Kärppien pelistä sen verran, että ei se minun mielestä mitenkään kokonaan surkeaa ole. Aika organisoitua ja Meidän pelin pääperiaatteiden mukaista hyvin organisoitua ja toisteista pelaamista, jossa pelitilanteiden lukeminen ja älykkyys nusevat isoon roollin. Kyllä siellä Kärpät kääntää todella noepasti pystyy, jos siihen paikka on ja myös prässää kovaa ja organisoidusti, jos paikka siihen on. Ja peliä jota Marjamäki on vain hieman säätänyt nyt omaan suuntaansa eli tässä tapauksessa passiivisempaan ja reaktiivisempaan suuntaan. Tuntuu, että kauden alussa pelattiin enemmän aktiivisempaa ja täysimääräisempään Meidän peliä, mitä viime aikoina. Esimerkkinä vaikka, niin Meidän pelissähän se pääideahan on nimenomaan prässätä ennen trappaamista ja jos se ei ole mahdollsita, nini sitten trap. Vaatii tottakai pelaajitla myös pelitilanteiden lukemista ja tunnistamista. Traphan on ns. seurausta siitä, että ollaan hyökätty huonosti, eikä ehditä prässäämään tai se ei ole fiksua.
Mitä tulee esim. tilan voittamiseen ja tilan tekemiseen, niin joissain määrinhän sitä peliä voi myös ns. pakottaa ylöspäin ja laittaa kovempaa painetta vastustajalle kääntämällä nopeammin pystyyn esim. silloin kun vastustaja saa vaikka pitkän HAHP:in jälkeen purettua kiekon keskialueelle. Tämä "pelin pakottaminenhan" on aika paljon sidoksissa vallitseviin olosuhteisiin ja kulloiseenki pelitilanteeseen, ollaanko häviöllä, voitolla, tasatilanne, mitkä energiatasot itsellä ja vastustajalla etc. Tuntuu, että Marjamäki ei kuitenkaan tuohon halua lähteä, vaan pelaaminen on hyvin hyvin toisteista, kliinistä ja konemaista 'jauhamista', jossa pyritään luottamaan siihen omaan peliin, eikä ottaa turhia riskejä pelin virtauksen ja kiekkokontrollin suhteen.
Jos palataan vielä tuohon prässi vs. trap asetelmaan, niin sehän on hyvin vhavasti myös liitoksissa pelaajien kykyyn sekä älykkyyteen lukea ja tunnistaa tilanteita ja pelata, mitä se peli pyytää. Mutta yhdyn suuren osan palstalaisista kanssa tuohon, että nyt tunnutaan pelaavan about joka ikinen sellainen ns. fifty-fifty tilanne nimenomaan siihen trap-muodostelmaan. Kyllä siellä Kärpät edelleenkin prässää, jos peli selkeästi sitä pyytää luokseen, mutta nyt pitää muistaa, että se kentällä tapahtuva peli ja pelaaminen on hyvin erilaista, kuin mitä se on fläppitaululal jotain nappuloita siirrellessä. Pelissä tulee myös hyvin hyvin paljon sellaisia ns. fifty-fity tilanteita, jossa ei ole kovin selkeää tai "absoluuttista" oikeaa vastausta olemassa sen suhteen, että pitäisikö prässätä vai pitäisikö trapata. Eli tilanteita, joissa vastustaja on sen verran huonosti ryhmittynyt ja organisoitu sekä vaikkapa osin kulmassa "sörtsäämässä" kiekon kanssa, niin, että se ei ole edes kunnoll hallussa. Paljon riippuu toki, miten on myös itse ryhmitytty, energaitasot jne.
Mutta tuollaisissa tilanteissa voi ihan yhtä hyvin olla mahdollista vetäytyä trappiin, jos todennäköisyydet ja liian monet ympärillä olevat olosuhteet (nopealla sknnauksella ja päätöksenteolla) siinä hetkessä ovat itseään vastaan. Mutta olisi myös mahdollista luoda se prässi (on esim. kolme pelaajaa pelin päällä, jolloin prässi pystytään muodostamaan), niin nyt jokaikisessä tuollaisessa fifty-fifty tilanteessa, jossa kumpikaan vaihtoehto ei ole "absoluuttisesti" oikein tahi väärin ja myös sen mahdollisen prässin riskikertoimet eivät ole edes kovin suuret (vaikka kenties sitä trappia hitusen korkeammat), niin valitsevat Kärppäpelaajat nyt 99 kertaa 100:sta, sen trapin ja vetäytymisen.
Kyllä Kärpät mielestäni edelleen pelaa Meidän peliä ja sitä, mitä peli pyytää, mutta tuntuu, että alkukaudesta pelattiin juuri sillä korkeammalla aktiivisuustasolla, mitä moni täällä penää ja juurikin noita mainitsemiania 50/50 tilanteita pelattiin suuremmalla aktiivisuudella ja myös sitä prässä-vaihtoehtoa hyödyntäen. Omasta mielesätin Kärpät hyökkää pääosin kuitenkin suht laadukkaasti, jolloin se prässi on mahdollinen, mutta voihan tässä olla se, että vika ei olekaan niinkään siinä trapissa, vaan juuri niissä "juurisyissä" eli ei hyökätäkään tällä hetkellä laadukkaasti, joka johtaa siihen, että ei voidakaan prässätä niin paljoa (hyökätään laadukkaasti --> prässi mahdollinen, hyökätään 'virheellisesti' --> joudutaan trappaamaan). Ja tuo prässin ja trapin 50/50 asetelma ja se, miten siinä aina valitaan se 'safetyä vaihtoehto ja riskien minimointi, heijastu myös mielestäni pelin muillakin osa-alueilla, eli pelissä on paljon muitakin hetkiä (kuin vain tuo prässi vs. trap tilanne), jossa Kärppä-pelaajat turvautuvat - sellaisissa tilanteissa, jossa ei ole "absoluuttisesti" oikein tai väärin, toimai aktiivisemmin tai vetäytyvämmin - niin turvautuen siihen vetäytymiseen ja tiiviseen keskustan sumputtamiseen.
Kaikkea ja kaikkia pelitilanteita ei kuitenkaan voi pelikirjalla opettaa, vaan kyse on myös individualistisista pelitilanteista, joita voi siinä hetkessä lukea eri tavalla ja eri reagointityylit ovat myös mahdollisia. Peli pakottaminen (ja mm. nopeasti pystyyn kääntämäminen) on aina vähän niin ja näin, ja toisaalta ymmärrän, jos Marjamäki ei siihen halua lähteä tietyissä määrin ja näkee sen vaarantavan liiakseltaan oman joukkueen pelaamisen, koska pelin luonnollista virtausta ja pelin luokseen kutsumia tilanteita vastaan taisteleminen voi myös kääntyä itseään vastaan. Totta kai kun koko ajan pelataan safetya ja joka kerta 50/50 tilanteen tulleessa eteen, valitaan se varmempi ja turvallsiempi vaihtoehto tullaan myös henkiseen ja psykologiseen puoleen ja miten se alkaa heijastumaan tekemiseen. Asiat ja etenkin ongelmien pirullinen yhteen kietoutuminen ovat myös asioita, joita ei voi sivuuttaa. Asiat alkavat sekasotkuna kietoutua yhteen sekä ongelmat alkavat kasaantua, jolloin tapahtumien ketjua ei voi myöskään seurata askelin taaksepäin ja peruuttaa tällä tavoin. Nyt meillä on mielestäni teittyjä kasaantuneita ongelmia tuon pelaamisen passiivisuuden ja reaktiivisuuden suhteen.
Sitten tullaan myös mm. systeemiajatteluun ja miten se heijastuu ympärillä oleviin ihmisiin ja heidän ajattelumalleihin. Kun joku ihminen (tässä tapauksessa esim. pelaaja kentällä) toimii jollain tavalla (vaikkapa sillä safetymmalla tavalla), vaikuttaa se eri ihmsiin eri tavalla ja miten he itse alkavat myöhemmin käyttäytyä tämän nähdyn esimerkin mukaisesti ja itse toimimaan samalla tavalla, eikä henkilö sitä itse välttämättä edes tieodsta tai sille ei ole mitään selkeää syytä, minkä takia henkil X niin käyttäytyy, kun on joskus aiemmin sen toisen henkilön esimerkin nähnyt, jossa vai nturvaudutaan siihen safetympaan ja varmistelevampaan malliin. Sitten tullaan täät kautta toki myös emergenssi-ilmiöihin, jossa asioita alkaa vain itsestään tapahtua ilman näkyvää syytä, jota seuraa ihmisten itseorganisoituminen jollain tapaa ja jotenkni toimien. Ja kohta meillä on sitten erittäin sekava ja kompleksijnen sekasotku ja pirullisten ongelmien yhteenkitoutuminen, jota ei niin vain avatakaan tai selvitettä, koska on näitä yhteis- ja kerrannaisvaikutuksia.
"Jokaiseen kompleksiseen ongelmaan on olemassa ratkaisu, joka on selkeä, yksinkertainen ja väärä". Eli myöskään mentaali ja henkistä puolta ei voi tässä sivuuttaa pelikirjan tieltä, vaan se on vahvasti sidoksissa ja kytköksissä nykyiseen joukkueessa vallitsevaan ehkä hieman turvalliseen ja safetyyn mielentilaan, joka joukkueesta viikonlopunkin molemmissa HPK-peleissä jonkun verran heijasteli ja jollain tavalla se joukkuetta pidätteli, että se aktiivisempi ja paineistavampia pelityyli ei niin luonnostaan ja selkärangasta enää tullutkaan, vaikka mm. perjantai pelin 3.erässä tähän pyrittiinkin. Marjamäki haluaa tällä hetkellä pitää ehkä lankoja niin tiukasti käsissään, että voitaisiin myös tulla kompleksisuusajattelun sellaiseen ajatteluun, kuin "yritetään liiakseltaan hallita jotain, mikä ei ole hallittavissa". Ylipäätään organisaatioiden johtamisessa ja toiminnan kehittämisessä on siirrytty enemmän mekaanisesta ja asioiden hallintaan sekä ennustettavuuteen pyrkivästä (johon Marjamäkikin tuntuu Kärpissä pyrkivän) substanssiontologiasta, virtaavaan sekä epävarmuutta ja ennakoimattomuutta ymmärtäävään ja ennen kaikkea eri tavoin, sietävään, prosessiontologiaan. Mutta ehkä se ei enää tähän niin nyt tällä kertaa niin vahvasti liity, joten jätetään nämä ajatukset tällä kertaa tähän.