Näissä top-listoissa luotan aina siihen että parhaat 10 ovat ne 10 jotka tulee ekana mieleen, joten tässäpä:
Snatch
Guy Ritchien loistava, vauhdikas elokuva jossa Brad Pittin mustalaisnyrkkeilijän lisäksi loistavat mm Puukko-Boris ja Bulletproof Tony. Katsoin juuri eilen saman ohjaajan Puuta, heinää ja muutama vesiperä, joka oli myös hyvä mutta ei yhtä loistava kuin Snatch (suomennettu joskus Snatch-hävyttömät)
Requiem for a Dream- Unelmien Sielunmessu
Tää on mun suosikkielokuva. Oikeestaan koko muu lista on turha. Darren Aronofsky ei ole urallaan tehnyt huonoa elokuvaa mutta tämä on mielestäni hänen mestariteoksensa. Visuaalista nerokkuutta, uskomattoman painostava tunnelma, loistavat näyttelijäsuoritukset, Clint Mansellin jäätävät musiikit. Jokainen yksittäinen kohtaus on mestarillinen. Tää on tullut katottua varmaan kymmenen kertaa ja joka kerta löytää jonkun pienen jutun, joka kerta vaikuttuu. Hubert Selby Jnrin kirjakaan ei ole huono mutta tämä on ainut tietämäni tapaus jossa elokuva voittaa kirjan 100-0.
American Beauty
Tää on sit hyvä kakkonen. Kevin Spacey on mun suosikkinäyttelijöitä, ja tässä elokuvassa hän todella loistaa. Vaikka elokuva onkin synkkä ja aikas pimeä, jää siitä jostain syystä aina hyvä mieli. Pieniä kauniita asioita elämässä, tämä on yksi niistä. Siinä muovipussi tanssii ilmassa-kohtauksessa on jotain mikä potkii aika hyvin mun henkilökohtaseen elämänfilosofiaan.
Poikani Kevin
Mun mielestä elokuvan, kuten muunkin taiteen tarkoitus on synnyttää tunteita. Mikään muu elokuva ikinä ei ole aiheuttanut yhtä voimakasta tunnereaktiota kuin tämä leffa. Olkoonkin että ne tunteet olivat epätoivo, ahdistus, masennus, suru, pelko, hämmennys. Toisaalta tämä on kans niitä elokuvia jotka on vaan tehty ihan käsittämättömän hyvin. Kaikki pienet jutut, miten punainen väri kulkee mukana, ihan kaikki. Tyttöystävälle en uskalla tätä koskaan näyttää, hän haluaa sen verran kovasti lapsen. Itselle tuli tästä varmaan ikuisiksi ajoiksi semmoinen pieni taka-ajatus hakkaamaan takaraivoon, mitä jos lapsestani tulee hirviö? Tilda Swintonilta aivan uskomattoman vahva roolisuoritus, samoin Ezra Millerillä Kevininä. Tää elokuva puhuttelee aika vitun lujaa.
Tarantino
En yksinkertaisesti pysty päättämään parasta, ja en halua ottaa useampaa. Pulp fiction on jotain täysin ainutlaatuista, Kunniattomat paskiaiset ja Django myöskin valtavan hienoja, kuten Kill Billitkin, joskaan KBt ei niin paljon henkkoht iske kuin edellämainitut. Jos noista nyt valitsee niin ehkä se Pulp Fiction, koska Django ja Paskiaiset on jollain lailla mulle semmoset sisarteokset. Tarantino on täysin omanlaisensa ohjaaja, en ole vielä nähnyt huonoa Tarantino-leffaa.
The Road- Tie
Oon ihan valtava postapokalyptisten fallouthommien fani. Cormac McCarthyn loistavaan kirjaan perustuva elokuva on lohduton kuvaus miehen ja pojan matkasta maailmassa, joka on jo kuollut. Harmaa, ankea maisema on jotenkin pysäyttävä. Kaiken lohduttomuuden ja julmuuden seasta löytyy kuitenkin pieni inhimillisyyden ja toivon kipinä. Mielestäni on myös hienoa, kuinka rappeutuneessa maailmassa miehen (henkilöillä ei ole nimiä, he ovat vain Mies ja Poika, kirjassa tohon liittyy yks tosi hieno jippo jota leffaan ei pystynyt siirtämään) omatunto, suojelusenkeli, Jumala ja elämä on hänen poikansa.
No country for old men-Menetetty maa
Coenin veljekset ovat tehneet valtavan monta hienoa elokuvaa. Big Lebowski on suosikkielokuviani ja olisi melkein mahtunut tälle listalle, samoin Fargo. Kuitenkin paras heidän leffoistaan on Menetetty maa, joka myöskin on McCarthyn kirjaan perustuva. Ahneuden ja pahuuden teemoja tässäkin käsitellään, ihmismielen pimeyttä ja muuta piristävää. En oikeen jaksa semmosia jeejee aurinkoa kukkia ja söpöjälutuisiaisosilmäisiäkissanpentuloita-leffoja. Javier Bardem tekee huikean roolin Anton Chigurhina, joka on yksi pelottavimpia hahmoja mitä valkokankaalla olen nähnyt. Hienoin yksittäinen kohtaus elokuvasta on kun Chigurh käy takahikiäjunttilan pikkuhuoltiksella heittämässä kolikkoa pitäjän hengestä. Just a coin.
The Shining-Hohto
Mestariteos. Stephen King + Jack Nicholson + Kubric. Suosikkikohtaukseni, ja mielestäni ahdistavin/pelottavin kohtaus elokuvassa ei suinkaan ole ikoninen oven tuhoaminen, ei kaksoistytöt, polkuautoilu, suihinottava otus, dull boy jack, kylpyhuoneen lady tai gimmethebat vaan kohtaus, jossa Jack pyytää Dannyn huoneeseensa ja he keskustelevat mukavia. "I wish we could stay here forever... and ever...and ever." Tuo kohtaus jotenkin tuo sen ajatuksen esiin että Jack Torrance todellakin on Dannyn isä; rakas, tärkeä isä joka hiljalleen on muuttunut hirviöksi.
Lotr-trilogia
No olihan noi nyt helvetin kova juttu pienempänä. Todella hienot ja viihdyttävät leffat toivat mielestäni hyvin Tolkienin maailman henkiin. Toki puristeja tulos ei miellyttänyt, mutta hei, vaihtoehto voisi olla
tämä (linkki youtuben vuonna 1993 tehtyyn suomalaisversioon.
Aarrrrrrrre. )
Four Lions
Mahtavan pimeä komedia, todella virkistävää katsoa välillä elokuvaa jonka pääosassa ei ole Jack Jackson from ´merica bang bang. Onnettoman tohelot brittimuslimit yrittävät olla kovin terroristia. Loppu oli oikeasti aika yllättävä. Fuckin freak rabbits.
No tossapa, näköjään ainakin fight club jäi listalta, american history X, Tree of life, Mestari, kaikki lastenelokuvat, big fish, Trainspotting, Last king of Scotland, onhan noita.
11.!!! pakko vielä mainita "päräyttävimmästä" elokuvakokemuksesta. Tai no kahdesta, niillä on yhdistävä tekijä, uni. Katsoin Ilmestyskirja.nyt leffan (joka on aivan loistava), vieläpä ohjaajan version. No nukahdin siinä sit aika iloisesti loppuvaiheilla puolittain, ja siinä vaiheessa kun alkoi tulla the horror...the horror niin olin semmosessa unen ja valveen sekoituksessa. Tämä valveuni sitten sekoittui elokuvaan niin että koin olevani osa elokuvaa. Hyvin hankala kuvailla kokemusta kun oli sen verran tripahtava, eikä mikään paras trippi.. Todella jäätävää kun ei enää tiennyt mikä on totta, mikä unta, mikä elokuvaa. En halua pilata kokemustani katsomalla elokuvaa enää uudestaan, mutta kokemukseni mukaan parhaita elokuvalopetuksia ikinä. Toinen vastaava unisekotus tuli joskus pienenä kun olin viikonloppua iskällä ja esitin nukkuvani katsellen sormien välistä Uhrilampaita/Hannibalia telkkarista. Oli kauhuntäytteisin yö mitä olen ikinä kokenut, alta kymmenen vee lapsi, sekoittui hyvin uni, todellisuus ja ihmissyöntikohtaukset.
Noh, tulipas settiä :D elokuvat on suosikkipuheenaiheitani...
Edit vielä sen verran että noi Ikävänkantajan ykkös- ja kakkoskori menis kyllä mulla ihan hyvin top 20-30 jokainen, loistavia leffoja!
