Itse pyöräilen yleensä noin 3000-5000 kilometriä kesässä, pisimmillään on tullut tehtyä noin 150 kilometrin lenkkejä. Pyöräilykypärää minulla ei ole koskaan ollut, mutta ajattelin sellaisen mahdollisesti jossakin vaiheessa hankkia. Pyöräilytapahtumissa kun on sellainen nykyään oltava, jotta pääsee ylipäätään baanalle.
Minulla ei mielestäni ole mitenkään ole mitenkään erikoisemman muotoinen pää, mutta silti en ole tähän mennessä saanut sovitettavakseni yhtään kypärää, joka olisi tuntunut päässä todella hyvältä. Uskon, että tässä sopimattomuuden tunteessa lienee myös henkinen komponentti läsnä, eli jonkinlainen muutosvastarinta kypärää kohtaan. Vanhan liiton miehet kun ovat monesti tottuneet tekemään jotakin jollain tietyllä tavalla, eikä sitä hevillä muuteta.
Onnettomuustilanteessa kypärästä on tietysti melkoisesti hyötyä, ja lienee kiistatonta että pyöräilyn kuolleisuusluvut olisivat jonkin verran (kenties jopa merkittävästi) pienemmät mikäli kaikki käyttäisivät kypärää. Siitä huolimatta pyöräilyssä on vähintään yksi asia joka on huomattavan paljon kypärää tärkeämpi turvallisuustekijä, ja se on ajotapa, ja erityisesti ennakointi. Paras tapa välttää vakava loukkaantuminen polkupyöräonnettomuuden seurauksena on välttää joutumasta onnettomuuteen ylipäätään.
Itse en esimerkiksi ikinä oleta, että risteysalueelle tultaessa autoilija näkisi minut, tai jos näkee, niin että autoilija osaisi väistämisvelvollisuussäännöt kunnolla. En myöskään oleta, että bussista ulos hyppäävät matkustajat muistaisivat huomioida pyöräliikenteen ulos loikatessaan (koska eivät näin lähes poikkeuksetta näytä tekevän), tai että kevyenliikenteenväylällä kävelevät pysyisivät omalla kaistallaan, eivätkä koikkelehtisi holtittomasti väylän puolelta toiselle. En myöskään koskaan oleta, että muut pyöräilijät käyttäisivät suuntamerkkiä kääntyessään tieltä pois, vaikka itse niin teenkin.
Itse olen 25 vuoden aikana ollut kerran lähellä joutua onnettomuuteen, mutta tässäkin tilanteessa sain vauhdin pudotettua niin pieneksi että todennäköisin lopputulos olisi ollut pienehkö ruhjevamma. Vaikka näin onkin, niin toki saatan joutua kuolettavaan onnettomuuteen vaikkapa huomenna, tiedoston toki sen. Supikoira saattaa iltahämärässä juosta suoraan pyörän alle ajaessani yli kuuttakymppiä alamäessä, tai juoppo saattaa ajaa autolla ylitseni. Näissä tilanteessa on mahdollista tulla kuolettava päähän kohdistuva isku, ja se on menoa sitten. Olen kuitenkin tullut siihen tulokseen, että pystyn tämän riskin kantamaan.
Pyöräilykypärästä muuten vielä sellainen huomio, että englantilaisessa tutkimuksessa todettiin muistaakseni autoilijoiden ajaneen keskimäärin noin seitsemää senttiä lähempää pyöräilijää silloin, kun pyöräilijällä on kypärä päässä. Testihenkilö joutui testirupeaman aikana onnettomuuteen kaksi kertaa, ja molemmilla kerroilla päässä oli kypärä. Tämä ei tietenkään ole mikään perustelu jättää kypärä pois, mutta ajattelin vain mainita että kyllä tähän aiheeseenkin problematiikkaa liittyy. Asioiden väliset suhteet kun eivät aina ole nähtävissä kovin hyvin etukäteen.
