Mun mielestäni nämä tapaukset voidaan karkeasti jakaa kahteen ryhmään.
Ensinnä on tämä niin sanottu joukkolynkkaus, mihin Designer avausviestissä viittasi. Tämä menee tavallisesti niin, että ensin joku huomauttaa jostakusta kirjoittajasta jonkin negatiivisen piirteen. Tämä kritisointi saattaa olla vielä ihan oikeutettua ja asiallistakin. Ongelma siitä tulee sitten kun lumipallo alkaa vyöryä. Yhtäkkiä kaikki ovat sitä mieltä että "se on ihan paska jätkä" vaikka alunperin kyse olisi ollut vain siitä että kyseinen nimimerkki olisi lähettänyt pari turhahkoa postausta johonkin ketjuun. Joukossa tyhmyys kuitenkin tiivistyy ja haaskalla olevat neropatit saavat lisää intoa toistensa nokkeluuksista. Tällainen joukkopsykoosi on mielestäni yksinomaan vastenmielinen.
Sitten on tämä toinen tyyppi. Esimerkiksi nimimerkki "kritiikin" tapauksessa en tunnista mitään ylläolevista piirteistä. Nimimerkki tuli polkaisuketjuun tuomaan julki argumentin, joka ihan objektiivisestikin arvioiden oli pähkähullu. Ketjun kirjoittajien tulisi lakata unelmoimasta kauniista naisesta, mutta nähtävästi he kuitenkin saavat jatkaa unelmoimista kaikista muista kauniista naisista. Ja ihan yhtä "halventavaan" sävyyn kuin ennenkin. Nimimerkiltä yritettiin kysyä perusteita väitteelleen. Ne olivat tasoa "Kiira on urheilija eikä mikään runkkarien objekti". Kaiken kaikkiaan, mitään lumipalloefektiä ei syntynyt. "Kritiikille" tuli paljon vastauksia, koska hänen oudot ja perustelemattomat mielipiteensä herättivät kysymyksiä yhden jos toisenkin kirjoittajan mielessä. Mutta suurin osa noista oli nimenomaan "kritiikille" itselleen osoitettuja, ei sellaisia joilla vain halutaan näyttää muille että kyllä se minäkin osaan mollata. Ja pahimman virheen "kritiikki" teki kun ei ajoissa tajunnut taistelevansa tuulimyllyjä vastaan. Hänen kommenttinsa (kuten hän kyllä sittemmin itsekin myönsi) saivat porukan vain kahta kauheammin jakamaan unelmiaan siitä kuinka Kiiraa pistellään kakkoseen ja seiskaan ja vaikka minne. Jos "kritiikki" olisi lopettanut ensimmäiseen viestiinsä, hän olisi todennäköisesti saanut vain muutaman hämmästelevän vastauksen, jonka jälkeen ketju olisi jatkanut normaalia elämäänsä.
Tuomio: joukkopsykooseja en voi sietää, mutta jokaisen vesilasissa olevan myrskyn takana ei ole joukkopsykoosi.