Tulee näistä nykyisistä vaikeuksista mieleen Marjamäen aiemmat syksyt Kärpissä. Etenkin syyskuu ja lokakuu vuonna 2014 olivat vaikeita ja siellä tuli suurilukemaisia tappioita ryppäinä ennen kuin peli alkoi kulkemaan marraskuussa. Sen jälkeen tappiot jäivätkin yksittäisiksi. Tuossa vähän muistinvirkistykseksi Vallinin ja Marjamäen kommentteja erään surkean esityksen IFK:ta vastaan jälkeen:
Kärppien päävalmentaja Lauri Marjamäki oli täysin pettynyt omiensa pelivalmiuteen.
yle.fi
Toivottavasti menneisyys toistaa itseään. Paljon on vielä tekemistä, että illasta toiseen kamppailtaisiin pisteistä. Erityisesti erikoistilanteissa on tekemistä ja kun kerta ketjulottoa uskalletaan pyöritellä, niin tuota valmentajien vastuujakoakin voisi miettiä uusiksi niiden suhteen.
Näinpä. Eihän tämä nykyinen trendi paljoa eroa aiemmista Marjamäen prosesseista ja kausista, aikaa tämä vaatii ja Marjamäellä, jos kellä on niitä työkaluja tämä laittaa viimeisen päälle kuntoon. Mikkolankin kanssa viime syksynä kerättiin pisteitä ihan hyvin, vaikka peli ei siihen aina ihan oikeuttanut, mutta eiköhän kaikilla täälläkin palstalle ole kovempi luotto Marjamäkeen ja hänen osaamiseensa, että saa paketin laitettu kuntoon. Näyttöjäkin sen suhteen on. Ilmaiseksi se ei toki tule tai itsestään tapahdu. Omasta mielestäni kaikki Kärppien ja Marjamäen valmistautuminen ja tekeminen tuntuu tähtäävän pudotuspeleihin ja siellä menestymiseen. Niin tämä puolustusvoittoinen pelitapa, kuin erittäin fyysiseksi kasattu joukkue. Kemppainen, Tiivola, Turunen, Anttila, Björkqvist, Kunyk, Emanuelsson, Ohtamaa, Kivistö...kyllä tuossa joukkueessa vääntö- ja kamppailuvoimaa on ihan riittävästi, nyt vain jää syystä tahi toisesta tukkoon.
Ja pelitavankaan puolesta, ei pudotuspeleissä pysty samallailailla enää rallattelemaan ja tuntuu siltä, että tämä pelitapa ja systeemi on luotu vain ja ainoastaan pudotuspeleissä menestymistä silmällä pitäen. Paljon parjataan Marjamäkeä ja Kärppien tällä hetkellä liian kankeasta sekä organisoidusta pelitavasta, jossa on liian tiukat raamit ja siltähän se tällä hetkellä vähän näyttääkin. Mutta ehkä tässäkin tapauksessa pitää vain uskoa ajan tekevän tehtävänsä ja lopulta, kun Marjamäki on niitä pelaajia käsistä pitäen oikeille positioille taluttanut ja kädestä pitäen näyttänyt, että miten pitää pelata ja miten toimia, niin peli alkaa jossain vaiheessa tulla enemmän selkärangasta ja luonnollisesti. Ihan kuten minkän tahansa muunkin taidon tai asian opetteleminen vaatii sitä aikaa. Kun opettelee vaikkapa esim. virkkaamaan tai kutomaan, niin alkuun pitää tuijotella sukkapuikkoja ahkeraan, keskittyä ja pinnistellä täysillä sitä tekemisen kohdetta, että edes jotain paskantynkää pääsee syntymään, ja katsella ohjekirjoja sekä tehdä mahdollisimman hitaasti ja vaikka niin, että joku kädestä pitäen opettaa, jotta pääsee hommaan sisään niin sanotusti. Mutta kun homman ja juonen päästä saa kiinni, niin kohta ei enää edes tarvitse katsoa niitä omia käsiä tai mitä siinä sylissä tapahtuu, vaan homma alkaa tulla itsestään selkärangasta kuin vanhalla tekijällä ja sitten voi lisätä vauhtia ja nopeutta mukaan ja alkaa todenteolla 'virkata' ja vaikka rupatella jonkun kanssa samaan aikaa tai mitä tahansa keksiikään ja silti priimaa laatua pukkaa.
Eli pala palalta rakennetaan tätä tämän kauden pelitapaa ja kuten mm. Leskinenkin totesi, on se nyt äärimmäisen kurinalainen, määritelty ja organisoitu tapa pelata, jossa keskitytään ehkä tavallista enemmän nyt pikku nyansseihin ja siihen, että se pelitapa laitetaan jo runkosarjan alussa kuntoon ja noiden nyanssien ja haluttujen mallien sisäistämisessä menee sitten enemmän aikaa. Kuten eilen totesin jo seurantaketjussa, niin juuri nyt vaikuttaa siltä, että pelaajien päät ja mielet ovat nyt ihan totaalisen solmussa ja jumpattu Laten toimesta täyteen ties mitä eri taktiikoita ja pelillisiä nyansseja ja hienouksia, niin että korvista jo sauhuaa.
Uskon kuitenkin itse vakaasti, että tämä tyyli, että nyt alusta pitäen laitetaan se peli viimeisiä yksityiskohtia pitäen minttiin ja keskitytään sen oman pelityylin hiomiseen ja erilaisten pelillisten variaatioiden läpikäymiseen, niin tämä kantaa vielä pitkällä tähtäimellä, koska tällöin kun pelaajat sitä alkavat koko ajan paremmin ja paremmin sisäistää ja peli tulee enemmän ja enemmän koko ajan selkärangasta ja luonnostaan, niin tällöin meillä on aika messevä kilpailuetu heikommin organisoituihin ja löyhemmät pelilliset raamit omaaviin joukkueisiin. Silloin, kun peli alkaa tulla enemmän selkärangasta, ei myöskään tarvitse miettiä ja yliajatella liikaa (joka näkyy juuri nyt mm. ehkä liiallisena hitautena paineen alla lähdöissä, kun yritetään nyt Laten oppikirja esimerkkien mukaan kiekotella ja yrittää muistella, että mitä pitikään tehdä jne.) eli tällöin vapautumista tapahtuu myös nyt kovin tukkoisella ja tunkkaisella henkisellä ja mentaalisella puolella.
Ja kun pelin raamit ovat kunnossa, pystyy siihen päälle rakentamaan sitten pelaajien henk.kohtaisen taidon varaan 'extraa' sekä antamaan tietyissä määrin jotain tiettyjä 'vapauksia' sekä pientä tilaa pelaajille toteuttaa itseään ja löytää sitten niitä oikeita malleja sekä tapoja, miten kentällä toimia ja sitten siellä takana on vahvana selkärankana kuitenkin ne huolella läpikäydyt pelilliset raamit. Sekä on helpompi tuoda jotain pikkujuttuja ja hienosäätö-detaljeja mukaan. Valmentamisen ja pelitapojen luonnin pääideahan on tarjota pelaajille juuri se selkänoja periaatteella: "jos näet näin, toimi näin". Marjamäellä varmastikin on tarkoituksenaan tarjota pelaajilleen mahdollisimman hyvät ja monipuoliset eväät tuon asian suhteen, jotta pelaajien ei tarvitse pulaan joutua tai liiakseltaan siihen omaan luovuuteen tai ongelmanratkaisuun tukeutua. Toki miinuspuolena siinä voi olla se tiettyjen pelaajien oman luovuuden sekä tietynlaisen ns. itsensä ylittämisen mahdollisuuden käyttämättä jättäminen, kun rajoitetaan tai yritetään kontrolloida liikaa. Tuonkin osalta Marjamäellä siis riittää pohdittavaa, että miten se balanssi löydetään, jotta pelaajat ovat tyytyväisiä ja kirkasmielisiä ja niin, että tiukasti lankoja käsissään pitävä (ja siitä tyylistä selvästi tykkäävä) "kontrollifriikki" Marjamäki on tyytyväinen, eikä joudu repimään hiuksiaan irti, kun on "liian luomua". Mutat kuten todettua, näen itse tämän vahvasti, niin, että niin pelikirjan, kuin joukkueen kasaamisenkin osalta, on Marjamäen, Ahon, Kukkosen & co.n todella vahva painopiste juuri siellä keväässä ja niissä kevään tosipeleissä pärjäämisessä, jossa pelitavallisesti korostuvat tiukka ja tiivis puolustaminen sekä riskien minimointi ja pelaajien osalta armoton kamppailuvaade sekä kovaluontoisuus.
Edit. Typot