Kyllähän David Quinn on varmasti yksi suurin syy, miksi esim. Tony DeAngelo pelaa NHL:ssä tänä päivänä. Tampan varaus joka dumpattiin Arizonaan ja joka oli myös valmis luopumaan lahjakkaasta, mutta herkkähermoisesta kaverista heti kun joku oli valmis ottamaan. Quinnin koulutuksessa TDA on oppinut pikkuhiljaa ammattilaiseksi. Ja onhan Quinn häntäkin penkittänyt ja istuttanut katsomossa aiemminkin karaistaakseen DeAngelon oikkuja pois. Tämä nähtiin taas heti ekassa pelissä ja sitä seuranneessa katsomokomennuksessa.
Tampa dumppasi miehen / ei antanut edes mahdollisuutta juuri niiden käytösongelmien takia kaukalon ulkopuolella. Mielestäni ei Rangersinkaan tarvitsisi. Tiedä sitten mitä tuommoinen kaveri edes tekee pukukopin kemialle. Kuitenkin homofoobisia ja rasistisia kommentteja laukonut useita kertoja, käynyt muutaman kerran tuomareihin kiinni yms.
Samoin Strome otti viime kaudella ison hypyn eteenpäin urallaan. Paljonko tästä voi laittaa Quinnin peluutuksen piikkiin. Sen voi jokainen pohtia itse mielessään. Pakistossa Quinn antoi vuosi sitten mahdollisuuden Ryan Lindgrenille ja tämä otti heti isoa roolia joukkueessa, joka on vaan kasvanut ja nyt #55 pelaa kolmanneksi eniten Rangers-pakeista. 22-vuotiaana!
Vai ottiko Panarin reppuselkään? Vähemmän yllättäen ilman Panarinia Strome muutantui tilastojen perusteella negativiiselle puolella maalien ja laukausten puolesta, eli omissa soi enemmän kuin vastustajien päässä. Toki tämä on ihan odotettava asia, mutta ero on myös etenkin hyökkäyspäässä aika merkittävä.
Quinnia pidetään yhtenä parhaana "development coachina" nykyisistä NHL-valmentajista. Ei se kuitenkaan sitä tarkoita, että jokainen Rangers-paidan päällensä vetävä kaveri on heti huomenna vakipaikan NHL-pelaaja. Kakkolla on kaikki avut tulla erittäin hyväksi NHL-pelaajaksi. Mutta Kaapo on edelleen teini ja pelaa vasta toista NHL-kauttaan. Mikko Rantanen iski läpi kolmannella P-Amerikan kaudellaan. Myös toisena varatun Sam Reinhartin alku-ura eteni rauhassa ja peliaika oli ekalla kaudellaan noin 15 min, toisella ja kolmannella 17, neljännellä 19 ja vasta viidennellä kaudellaan ylitti 20min. Mutta oikean roolin löytyminen Buffalossa on myös ottanut aikansa. Jos vertaa vaikka Draisaitliin ja miten hänen uransa lähti lentoon heti toisella täydellä NHL-kaudellaa kolme vuotta varauksen jälkeen. Siinä tosin saattoi olla McDavidilla myös roolia.
Muistan, kun Jon Cooper käytti tätä koirankoppia. Kucherov pelasi surkeilla tehoilla nelosessa ja penkitettiin. Drouin sama homma ja muuan Marchessault joutui myös grindaamaan 4. ketjussa, mutta osoitti väläyksiä taidoistaan kun pääsi paikkamaan loukkaantumisia, sekä adv. statsit olivat erittäin hyvät - silti roolia ei tarjottu ja suunta olikin Floridassa. Kucherovin kanssa meinasi vähän samat hommat käydä, tulosta ei tullut nelosessa ja loukkaantuminen pakotti Cooperin nostamaan Kucherovin samaan ketjuun Johnsonin ja Palatin kanssa, loppu onkin sitten historiaa. Tästä onkin sitten tultu pitkä matka ja mielestäni Cooper on nyt onnistunut nimeomaan kehittämään pelaajia todella hyvin, siinä missä hänkin aikaisemmin luotti veteraaneihin samalla tavalla kuin puheiden perusteella Quinn. Tuossa kaudella kun jäätiin playoffeista ulos, niin Cooper antoi runsaasti vastuuta eri junnuille ja kappas, joukkue melkein kipusi playoffeihin ja pisti ainakin kovan kamppailun.
Minulle on nuoruudessani jauhettu sellaista vanhaa sanontaa, kuin että "hiljaa hyvää tulee". Siispä miksi ihmeessä siis 19-vuotiaiden Kakkon tai Lafrenièren tulisi raahata koko Rangersia perässään heti uransa alkutaipaleella ja pelata roolissa joka ei noin nuorelle kaverille ole välttämättä sopiva?
Ehkä tässä olisi oleellisempaa, että ei pelaajaa pompoteltaisi kokoajan, vaan annettaisiin rauhassa useamman pelin pelata samassa ketjussa. Jotenkin muistelisin, että viime kaudella oli sama homma ja mietitään sitten vaikka Lainetta niin sai kuitenkin pitkään hieroa samassa roolissa, ehkä siinä osassyy menetykselle. Tuo Rangersin bottom-6 on myös paperilla aika kehno ja laskisin vielä Kakonkin kuitenkin tuohon kehnoon osastoon, eli ei todellakaan ole mikään ketjuaan ajava pelaaja tässä vaiheessa uraa. Omasta mielestä tuo ketjulotto vaan kertoo enemmänkin valmentajan epävarmuudesta ja menestyspaineista. Mut voihan tuo olla, että tuo kasvattaa, joku varmaan osaa sanoa tästä hyviä ja tuoreita esimerkkejä, kun penkitys ja hirressä roikuttaminen ovat kehittäneet pelaajaa menestyksekkäästi.
E: Niin ja kuten Seppälä tuossa osuvasti sanoi, niin Quinnin tuleekin katsoa asiaa kollektiivin kautta. Lähinnä itseä ihmetyttää miksi sitä paikkaa vaihdellaan useasti ja sitten tiputellaan ylivoimalta pois, mikä antaa kuitenkin semmoisen viestin pelaajalle, että ei kannatta epäonnistua (vaikka veteraanit saavat toki tehdä tätä niin paljon kuin ehtivät) mikä taas murentaa sitä itseluottamusta offensiivisillä pelaajilla. Tässä mielessä mielestäni Maurice handlasi tuota kehittämistä ja samalla kurinalaisen pelitavan ajamista paljon paremmin ja juuri tuommoinen ennakoitavuus on mielestäni aika tärkeää nuorille pelaajille, ettei tule turhaa painetta yksittäisistä epäonnistumisista.
yle.fi