessa. Jos otetaan esimerkiksi ulkomaisia urheilijoita, niin kyllä heidän kohdallaan arvokisasijoitukset ja muut suuremmat saavutukset, esim. mäkiviikon voitot korostuvat. Amman nyt yhtenä esimerkkinä, kyllä hänen kohdallaan ne olympiakullat tulevat heti ensimmäisenä mieleen.
 

Byvajet

Jäsen
mietipä tilannetta sellaisen ihmisen kannalta, joka havahtuu urheilun ihanuuteen vasta kun jotain suurempaa on meneillään, esim. arvokisat.

Arvokisaurheilijoita eivät muista edes säännöllisesti urheilua seuraavat. Jos pitäisi nimetä muutamien vuosien takaa olympialaisten ja MM-kisojen eri lajien ja matkojen mitalistit, olisi tulos suuressa joukossa surkeaakin surkeampi. Urheilja saavuttaa aseman ihmisten mielissä, kun hän menestyy toistuvasti.
 

VilleLeino

Jäsen
Suosikkijoukkue
NATO, Barca&Pep, Argentiina, Canada
Urheilja saavuttaa aseman ihmisten mielissä, kun hän menestyy toistuvasti.
Kaisan kohdalla on ainakin vahvasti ihmisten mieliin jäänyt, että hän sulaa aina tosipaikassa. Ne ovat niitä kaikkein kovimpia urheilijoita, jotka tosipaikassa eivät sula paineiden alla, vaan nauttivat paineista ja nostavat tasoaan. Esim. yksi suurista suosikeistani Tom Brady nostaa tasoaan painetilanteissa ja järjestään delivers, ja syystä saanut lempinimen Mr.Clutch. Ampumahiihdon puolelta voidaan nostaa esiin nimet Neuner ja Björndalen.

Kaisa puolestaan kuuluu ilman muuta tähän toiseen kastiin, jotka pärjäävät, kun paineet eivät ole kovinta luokkaa, mutta sulaa heti kun ollaan kovassa paikassa. Se oli aikamoista heikkoutta Kaisan puolelta, kun rupeaa haastattelussa selittämään, että pronssimitali riitti tavoitteen täyttymiseksi. Jokainen tietää, että yksi pronssimitali on Kaisan itsensäkin mielestä suuri pettymys, mutta Kaisa rupesi valehtelemaan ja näin yritti saada ihmiset pitämään hänen suoritustaan mm-kisoissa hyvänä. Toinen heikkouden hetki oli ekan kisan jälkeen, kun Kaisa rupesi pyytelemään anteeksi lipun ostaneilta, kun ei tullut mitalia. Kuka voisi kuvitella, että joku oikea voittaja, esim Northug, rupeaisi pyytelemään katsojilta anteeksi suoritustaan ja vielä ekan kisan jälkeen?

Suurin osa suomalaisurheilijoista on juuri näitä "runkosarjapelaajia", kuten esim. himmeämitali-Poutiainen. Suomalaiset eivät tunnu pärjäävän kuin altavastaajan asemassa. Heti kun ollaan suosikkeja homma sulaa. Se on paljon kovempi suoritus, kun ennakkosuosikkina kestää paineet, kuin paineettomassa tilassa altavastaajana nousta voittoon.
 
Viimeksi muokattu:

Tombe76

Jäsen
Suosikkijoukkue
HPK
Ampumahiihto on laji, jossa kaikki "sulaa" joskus. Tai "pettää pää". Joillain toki useammin.

Muistetaan kuitenkin se, että kun Kaisa saavutti mm-kultansa, viimeiselle ampumapaikalle tuli ensimmäisenä Neuner.
 

Biath

Jäsen
Suosikkijoukkue
Kontiolahden Urheilijat
Urheilijat itse arvostavat cupia enemmän, se on selvää. Jos joku urheilija tietää, ettei pysty pärjäämään kokonaiscupissa, hän tietysti tähtää kuntohuipun arvokisoihin. Arvomitalit tietysti kiinnostaa kaikkia ja kaikki tekevät parhaansa kisoissa. Paineeton urheilija olisi ihanne: sellainen joka ei itse odota itseltään mitään, eikä kukaan muukaan, eikä kukaan tule yllättymään kun on aina viimeinen.

Sama se on täällä foorumillakin, kaikki näköjään käsittelevät päänsisäisiä paineitaan omalla tavallaan. Omat paineet on kuitenkin helpompi kestää kuin toisten. On minullakin inhokkeja urheilussa, paljonkin yhdentekeviä lajeja ja ihmisiä. En kuitenkaan viitsisi käyttää energiaa päivästä toiseen negaamalla heitä. Paineet kullakin.
 

Byvajet

Jäsen
Taisipa ratketa maailmancup siihen. Sääli.

Paineensietoon sekin lopullisesti ratkesi. Olisi ollut parempi, jos Kaisa ei olisi päässyt karkuun eikä lähtenyt ratkomaan kilpailua ampumapaikalla. Niin räikeästi meni ohi, ettei ihan pikkuvirheistä ollut kysymys. Puristi.
 

Mazaa

Jäsen
Suosikkijoukkue
Karsinnat
Paineensietoon sekin lopullisesti ratkesi. Olisi ollut parempi, jos Kaisa ei olisi päässyt karkuun eikä lähtenyt ratkomaan kilpailua ampumapaikalla. Niin räikeästi meni ohi, ettei ihan pikkuvirheistä ollut kysymys. Puristi.
Kaisan olisi sitten kai pitänyt ampua ensimmäiseltä paikalta neljä täppää ohi, niin ei olisi tarvinnut edes miettiä tämänpäiväistä skenaariota?
 
Media asettaa ylioptimistisia taivaista heitettyjä tulostavoitteita tyyliin "4 kultaa". Tottakai nämä median asettamat tavoitteet tuovat paineita ja ei ne ainakaan helpota tilannetta, varsinkin kun urheilija itse tietää paljon paremmin sen realistisen kunnon. Mielestäni kuitenkin Mäkäräinen suoriutui Kontiolahdella hyvin. Hän saavutti pronssin ja hänen keskimääräinen sijoituksensa oli parempi kuin hänellä keskimäärin arvokisoissa on mennyt. Tämä yksi pronssi arvokisoista on täyttä realismia ollut Mäkäräiselle koko hänen uransa aikana.
 

Byvajet

Jäsen
Kaisan olisi sitten kai pitänyt ampua ensimmäiseltä paikalta neljä täppää ohi, niin ei olisi tarvinnut edes miettiä tämänpäiväistä skenaariota?

Kaisan normisuoritus ei ole kaksi räikeää ohilaukausta yhdellä pystypaikalla. Oliko tuossa kolmaskin vielä mennä ohi, osui aivan laitaan.

En minä tietenkään tiedä, oliko kysymys paineenhallinnan epäonnistumisesta, mutta se on ensimmäisenä mieleen tuleva selitys.
 
Tässä vertaislin ampumahiihdon mc:ja ja MM-kisoja. Anterselvan pursuitissa Mäkäräinen ampui 5 hutia, jäi kärjelle 1,29 ja sijoittui kolmanneksi. Kontiolahdella täysin samanlainen suoritus, 1.28 kärjelle jääneenä, mutta sijoitus 12. MM-kisoissa taso on vain sen verran kovempi kuin mc kisoissa, että tämä suoritus riitti vain 12. sijaan.
 

TomiP

Jäsen
Suosikkijoukkue
Jyp, Suomi
Tässä vertaislin ampumahiihdon mc:ja ja MM-kisoja. Anterselvan pursuitissa Mäkäräinen ampui 5 hutia, jäi kärjelle 1,29 ja sijoittui kolmanneksi. Kontiolahdella täysin samanlainen suoritus, 1.28 kärjelle jääneenä, mutta sijoitus 12. MM-kisoissa taso on vain sen verran kovempi kuin mc kisoissa, että tämä suoritus riitti vain 12. sijaan.

Tämä viitaa siihen, että lajin D-vitamiinikontrolli ei ole ihan reilassa. Eikä tule koskaan olemaankaan, ainakaan saksalaisten kohdalla.
 

BitterX

Jäsen
Suosikkijoukkue
HPK, FC Wacker, Punaportin vapaakaupunki
Jos tässä vertailussa nyt ylipäätäänkään on mitään järkeä, niin Ahosta ei kannata ottaa mukaan siksi, että voitti viisi kertaa Keski-Euroopan mäkiviikon, joka mäkihypyssä ajaa MM-kisojen ja muun maailmancupin edelle.

Palanderia puolestaan siksi, että voitti maailmanmestaruuden käytännössä täysin puskista ja nousi muutama vuosi tämän jälkeen maailman huipulle lajissa, jossa suomalaiset eivät itsekään antaneet omilleen mitään mahdollisuuksia vaatimattomien harjoitteluolosuhteiden vuoksi. Palander yhdessä Tanja Poutiaisen kanssa olivatkin siis eräänlaisia pioneereja lajissa, jossa suomalaismenestyksen ei katsottu olevan käytännössä edes mahdollista (huolimatta joistakin yksittäisistä ihan kelvollisista sijoituksista myös ennen näitä kahta) ja panostukset olivat sen mukaisia.
 
Kirjaudu sisään, jos haluat vastata ketjuun. Jos sinulla ei ole vielä käyttäjätunnusta, rekisteröidy nyt! Kirjaudu / Rekisteröidy
Ylös