nämä kyseiset kaverit jota juuri varmaan tarkoitatkin (pois lukien Tuomas Tarkki) niin pääsivät rauhassa hakemaan taustalla onnistumisia runkosarjassa hyvin aiemmin voittaneen maalivahdin takana/kaverina . Eli en pidä oletusarvona sitä, että Kärpillä pitää kauteen lähdettäessä välttämättä olla ykkösmaalivahtina mies jolla on kokemusta siitä, että on torjunut jonkun joukkueen mestaruuteen asti playoffseissa,
Tätähän Kärpillä ei ole missään vaiheessa ollut. Jos nyt miettii Kärppien mestaruuksia, niin joo, Bäckström taisi aikoinaan tulla kirittämään Korhosta, mutta nappasi lopulta ykkösvahdin paikan ja vei Kärpät useampaan mestaruuteen, sementöiden samalla paikan yhtenä kaikkien aikojen pelaajista Kärpissä. Miehellä kun jo ensimmäisellä Kärppä-kaudellaan oli 36 peliä runkosarjassa, joten hyvin voidaan puhua olleen samantien se ykkösvahti.
Tuomas Tarkkia en edes tähän tilanteeseen laskisi mukaan, koska pelejä miehissä oli 0 sillä hetkellä kun sopimuksen Kärppiin teki. Pelkkää juniori- ja yliopistokiekkoa oli pelannut jos oikein muistan, silti miehestä kasvoi yksi niistä veskareista joita muistellaan edelleen.
Sitten täällä kävikin ties mitä Hostikkaa, ehkäpä kokemuksen ja tilastojen puolesta kovinta hankintaa maalinsuulle eli Backlundia, kävipä myös muuan Miika Wiikman pyörähtämässä, mutta tulosta ei tullut. Sitten tuli Marjamäki. Maalille tuli yhden hyvän kauden Ässissä pelannut Jussi Rynnäs jolla oli kokemusta sen jälkeen useamman AHL-kauden verran mistä pääsi muutaman pelin pelaamaan NHL:ssä. Ringissä pysyi myös lupaava Tomi Karhunen.
Rynnäs pelasi aivan uskomattoman runkosarjan, mutta pleijareissa ei sitten onnistunut millään, silloin Karhunen nappasi sen pelaavan veskarin paikan ja hoiti hommansa niin hyvin kun tuossa tilanteessa voi, vaikka seuraavalle kaudelle tuli kokeneempaa Iiro Tarkkia kaveriksi. Minun mielestä Kärpät olisi voittanut kultaa myös 2015 vaikka maalissa olisi ollut Tomi Karhunen, kohtuu tasaisesti tämä kaksikko ne pelit pelasikin.
Sen jälkeen kävi taas mainitsemasi Rybar pelaamassa muutaman kauden. Rybar nyt oli sitä tasoa että paremmassa joukkueessa olisi juhlinut mestaruutta ihan selkeästi, mutta Mannerin viimeisen kauden Kärpät oli sitä tasoa ettei edes Hasek olisi vienyt päätyyn asti. Sitä edellinen kausi loppui koronaan joten vaikea sanoa mitään. Rybarista pakko sanoa että on omaan silmään ehkä Bäckströmin jälkeen se paras maalivahti joka Kärpissä on pelannut, vaikka Kärppä-ajan jälkeiset päätökset tiputtaakin omaa arvostusta miestä kohtaan. Se ei kuitenkaan ole tämän ketjun kamaa joten sanon vain että huikea veskari.
Sen jälkeen on ollut kaksi aivan uskomattomalla tasolla pelaavaa junnua Blomqvistin ja Meriläisen muodossa. Blomqvist toki vei paikan Galimovilta johon ei kaaduttu, mutta varsinkin Meriläisen loppukausi oli jotain uskomatonta, mitä ei olla hirveästi Kärpissä ikinä nähty. Kärppälaseilla katsottuna lähimmäksi miehen esityksiä menee Larmin finaalisarja 2019, jossa ihan sama mitä tehtiin, niin Larmi oli edelleen edessä. Jälleen toisen ketjun asiaa, mutta mielestäni tuo on se isoin syy miksi jäätiin hopealle, eikä voitettu mestaruutta. Toisten mielestä se oli Pennanen vs. Manner.
Tämän piti olla lyhyt vastaus mutta tuli into avata asiaa enemmän, toivon että edes joku huomaa tästä että Kärpillä on viimeiset kaudet ollut maalissa kaveri jonka taso on jossain muualla kuin kotiliigassa. Se että periaatteessa 4 viimeisintä ykkösmaalivahtia on ollut tällä tasolla, on jo suoranainen ihme. Westerholm on erittäin hyvä ykkösmaalivahti tähän liigaan, mutta ei missään tapauksessa Blomman, Meriläisen, Galimovin tai edes Rybarin tasoa. Viime kautta kun katsoo niin tuota tasoa olivat vain Langhamer ja Heljanko, vaikka itse olen sitä mieltä että tuo kaksikko menee vain Galimovin edelle. Tällä kaudella tuota tasoa on enää Heljanko. Olen vahvasti sitä mieltä että Kärpissä on totuttuu aivan liian hyvään juuri edellä mainitun takia, nyt kun meillä ei ole sitä maalivahtia joka vaikka yksin vie Kärpät seiskapeliin, niin kaikki on paskaa.