Kaikkien aikojen kitaristit

[Vimes]

Tuohon Dragonforceen on sanottava että eipä sitä hirveän tosissaan voi ottaa, bändikin vetää aika kieliposkessa koko touhua. Vai mitä voi sanoa videosta jossa kitaristit ottavat soolo-battlen vuorenhuipulla Mortal Combat tyyliin ("Great combo!!") samalla kun laulaja kohauttelee olkapäitään vieressä. Sopivassa mielentilassa (kännissä) DF:ää jaksaa jopa muutaman biisin kuunnellakkin.

Itse kitaraa soittavana kovimmat kundit tällä hetkellä ovat Jeff Waters, Dimebag, Devin Townsend, Malcolm Young...onhan näitä miljoona ja kaikilla omat tyylinsä ja vahvuutensa.

Ja vielä kommentti nopeuswänkkäyksestä

http://www.youtube.com/watch?v=evTTHS9hwvU#

"I could play at about 5 billion notes per second...but let's slow it down to 4 billion. And if you cant do it, just stop playing and sell your guitar on ebay. "

 

[sem]

Paska on paskaa esitysnopeudesta riippumatta.

Tärkeämpää kuin kuinka nopeasti soittaa on se mitä soittaa. Aina.

Niin totta. Jopa Johnny Ramone on nerokas kitaristi tavallaan. Omista suosikeista on mainitsematta ainakin:

Buzz "King Buzzo" Osborne : Melvinsin primus motor ja nero. Fantomasissa rivijäsenenä soittamassa ns.mitä vaan.

D.Boon : Edesmennyt Minutemen kitaristi. Trebleä ei voi olla soundissa liikaa jos tyylitaju on tätä luokkaa. Pieni on suurta koulukunnan edustaja.

 

[Isktr]

Ihan unohtui, Jeff Healey noin livenä nähtynä pudotti kyllä leuan, leegot ja kahvit imaginäärinäppikselle. Muusikkona ei kyllä kovin hääppöinen, aika kuraa valtaosa tuotannosta.

En kyllä malta olla vielä mainostamatta Frank Marinoa. Etenkin kulta-aikanaan n. 1975-1983.

 

[Metro4ever]

George Lynch, Dokkenin loistokepittäjä joka on ehkä maailman aliarvostetuin kitaristi.

Hyvin sanottu siellä.

Kuunnelkaapa vaikkapa instrumenttaali Mr.Scary

 

[Tumpe]

Ja vielä kommentti nopeuswänkkäyksestä

http://www.youtube.com/watch?v=evTTHS9hwvU#

"I could play at about 5 billion notes per second...but let's slow it down to 4 billion. And if you cant do it, just stop playing and sell your guitar on ebay. "

...because you're shit. Jep. Mutta check this shit out:

http://www.youtube.com/watch?v=p_tuLEmWccM&mode=related&search=

Aikamoiseksi nokitteluksi on mennyt tämä threadi, eikä mitenkään yllätä. Sen verran makuasioita. Mutta pakko tässä nyt on korottaa yhellä videolla. Alkuperäistä SRV:n MTV Unplugged-versiota en löytänyt, mutta tässä on hyvä tulkinta. Stevie vetää omansa siis 12-kielisellä akustisella, haluaisin nähdä miten tämä herra Li suoriutuisi...

http://www.youtube.com/watch?v=l8dnWHIdM3g&mode=related&search=

 

[Mustaine]

En kyllä malta olla vielä mainostamatta Frank Marinoa. Etenkin kulta-aikanaan n. 1975-1983.

Kyllä, lähimpänä Hendrixiä, mihin on päästy. Mm. Juggernaut ja versio All along the watchtowerista, lisäksi livelevyt ovat jopa mielenkiintoisia. Mahtavia sooloja.

Johnny Winter ja Rick Derringer, lisätään he vielä, kun tulivat Marinosta eri yhteyksien kautta mieleen. (Derringer "Hendrix-reunion"-kiertueen kitaristi aikoinaan ja teki Winterin suurimman hitin "Rock'n'roll hoochie-koo"). Heh, yllättäen minulla lähes kaikki maininnat liittyy Steely Daniin(Parks, Carlton, Derringer), no minkäs teet...

Ja miksi ei "craziest SOB in rock'n'roll" Ted Nugentia ole mainittu? Uncle Ted kyllä menee aika lähelle huumorimusiikkia, mutta tyyppi, joka soittaa kovaa rokkia Gibsonin jazz-kitaralla säröt ja kierrot täysillä, ei voi täysin huono ihminen! =)

Edit: Ja miksihän en itsekään ole maininnut J.J. Calea? Mies on niin laid back, että oli unohtua...mahtavaa fiilistelyä.

 

[Tenho]

Kukaan ei ole tainnut mainita Andy Latimeria.
http://youtube.com/watch?v=wrg_B1pCors

Ja luonnollisesti liityn David Gilmour ja Jeff Beck -kuoroon.

 

[LäJa]

Kyllähän tässä ketjussa kaikki suurimmat nimet on tullut jo esille. Makuasioita loppupeleissä, toinen tykkää tiluliluista ja kolmas blues-maisista pitkistä savuisen tunnelmallisista sooloista.

Olen vasta viime vuosina tullut vakuutteneeksi Bucketheadin taidoista. Mies osaa kyllä soittaa monipuolisesti ihan mitä vaan haluaa. Blues, jazz, countrya. Kaikki onnistuu. Yhdistelee teknistä taitoa ja tunnelmaa mielestäni onnistuneesti. Alla olevassa videossa mies on vasta ilmeisesti 17 vuotta.
http://www.youtube.com/watch?v=s4q3p_o8A6g

Ja toinen vähän tunteikkaampi veto:
http://www.youtube.com/watch?v=61k041I4aEo&NR=1

Nostaisin vielä John Fruscianten esille. Mies on ollut ehkä suurin syy Red Hot Chili Peppersin menestykseen. Loistava säveltäjä ja hänen soitossaan on omaperäinen tunnelma. Tykkään. Ja tällä en nyt todellakaan tarkoita, että hän olisi maailman paras kitaristi tai mitään vastaavaa. Pidän vain herran tyylistä.
http://www.youtube.com/watch?v=w4bb9nt4si4&mode=related&search=

 

[Batigol]

Niinnoh, kaikki muut paitsi ne mistä mä tykkään on ihan perseestä ja soittaa täyttä paskaa. Niinhän teilläkin on periaatteena!

Mielipideasioita, miksi kiistellä?

 

[tant gredulin]

Alvin Leen nimeä en ole vielä löytänyt täältä. Kyyyllähän sekin tänne kuuluu :) Ten Years After oli tiukka bändi. Omalla kohdalla toimi erityisesti 60/70 -lukujen taite: Sshh, Cricklewood Green, Watt ja A Space in Time. Ja tietysti Woodstock, 'I'm Going Home'... by helicopter. Uhhuh.

 

[Yläpesä]

Hiljaa miettimällä tulee vielä lisää nimiä. Pulliainen kuuluu joukkoon Hank B:n manttelinperijänä. Bill Frisell, Terje Rypdahl ja Raoul Björkenheim jaskan puolelta, varsinkin jos haluaa hakea lankkuunsa uusia suuntia. Stanley Jordan tietty teknisesti uskomattomalla tyylillään (mutta ilman henkeä). Kuinka olinkaan Les Paulin unohtanut; ukkelin esitys "moniraitanauhuri"-kitaransa kanssa oli aikanaan melkoinen ilmestys. Marzi Nymanin zappailut saivat meikäläisenkin vakuuttumaan.

Vaikka en voi juurikaan sietää hissimusiikin tasolle vajonneen Dire Straitsin loppuvuosia, täytyy myöntää että soololevyillään Knopfler on onnistunut löytämään melkoisen herkän sävelen kitarastaan, ja mörökölliäänestään. Ainakin Sailing to Philadelphia, Golden Heart, Shangri-La ja viimeisin duetto Emmylou Harrisin kanssa (All the roadrunning) saavat samaa matkaa ikääntyneen herrasmiehen oudon liikutuksen tilaan.

edit: Youtubesta vähän Stanley Jordanin mallia..Stairway to heaven pääsee käsittelyyn..kahdella kitaralla yhtäaikaa.
http://www.youtube.com/watch?v=HjXN3OLgoqs&mode=related&search=&v3

 

[ShitBreak]

Michael Angelo Batio, Francesco Fareri, onhan noita... mutta kun musiikki ei edelleenkään ole olympialaiset, joissa hyvyys mitataan sillä kuinka nopeasti soittaa. Paska on paskaa esitysnopeudesta riippumatta.

Joku tykkää äidistä, toinen...jne. Makuasioita kuka on parempi kitaristi ja kuka hieman huonompi. Ja myös mikä on paskaa ja mikä ei.

Minä ja Batigol ainakin pidetään Herman Li:tä hyvänä kitaristina. Sille mä en voi yhtään mitään, jos joku toinen ei pidä. Mutta, kun Jatkoaika.comissa ollaan, ei saa esittää omia mielipiteitä....

Samaa kysymystä voisi kysyä jokaiselta: "miksi on valinnut juuri hänet ja hänet parhaaksi?" Mulle Herman Li sen takia, että hän osaa soittaa omasta mielestäni kitaraa paremmin kuin muut(mukaan lukien Slash ja Yngwie Malmsteen).

Herman Li on mielestäni yhtä kuin Dragonforce, sen soittonopeus on hatunnoston arvoista. Vähän sama juttu kuin Kai Hahto oli Rotten Soundille. Herman Li on taidoiltaan aikalailla samaa sarjaa Alexi Laihon kanssa, mielestäni

ps. miks muuten lähes kaikki kitaristit täällä on 80-luvulta? Johtuuko siitä, että kaikki kirjoittajat on sen verran vanhempia, eivätkä näe muuta kuin sen oman nuoruutensa bändit? AVATKAA SILMÄT!

 

[Osmo Rapeli]

ps. miks muuten lähes kaikki kitaristit täällä on 80-luvulta? Johtuuko siitä, että kaikki kirjoittajat on sen verran vanhempia, eivätkä näe muuta kuin sen oman nuoruutensa bändit? AVATKAA SILMÄT!

Kröhöm. Tarkoitit varmaan "kaikki kitaristit täällä on vuosilta 1950-2007"?

Koittakaa nyt huomata että täällä kapeakatseisimpia olette te pari nuorta Herman Li:n fania, perustelette valintaanne "on paras ja on nopein <3". Ei täällä kukaan teitä itseänne tuomitse, ainoastaan kapeakatseisuutenne. Paikka on keskustelua ja perusteluja varten. Aika moni vain tuntee kyseisen kaverin kohdalla hänen edeltäjiään, kai "Pelle" Herman Li itsekin on jotain musiikkia kuunnellut.

Kertokaa minulle vaikka analysoimalla Herman Li:n tekniikkaa pala palalta, tai kertokaa miehen historiaa ja vaikutteita. Hermostumatta! Kyllä se siitä.

 

[BigRedCat]

Herman Li on taidoiltaan aikalailla samaa sarjaa Alexi Laihon kanssa, mielestäni

Ja samassa viestissä väität häntä pokkana maailman parhaaksi kitaristiksi? Siis ei hyvänen aika. Laiholle kaikki kunnia, hän on Albert Järvisen kanssa ehkä suurin tekijä joka sai minut tarttumaan kitaraan, mutta maailman aivan terävimpään kärkeen on Allulla aika pitkä matka.

Awen tavoin haluaisin perusteuja, muita kuin tuo nopeus, ja tarkempaa analyysiä tuosta Hermannista. Mielipiteitä saa olla mutten minäkään mene väittämään johonkin jääkiekkoketjuun, että Jesse Niinimäki on maailman paras jääkiekkoilija ku se on niin kynä! Se on vaa mun mielipide sanokaa mitä sanotte!

Tuo nopeus ei mielestäni todellakaan riitä perusteluksi, sillä vaikka arvostaisikin nopeutta yli kaiken, on maailmassa nopeampia kuin Herman. Mitä musiikillisesti hienoa on Herman Li:n sooloissa yms. siitä haluaisin kuulla...

 

[olkikuukkeli]

Teknisesti taitavia, minulle tuttuja kitaristeja tulee mieleen kaksi ylitse muiden; Matias "IA" Eklundh ja Buckethead.

Musiikillisesti päteviä kitaristeja sen sijaan löytyy monesta genrestä. Joidenkin tyyli on verkkaisen maalaileva, toisten nopeatempoista runttaamista - ja kaikkea siltä väliltä. Noita kahta edellämainitsemaani arvostan kitaristeina paljon lähinnä teknisen taituruuden vuoksi. Mitään paskoja musiikintekijöitäkään he eivät ole, eivät tosin sillä saralla niin neroja kuin kitaransa kanssa:)

 

[tuuski]

Vedin tästä ja tuosta "huonoimmat ammattimuusikot" ketjusta sellaisen johtopäätöksen, että mitä paskemmat muusikot, sitä paremmalta bändin musiikki kuullostaa.

 

[Riksuliini78]

-Michael Schenker
-Jimmy Page
-Blackmore
-Iommi
-Jeff Beck

Ja paljon muita kovia. Kun tekniiikka JA tunne kohtaa niin se on siinä!

 

[Jääkaappipakastin]

1. Tony Iommi
Mies joka on jo tehnyt kaikki heviriffit :)
Sanovat että mies ei ole soolokitaristina maailman paras mutta ne riffit...
Yksi niistä harvoista kitaristeista jonka tunnistan soiton perusteella.

2. Richie Blackmore
Mies joka tajuaa myös jättää muille tilaa biiseissä.

3. Yngwie J. Malmsteen
Osasta silkkaa tiluttelua mutta kolmesta ensimmäistä levystä löytyy myös hyviä biisejä. Ja toinen niistä kitaristeista jonka tunnistan soiton perusteella.

Bubbling Under:
Komppikitaristeista pitää mainita Malcom Young ja James Hetfield.

Sitten sellaisia joita en arvosta, lisää saattaa löytyä huonoimmat muusikot ketjusta:
Angus Young. AC/DC on minulle yksi parhaista mutta soolokitarista en jaksa nuorempaa Youngia arvostaa.
Jimmy Page. Sama koskee myös Jimmyä, bändinä Led Zeppelin on ihan kiva mutta kitarasoolot ja kitarasaundi silkkaa kuraa.
Kirk Hammet. Hammet on hieman 50/60 tapaus, varmasti mukava mies jne mutta soolot silkkaa samaa kuraa eli wah-wahn käyttöä. Mutta mitä olen Metallican studiotyöskentelyistä lukenut niin saattaa olla että Hammet on kuullut piisit ensimmäistä kertaa kun on päästetty soittamaan piiseihin soolot, kaikki muut kitarathan soitti Hetfield Load-levyyn asti. Yritä siinä nyt sitten keksiä sooloon jotain soitettaavaa...

 

[Mustaine]

Hiljaa miettimällä tulee vielä lisää nimiä. Pulliainen kuuluu joukkoon Hank B:n manttelinperijänä. Bill Frisell, Terje Rypdahl ja Raoul Björkenheim jaskan puolelta, varsinkin jos haluaa hakea lankkuunsa uusia suuntia.

Bill Frisellin Have a Little Faith soi autossa monesti, kertakaikkiaan hupaisan hyvä levy, jolta löytyy (uskaltaako mainita) mahtava Madonna-coveri Live to Tell, 10-minuuttinen spektaakkeli! =) Nyt kun mies ei enää käytä efektejä niin tolkuttomasti, niin hän on tämän hetken kantrifiilistelyn kuningas.

Joku mainitsi Neal Schonin toisessa ketjussa. Journey, olkoonkin ajoittain korni, on tehnyt melko kovaa kasarirokkia ja Neal Schon kova soittaja. Ask the lonely on aika hieno biisi.

Vielä vois heittää vaikka Tom Scholzin. Koko ajan unohtuu jotain...

 

[pelikielto]

Hiljaa miettimällä tulee vielä lisää nimiä. Pulliainen kuuluu joukkoon Hank B:n manttelinperijänä.

Pulliainen, hellempää kosketusta kitaraan saa hakea. Vanhojen tansseissa iski laskuhumala tuon paskiaisen vuoksi kun pönötin molemmat setit tyypin edessä ja vakoilin transsissa miehen soittoa.

Tuo taitaa olla ainoa hairahdus, onneksi tuli Dimebag ja palautti uskoni lyömäsoittimien kuninkaaseen, kitaraan! Muuten on paha pistää näin "ei- muusikkona" soittajia järjestykseen taitojen perusteella. Pakko luottaa siihen mikä kuulostaa hyvältä, esimerkiksi Opethin ex- kaksikko, James Hetfield, Michael Amott, Kie vonHärzeen jne...

 

[Rankkari]

1.Michael Schenker. Parhaimmillaan 20-25 vuotta sitten. Livenä aikansa parhaimpia. Oli kysyntää mm. Whitesnakeen ja Aerosmithiin. Mies piti päänsä ja jatkoi soittamista omalla nimellään. Piti myös valitettavasti huumeetkin kuvioissa mukana, mikä aiheutti paljon ongelmia. On nykyisin jatkanut keikkailua Suomalaisen solistin kanssa.

2.Richie Blackmoore. Loistavia ja ikimuistettavia Rokkiklassikoita Deep Purplen ja Rainbowin kitaristina. Esikuva monille soittajille. Hiljainen ja (itsepäinen) mies, joka soittelee nykyisin valitettavasti "hilipatipippaa" musiikkia, eli keskiaikaistyylistä. Hyvin soitti vielä viime Suomen keikalla, vaikka musiikkityyli olikin huono.

3.Gary Moore. 80-luvulla useita hyviä rock biisejä, missä kitara soveltui biisiin aina loistavasti. Itsepäinen mies hänkin. Soitti valitettavasti viime vuoden Suomen keikallaan vain uudempaa blues musaa. Keikka oli valitettavasti pettymys.

4.Paljon muita hyviä kitaristeja on mainittu muilla kirjoittajilla.

5.Ja se soittonopeus. Ei se nopea tahti ole tärkeää, vaan miten soitto soveltuu biisiin. Toki tahdin on hyvä kiihtyä loppua kohti. Nopeushommat on vähän niin kuin seksissäkin. Tärkeintä on kokonaisuus, ja että siitä pitää.

 

[Batigol]

ShitBreak, ei kannata väitellä tai olla erimieltä Golden AWen kanssa, hän on aina oikeassa.


Ainakin Kirk Hammett on sanonut Herman Li:stä ja Sam Totmanista että "Nopeimmat kitaristit mitä koskaan nähnyt".
Ja selvennykseksi kaikille, että pidän toki muistakin kitaristeista kuin Herman Li:stä.

 

[Pateettinen]

Ainakin Kirk Hammett on sanonut Herman Li:stä ja Sam Totmanista että "Nopeimmat kitaristit mitä koskaan nähnyt".
Ja selvennykseksi kaikille, että pidän toki muistakin kitaristeista kuin Herman Li:stä.

Jepjep, nyt keskustellaankin kaikkien aikojen kitaristeista, eikä siitä, kuinka monta sataa säveltä saa tungettua yhteen tahtiin. Älä ota henkilökohtaisesti, mutta minun on hankala kuvitella, että joku Dragonforce tekee kikkeliheviään aivan tosissaan.

Kyllähän pallolta löytyy miljoonia äijiä heittämään käsittämättömiä tilutuksia - olennaisempaa olisi kuitenkin, millaisessa biisissä niitä vetelee. On komeampaa kuulla soolo, joka tukee kappaletta sävellyksellään, eikä ole vain kitaristin munanjatke, esim. George Harrisonin työ Beatlesissä. Brian Setzer pitää nostaa jalustalle, siinä on äijä, joka hoitaa tonttinsa hienosti - ja oleellinen sana on juuri tyylitaju. Komppiosaston kitaristina tarkkailen mieluusti, kuinka tiukkaa on taustaryhmän toiminta. Esim. AC/DC:n musiikki ei kiinnosta pätkääkään, mutta Malcolm Youngin työ on todella arvostettavaa. Sitä ei kitaraan koskematon heppu tajuakaan, miten paljon treeniä vaaditaan, kun kompit saa soitettua tarkasti ja huolella.

JypFabun kommentit tässä ketjussa ovat täyttä asiaa. Lukekaa ne ja oppikaa.

 

[Vimes]

Ainakin Kirk Hammett on sanonut Herman Li:stä ja Sam Totmanista että "Nopeimmat kitaristit mitä koskaan nähnyt".
Ja selvennykseksi kaikille, että pidän toki muistakin kitaristeista kuin Herman Li:stä.

Niin itseasiassa olinkin seuraavaksi kysymässä että mikäs Herra Li:stä tekee nimenomaan kovemman verrattuna kollegaansa Totmaniin? Herrathan vetävät soolot noin 50/50, ja itse en ole kyennyt erottamaan ilman videoita kumpi vetää leadin. Dragonforcenkin pitäisi tehdä Slayer tyylinen ratkaisu jossa levyn kansivihossa kerrotaan kuka vetää minkin soolon (huom. en omista levyä, saattaahan tällainen ratkaisu löytäkkin jo). Tyyliin

Lead King
Lead Hanneman
Lead King

 

[Batigol]

Älä ota henkilökohtaisesti, mutta minun on hankala kuvitella, että joku Dragonforce tekee kikkeliheviään aivan tosissaan.

En ole missään väittänytkään heidän olevan 100% tosissaan. Tosin, miksi tuommoista musiikkia ei voisi tehdä "aivan tosissaan"? Kikkelihevi? Mítä musiikkia se on? Dragonforce on - omien sanojensa mukaan - Extreme power metallia.