Toivon hartaasti, että lähiviikkoina kuulemme koko kärppäorganisaation rankoista uudistuksista.
Jos uudistus on sitä, että Sihvonen vaihtuu johonkin toiseen padin-säätäjään ja Lasse Kukkonen palaa etätöistä
kotiin jatkamaan kehitystyötä, on liikut hyvin kosmeettisia. Uuden UTJ:n hankinta ja julkaisu voisi olla ensimmäinen edistysaskel mutta sekään ei vielä riitä mihinkään. Paljon enemmän täytyy tulla muutosta uskottavuuden palauttamiseksi. Ensimmäinen askel toki olisi ettei nykyinen UTJ jatka tehtävässään eikä hanki yhtikäs mitään pelaajamarkkinoilta. Alkaako uusi aika vai jatkuuko suojatyöpaikkamekanismi ?
Se jää nähtäväksi...
Kyllähän nyt alkaa olla sellaiset merkit ilmassa, että ilman muutosta ei tule Kärpät selviämään tällä kertaa. Muutosta vaaditaan nyt käytännössä jokaisen sidosryhmän puolelta, joten taloudelliset realiteetit tulee vastaan saunakerhon jatkon suhteen. Nyt ollaan sponsoreidenkin puolella nähty myyntipuheiden taakse ja ymmärretty miten huonosti johdettu organisaatio Kärpät nykyään on. Parannettavaa löytyy kyllä jokaisella tasolla ja saunakavereiden sijaan tarvitaan ammattilaisia vähän seuran jokaiselle tasolle. Tarvitaan uutta verta ulkopuolelta haastamaan vanhojen jäärien ajatusmallit, koska opettamalla vanhaa sisäsiittoista tapaa toimia uusille eläköityneille lätkäjätkille ei muutosta tapahdu ikinä.
Urheilu bisneksenä on muutenkin suuren murroksen keskellä, sillä se käy kamppailua elintilasta muiden viihdemuotojen kanssa. Ihmisille on tarjolla pelit, esportit, ulkomaan sarjat, striimauspalvelut, tiktokit, ja muut vaihtoehdot Raksilan kärkkärimainoksien seuraamiselle kylmässä ladossa. Muut urheilulajit jotka panostaa valtavia määriä rahaa markkinointiin ja näkyvyyteen vetävät kyllä maton alta nopeasti Kärpiltä, joka on panostanut yleisöön ja nuoriin entistä vähemmän. Formulassa luodaan ihmisille sisältöä Netflixiin asti, lajin ympärillä pyörii aivan käsittämätön markkinointikoneisto ja tuhansia ammattilaisia tekemässä laadukasta työtä. Sitten ihmetellään miksi yleisö karkaa pois Liigan halleista, joiden ohjelma on edelleen 1990-luvulta.
Liigan ja suomalaisen jääkiekon tulevaisuus on pitkälti kiinni nyt tehtävässä työssä lapsien ja nuorten houkuttelemiseksi lajin pariin. Joukkueen ympärille pitää pystyä rakentamaan yhteisö, joka tuntee pelaajat ja joukkueet omakseen, ja joka elää tunteella mukana joukkueen arjessa. Aiheesta voisi kirjoittaa varmaan satoja sivuja tekstiä, koska niin pahasti korjattavaa on. Tekosyiden helppous tuntuu myös viehättävän näitä vanhoja jääriä: rahaa ei ole niin paljon, on huonoa hallia, on koronaa, on yhteistyökumppanien vaatimuksia. Totuus on se, että lajin ihmisillä ei ole halua, eikä kykyä kehittää toimintaansa nykypäivän vaatimuksien mukaiseksi. Uudet ideat ja ajatukset torpataan alkuunsa vetoamalla siihen mikä oli totta 20 vuotta sitten, ja vahvaa nykyaikaista johtohahmoa ei muutoksen eteenpäin puskemiseksi löydy. Tampereella on hienojen olosuhteiden johdosta otettu askelta eteenpäin, mutta kyllä sielläkin on vielä hallin ja sometouhun ulkopuolella paljon kehitettävää. Markkinointi ja some eivät ole synonyymeja, vaan tarvitaan pitkän tähtäimen panostuksia yleisöön ja faneihin. Laadukasta sisältöä eri alustoille, jotka tekevät Liigan ja lajin entistä mielenkiintoisemmaksi.
Miettikää lasten näkökulmasta: heille ei ole tarjolla kaljaa, pitkävetoa, tai vanhojen hyvien aikojen muistelua. Heille täytyy tarjota jotain muuta. Oli se muu sitten mobiiliapit, televisiosarja, tähdistöpelit, ulkoilmapelit, kilpailut, erätaukojen viihde, kunnon ruoka, ottelutapahtuman esitteet, pelaajien somevideot, tai erilaisten perinteiden luominen, paljon täytyy tehdä.
Siispä:
Aho vaihtoon. Pätevämpi UTJ etsintään ulkopuolelta. Palkkaus sidottu tulokseen ja siihen saavuttavatko pelaajat odotukset esimerkiksi pisteiden muodossa.
Mikkola vaihtoon. Tilalle kokenut markkinointijohtaja, jolla on näkemystä pitkän linjan markkinointisuunnittelusta. Henkilöllä on kyky ja lupa tehdä rohkeita liikkuja nuorten innostamiseksi lajin pariin.
Valmennustiimi vaihtoon. Hilliä lukuunottamatta koko porukka vaihtaa maisemaa. Marjamäen kohdalla vanhat muistot ja tunteet taisivat nousta liian suureen rooliin niin meillä faneilla, kuin toimistonkin jäsenillä. Tämä kausi opetti sen, että Marjamäki oli loppupeleissä kykenemätön uusiutumaan, mikä painaa enemmän vaakakupissa kuin pelkkä epäonnistuminen. Uutta laivaa ei voi ohjata mies, jolla ei ole halua jättää vanhaa laivaa. Hienot muistot jää, mutta uutta kaivataan. Muun valmennuksen ulostamista ei varmaan tarvitse perustella, kunhan katsoo heidän vastuualueidensa tilastoja, antaa uuden valmentajan ja UTJ:n rakentaa uutta tiimiä ympärille rauhassa. Hilli saa jatkaa.
Sometiimiin kehitystä. Tämän kauden someviestinnässä nähtiin melko törkeää käytöstä faneja kohtaan, eikä ylimielinen someosasto edes lähtenyt pahoittelemaan käytöstänsä, vaan reaktio oli hieman narsistinen "te teitte väärin, emme me". Sisältöä tullut enemmän kuin aiemmin, mutta laatu on edelleen sinnepäin.
Talous ja myynti saa varmaan jatkaa toimintaansa kuten ennen. Talous ja liiketoiminta on hallussa, mutta nyt pitää ymmärtää miten niitä rahoja voisi sijoittaa esimerkiksi markkinointiin ja sitä kautta luoda pohjaa pidemmän aikavälin menestykselle. Turhaa keskittyä ainoastaan tähän päivään, vaan jotenkin pitää varmistaa se tulevaisuuden kilpailukyky muuta viihdettä ja urheilua vastaan. Siihen tarvitaan aitoja ammattilaisia, joille pitää uskaltaa antaa rahoitusta ja vapautta toimia.
Saunakerhon aika on ohi ja rakennetaan Kärpistä ammattiyritys, jossa työpaikat jaetaan osaamisen perusteella. Ei enää yhtään työpaikkaa jakoon siksi, että henkilö on hyvä kaveri tai kantanut joskus samaa pelipaitaa jäällä. Hankitaan organisaatioon ammattilaisia, jotka pystyvät omalla tietotaidollaan auttamaan kaikkia työntekijöitä kehittämään omaa osaamistaan eteenpäin.