Kaikkien aikojen paras Suomalainen sanoittaja

[Olkku]

Junnusta putkahti mieleen, että Hyväntuulen laulajat lauloivat johonkin kappaleeseen taustat, Junnun kuoleman jälkeen. Kuoron johtaja sanoi TV-dokumentissa, että oli kova paikka laulaa. Mikä tuo kappale oli? Itse muistaisin, että kyseessä oli Kaunissaari, mutta joku, vaikka Roku, kenellä on tietokonemuisti, valaiskoot?

 

[Chiesa di Totti]

En halua olla se, joka pilaa ketjun oikealla vastauksella, joka on Tommi Liimatta.

No näinhän se, ei kahta sanaa tästä.

Rarmor Ybrehtar: "Nekrofilia miellyttää, se hengen vie, mutta rakkaus on kypsää."

Myöskin Kaarlo Viikatteen sanoitukset iskevät meikäläiseen.

Vastaan siis Tommi Liimatta ja Kaarlo Viikate.

 

[costi]

Täältä ääni Jarkko Martikaiselle. Jarkolla on kyky tehdä loistavia sanoituksia, jotka aukeavat vasta useiden kuunteluiden myötä ja saavat ajattelemaan asioita. Muita maininnan arvoisia ovat Pauli Hanhiniemi, Ismo Alanko ja Kaarle Viikate.

 

[Uleåborgir]

1. Martti Syrjä.

2. Juice Leskinen.

3. Elias Lönnrot.

4. Sakari Topelius.

 

[Pisin Kääpiö 186cm]

Junnu, Gösta, Juice ja muut ansaitsevat kaiken arvostuksen, mutta sen verran rock pitää olla, ettei nyt äänestä konsensuksen mukaan. Sitä paitsi kun olen vielä tällainen pojankloppi, niin Noitalinnan yläastefilosofia ja Liimatan lukioälykköys ovat koskettaneet syvemmältä kuin ÄIJIEN tilitykset.

Joskus teimme säähavaintoja. Joskus emme tehneet säähavaintoja. Kyllä näin 20 vuotta lukion jälkeen Liimatta uppoaa täälläkin, joskin oletan ettei tämä ole niin valtavan yleistä viiteryhmässäni "keski-ikään siirtyvät Archie Bunkerin oloiset lihansyöjät".

Kaikki edellytykset on olemassa, että Tommi Liimatta kanonisoituu seuraavien 15-30 vuoden aikana huomattavaksi suomalaiseksi sanoittajaksi/lyyrikoksi.

 

[Aatos]

Ei tuotannon laajuuden, mutta omassa lajissaan poikkeuksellisen etevyytensä ansiosta on syytä tuoda esille myös Moog Konttinen. Konttinen ei kisaa tässä ketjussa pääliigan voitosta, mutta kuriositeettisarjan kunniapalkinnosta hyvinkin.

Sähköinsinööri (sittemmin myös DI) Mauri muistetaan parhaiten yhtyeistä Virtanen, Kontra ja Moogetmoogs. Perusjengi tuntee Moog Konttisen tuotannosta yleensä korkeintaan yhden viisun, eli Jerry Cottonin. Jos jokin toinen kappale tulee mieleen, niin sen täytyy olla Moogetmoogs-aikainen pikkuhitti Kolmen Minuutin Muna. Ei noissakaan mitään vikaa ole, mutta varsinkin Kontran tuotannossa oli aika joukko kappaleita, joilla Moog pistää kirkkaasti noita kahta paremmaksi.

Moog Konttinen on leimallisesti yhdistetty cover-versioiden sanoittajaksi. Kontra ja Moogetmoogs soittivat käytännössä pelkkiä covereita, eikä Moogin julkaistu tuotanto käsitä kovin montaa omaa kappaletta.

Viime vuosina Moogin yhtyeet Kontra, Kokoonpano, TraKon, Moog In Bändi, ja mitä niitä olikaan, ovat esiintyneet harvakseltaan mutta pitkiä taukojakaan ei ole ollut. Uutta tuotantoa ei ole juuri ilmaantunut. Moogin hommissa ei Kontra-aikojen jälkeen eli 30 vuoteen ole ollut ihmeemmin kaupallista potentiaalia, joten voi olla että levyjulkaisut on jo parin vuoden päästä 60 vuotta täyttävältä Konttiselta nähty. Saas nähdä.

2000-luvulla Moog Konttinen on totuttu yhdistämään kahteen muuhunkin sanataiteen alalajiin, nimittäin sarjakuvien tekstinluontiin sekä erinäiseen käännöskirjallisuuteen. Sarjakuvafriikkinäkin tunnettu Moog on kunnostautunut etenkin Korkeajännitys-sarjojen tarinanluonnissa. Moogin viime vuosina kääntämistä kirjoista on syytä mainita ainakin David Bakerin alunperin kirjoittama Adolf Galland -elämäkerta. Joskus 80-90 -lukujen taitteessa Moog Konttinen käänsi Kellopeli Appelsiinin suomeksi, joka ei ollutkaan ihan kevyt savotta. Kaikki Burgessin tekstiä lukeneet ymmärtänevät mistä haasteesta oli kyse.

Kappas täältä löytyy älyllistä elämää. Satun omistamaan Mauken koko tuotannon, sellaisiakin joita ei koskaan julkaistu luvan puutteessa. Esimerkkinä Cat Stevensin Father and son.

Moogin versio on aivan vertaansa vailla.

Kuten myös Sankarit salapoliiseina(alla).

"Me tultiin kapakasta Timon kanss' kaksistaan
Kun lättähatut kulmass' repi kitusiaan.
Mä sanoin saitte juuri helvettiin piletin
Ja vedin esiin pyöränketjun, Timo stiletin.
Ja ilman sen kummempaa mä iskin kurkkuun tummempaa.
Kung Fu, Bundolo, Ayee!"

Tässä voikin hieman mainostaa, että jos ja kun nuoremmalle sukupolvelle
Kontra on vierasta, hankkikaa kokoelma Suurimmat iskut.

Mutta eihän täällä mainittuja Juicea, Helismaata, Vexi Salmea voi ohittaa.
Itselle se ainoa mestari on Junnu, ja M00G ;) Ja lisäksi mainittakoon Mikko Saarela sekä Pekka Myllykoski ja Tuomari Nurmio.
Göstä ei ole minun heiniäni, mutta en kiistä etteikö ukko ollut todella lahjakas.

Bonuksena linkki, jos vaikka kiinnostaa http://www.perunamaa.net/sarjakuvarock/moog/
Achtung! Listojen ykkösenä on ratsumestari Manfred von Richthofen, lempinimeltään Punainen Parooni!

 

[Rattlehead]

Varmaan tähän pitäisi vastata jotain mukahauskaa, mutta juuri kuunnellessani Rautavaaran Tuopin jäljet, valitsen Reino Helismaan. Vaikka olenkin kasvanut raskaampaan musiikkiin niin jotenkin Tuopin jäljissä tulee esiin suomalaisuus todella hyvin. Sama homma esiintyy Sentencedin, Amorphiksen, Viikatteen ja Insomiumin kappaleissa, mutta Rautavaarassa on jotain niin suomalaista mitä äsken mainituissa ei ole. Joten Helismaa.

 

[Hauptmann]

Varmaan tähän pitäisi vastata jotain mukahauskaa, mutta juuri kuunnellessani Rautavaaran Tuopin jäljet, valitsen Reino Helismaan. Vaikka olenkin kasvanut raskaampaan musiikkiin niin jotenkin Tuopin jäljissä tulee esiin suomalaisuus todella hyvin. Sama homma esiintyy Sentencedin, Amorphiksen, Viikatteen ja Insomiumin kappaleissa, mutta Rautavaarassa on jotain niin suomalaista mitä äsken mainituissa ei ole. Joten Helismaa.

Itse vastasin samaa 1. sivulla. Ei ole mielestäni olemassa parempaa suomalaista sanoittajaa kuin Helismaa. Tuopin jäljet on hienosti sanoitettu kappale ja 1. sivulla mainitsemieni kappaleiden lisäksi voisi mainita vaikka Kulkurin iltatähden, Laivat puuta - miehet rautaa -kappaleen tai Täysikuun.

Itse olen myös erittäin suuri Leevi and the leavingsin musiikin ystävä, mutta mielestäni Helismaa on Göstaa parempi sanoittaja, enkä usko, että Gösta itsekään ajatteli olevansa Repeä parempi sanoittaja, mutta mahdottoman hyviä sanoituksia Gösta kyllä teki. Junnu Vainiolta löytyy myös useita hyviä sanoituksia, mutta Repe on ykkönen!

Niin ja Rautavaaran äänessä on mielestäni jotain sellaista, mitä ei enää juurikaan suomalaisessa musiikissa esiinny. Harmi, että Tapsa kaatui Tikkurilan uimahalissa saippuaan vuonna 1979 lyöden päänsä ja lääkäri oli sitä mieltä, ettei ole mitään vialla ja Tapsa sitten kuoli seuraavana yönä aivoverenvuotoon.

 

[Mustaine]

Vaikka diggaankin kovasti Nollapistettä, on Liimatta kuitenkin samassa kastissa Peitsamon vanhan tuotannon kanssa. Sekopäiset, havainto-/tarkkailupohjaiset (poikkeuksiakin on tuotannossa) sanoitukset menevät ainakin minusta hieman liian sinne huumorimusiikin puolelle ja silloin ei voi olla paras sanoittaja. On sama kuin väittäisi silloin, että Frank Zappa teki maailman parhaat kappaleet.

Kuitenkin, "Suljettu"-levy on mahtava teemalevy, johon ei kyllästy. Loistavat sanoitukset siinä. Mielenkiintoista onkin nähdä, kuinka jo iäisyyden veivanneet Nollapisteen pojat soittavat vanhoina.

Tämä ketju vahvistaa omaa mielipidettäni siitä, että Juha Vainio, jos kuka, on yliarvostettu. Masentavia biisejä ja lisäksi pornojenkkaa, joka naurattaa kerran.

Hakkaankin kivitauluuni tässä kaksi parasta suomalaista levyä, sanoituksellisesti, sävellyksellisesti sekä soitannollisesti (Peter Lerche on kuningas): Hectorin Varjot ja Lakanat sekä Yhtenä Iltana.

 

[Pisin Kääpiö 186cm]

Bonuksena linkki, jos vaikka kiinnostaa http://www.perunamaa.net/sarjakuvarock/moog/

Tuolla onkin mukavasti näytteitä Moogin sanoituksista. "En voi syödä kalaakaan, en palaakaan saa alas salaakaan", sanaili Terveysuskovainen.

Meillä muuten kaksivuotias poika tietää jämptisti, että kirahvi sanoo öri öri öri, ja gorilla taasen ärrgh grägh ärrhgärgh bundolo.

 

[Vanha Len]

Meillä muuten kaksivuotias poika tietää jämptisti, että kirahvi sanoo öri öri öri, ja gorilla taasen ärrgh grägh ärrhgärgh bundolo.

Meillä mukelot laulavat samaa biisiä...ja itse hoilasin teininä kännissä. Miten voikaan herra kallonkutistaja toimia sukupolvesta toiseen:)

 

[Captain Kalmah]

Jarkko Martikainen, A.W. Yrjänä, Tuomas Holopainen, Juice Leskinen.
Siinä lista, joka näyttää helvetin hyvältä. Ainakin minun silmiini.

 

[Ted Raikas]

En nyt tiedä parhaasta, mutta Tapio Liinoja on ainakin täysin aliarvostettu sanoittaja. Kerrassaan mahtavia ja elämänmakuisia sanoituksia löytyy vaikka miten. Älykästä ja oivaltavaa myös.

 

[Barnhill]

Tuomari Nurmio - loistavia tekstejä ja tarinoita. Ylivoimanen ykkönen.

Tuoreimmista Jarkko Martikaisella on muutamia hienoja sanoituksia.

 

[Fordél]

Kaikki edellytykset on olemassa, että Tommi Liimatta kanonisoituu seuraavien 15-30 vuoden aikana huomattavaksi suomalaiseksi sanoittajaksi/lyyrikoksi.

Ehdottomasti näin. Tietyisti Liimatan ongelmana on tuo musiikki, joka ei soi radioissa ja keiku listojen kärjessä, mutta se ei vähennä tämän miehen arvoa niissä piireissä, johon maine on levinnyt. Paljon hyviä oivalluksia, jotka saattavat aueta vasta kymmenen vuoden päästä kuten itselle kävi juuri viimeöisellä junamatkalla. Itselleni ovat eniten Liimatan sanoituksista kolahtaneet Eläimen varmuus ja Viittä vaille sadetta. Hienoja teoksia molemmat!

 

[Kumikaksonen]

Itselleni ovat eniten Liimatan sanoituksista kolahtaneet Eläimen varmuus ja Viittä vaille sadetta. Hienoja teoksia molemmat!

Niin hieno kun tuo 'Viittä vaille sadetta' onkin, niin Liimattaa tuossa kappaleessa on vain sävellys. Sanoituksen on tehnyt muuan Samu Lyhty, joka on virallisen tiedon mukaan kai Liimatan lapsuudenystävä Pietarsaaresta tai vastaava. No, aika yleisestikin tuo on kyllä Liimatan alteregona pidetty hahmo, enkä totuutta ainakaan minä asiasta tiedä.

Ketjun aiheeseen nyt kuitenkin sen verran, että eniten itselleni suomalaisista sanoittajista uppoaa toki Liimatta, mutta ei hänestä kaikkien aikojen suomalaiseksi sanoittajaksi ole eikä tule olemaankaan. Menkööt Juicelle tuo palkinto omasta puolestani tämän monipuolisen ja korkealaatuisen tuotannon vuoksi.

 

[Pisin Kääpiö 186cm]

Itselleni ovat eniten Liimatan sanoituksista kolahtaneet Eläimen varmuus ja Viittä vaille sadetta. Hienoja teoksia molemmat!

Kumikaksonen tuossa totesikin tämän Samu Lyhdyn jälkimmäisen kappaleen sanoittajaksi. Liimatta oli jossain yhteydessä Lyhdystä kysyttäessä vastannut, ettei tule myöhemminkään kertomaan tarkemmin mikä tämä kuvio oikein oli. Samu Lyhdystä emme siis varmasti tiedä, mutta Liimatta on A0.:n levyillä ja muidenkin levyillä esiintynyt yleensä omalla nimellään. Ahkerat Simpanssit ja sen sellaiset ovat sitten erikseen.

Simpukka-amppeli, eli levy jolta mainitut kappaleet ovat peräisin, on mielestäni soundeiltaan selvästi heikoin Abso-levy. Onneksi nekin olivat huomattavasti paremmin kohdillaan seuraavaksi julkaistulla pitkätuotoksella. Vuonna 1999 ilmestynyt Suljettu oli Liimatan senastisen uran lyyrinen huipentuma, ja on sitä jollakin tapaa vieläkin. Todella ehyt ja sanataiteen osalta merkittävä teos. On siellä pari Aake Otsalankin suht asiallista kappaletta joukossa, Joutomaa näistä istuu vähän paremmin kokonaisuuteen, mutta nuo Liimatan tuotokset ovat kaikki todella huippua. Yhtyeen aiemmilla levyillä anti oli huomattavasti epätasaisempaa.

Suljetun päättävä Suvannossa Ylpeä Ilme I-V on sellainen setti, että ihme on jollei sitä muisteta suomalaisen populaarimusiikin merkkiteoksena vielä sukupolvienkin päästä.

 

[Mustaine]

Ainakin Ylen levyarkisto kertoo Samu Lyhdyn olevan salanimi, tiedä sitten. Itsekin luulen, että kyseessä on alter ego tyyliin Ralf Schnabel. Googletuksella löytyy myös kirjallisuuskilpailu, jossa Lyhty on voittanut kunniamaininnan. =)

http://www.tampere.fi/kirjasto/ykskaks.htm

Onhan tuo vähän liimattamainen runo...

Suljetun päättävä Suvannossa Ylpeä Ilme I-V on sellainen setti, että ihme on jollei sitä muisteta suomalaisen populaarimusiikin merkkiteoksena vielä sukupolvienkin päästä.

Tämä on totta. Varsinkin, kun ko. kiertueella pääsi kokemaan livenä.

 

[Taitopelaaja]

Helppo vastata. Gösta Sundqvist ja Paula Vesala.

 

[Suomi-Salama]

Junnusta putkahti mieleen, että Hyväntuulen laulajat lauloivat johonkin kappaleeseen taustat, Junnun kuoleman jälkeen. Kuoron johtaja sanoi TV-dokumentissa, että oli kova paikka laulaa. Mikä tuo kappale oli?

Itselläni on levy, jossa kyseinen kuoro laulaa loppuun "Kaikki paitsi purjehdus on turhaa" -kappaleen ja muistanpa jopa kuulleeni, että juuri tästä biisistä olisi muutoinkin kyse eli Junnu menehtyi kesken levytysten. Voin toki olla väärässäkin, viisaampi valaiskoot. Tuota biisiähän on esittänyt myös ainakin Lasse Mårtenson, mutta Junnun taatusta sanoituksestahan toki on kyse.

Mitä itse ketjun aiheeseen tulee, eipä ole Junnun voittanutta.

 

[HangoverFairy]

Hetken ku mietin asiaa.

Eihän tuota Junnun voittajaa ole, mutta Vexi Salmi ja Jaakko Teppo on myös sanoittanut hyviä "kipaleita". Mahtaakohan tuollaisia sanoituksia enää nykypäivänä tulla?
Sanoituksissa on jonkinlaista sarkasmia, joka toimii edelleen...

 

[Buddha]

Sellainenkin mies on jäänyt pois listoilta, kun Saku Kuosmanen. Ei ehkä kärjessä, mutta minun top listalle mahtuu. Varsinkin alkupuolen tuotanto, eikä tämä uusi onnenlyhteet-aikakausi.

 

[Wrighter]

Juice Leskinen ehdottomasti. Kerrassaan nerokkaita sanoituksia. Sitten omalla persoonallisella tavallaan AW Yrjänä.

 

[Tuamas]

Sellainenkin mies on jäänyt pois listoilta, kun Saku Kuosmanen. Ei ehkä kärjessä, mutta minun top listalle mahtuu. Varsinkin alkupuolen tuotanto, eikä tämä uusi onnenlyhteet-aikakausi.

Varsin ymmärrettävää ettei "suomen rasittavinta jannua" ole mainittu, koska käsittääkseni Kuosmanen ei ole itse sanoittanut käytännössä mitään omista levytyksistään.

 

[Henry Blavatsky]

Gösta Sundqvist ja Reino Helismaa taistelevat tasavertaisesti meikäläisen näkövinkkelistä parhaan suomalaisen sanoittajan tittelistä. Göstan sanoitukset nyt yksikertaisesti olivat vaan niin loistavia, etteivät ne tunnu kuluvan jatkuvalla kuuntelullakaan. Ehkä parhaana esimerkkinä Elina, mitä mä teen? Helismaa oli puolestaan sellainen monilahjakkuus, ettei voi kuin hämmästellä miehen kynästä syntyneen materiaalin määrää ja laatua. Helismaan sanoituksista mainittakoon vaikka Lapin jenkka, tuopin jäljet ja olkoon näin. Myöskin Freukkareilla on loistavia sanoituksia, sekä Pekka Myllykosken että Mikko Saarelan tekeminä.

Uudemman polven sanoittajista mainittakoon Jarkko Martikainen sekä Kalle Virtanen, a.k.a Kaarle Viikate. Martikaisella on useita hienoja sanoituksia YUP:n materiaalista, esimerkiksi nyrkkeilijä ja tehdas, sekä tietenkin ne kieroutuneemmat vanhemman materiaalin tekstit. Kuitenkin ehkä onnistuneimmat Martikaisen tekstit löytyvät miehen "Rakkaus"- soololevyltä. Viikatteen näen sanoituksien puolesta jonkinlaisena Helismaan perinnön jatkajana, lukeehan kaajärven rannat-levyn kiitos-osiossakin "..ja lopuksi kiitos suurimmista suurimmalle, Reino Helismaalle." Viikateen sanoituksista voisi mainita vaikkapa päivän peilin ja karmiinin juhlasalin. Lopuksi vielä ote karmiinin juhlasalin sanoituksista:

"Peilissä seisojaa tuijotan ja suoristan liitua, raitaa
Jostain laskee kämmen kylmä olallein
Tiedän seurassa tässäpä ei, ei kuljeta polkua kaitaa
Litteän hopean kaivan povesta huulillein"