Andy Chiodo, tämä kanadalainen refleksitorjuja. Harjoituskaudella ilmiömäisesti torjunut yksilö, joka pelasi alaraajan loukkaantumiseen asti nakertavan varmasti. On kuitenkin yhtä lailla selvää, miten maalivahdin nivusvaivat uusiutuvat ja jalkojen liikeradat vähenevät tämän kaltaiseen vammaan. Se ei ole myytti. Se on fakta.
Kanadalaisvahti Chiodon alla leijuu monta suurta kysymysmerkkiä; miten maalivahti voi pelata omalla tasollaan noinkin vaikean ja uusiutuvan vamman jälkeen, kun kuitenkin nivusvammojen uusiutumisen pelkokerroin on järjettömän suuri? Mikä on maalivahdin itseluottamuksen taso? Entäpä, miten nivusvamma vaikuttaa peluutustehtäviin, kun jalkoja - sekä niiden liikeratoja - pitää varoa kokoajan? Jos ei muuten, niin alitajunteisesti. Ja, mikä on henkisen hyvinvoinnin merkitys sekä sen lainalaisuus voittavaan joukkueeseen, jolta löytyy jo kaksi voittavaa vahtia, jos epävarma Chiodo kiipeää pelaavaan kokoonpanoon? Olisiko sittenkin viisasta pudottaa kanadalainen joukkueesta ja satsata ulkomaalaispaikka puolustukseen? Kaikki riippuu tietenkin siitä, ketä on saatavilla, mutta joka tapauksessa.
Kysymyksiä, joita pitää puntaroida ennen radikaaleja päätöksiä ja muutoksia.
Bayern kirjoitti:
Minä olen kyllä sitä mieltä, että Jaska saa lähteä nollapelistä huolimatta. Alkukaudella nähtiin miehen ailahtelevaisuus, joka on nähty myös aiemmin Pelicansissa.
Koko Kärppien kokonaisvaltainen viisikkopuolustaminen oli alavireistä ihan alkukaudesta. Joukkue etsi pelitapaansa uusien sääntötulkintojen alla, josta johtuen takkiin tuli. Tappiot sysättiin Suomalaisen pikkiin, kun verkko heilui omissa tiukkaan tahtiin. No, se johtui ainoastaan siitä, että Kärpät kuvitteli menevänsä puolustustehtävät sieltä mistä aita oli matalin. Reboundkiekoissa ja oman pään reagointipelissä ei autettu maalivahtia - tai kaveria - yhtään, vaan luultiin viisikkotyöskentelyn onnistuvan sovittuja asioita kiertämällä.
No, joukkue löysi lopulta itsensä. Siitä toisessa ketjussa.