Tälläin sivustakatsojana ja eilisen pelin perusteella pisti isosti silmään että Ilves ampui lähes kaikki laukauksensa jäitä pitkin ja sieltähän se kiekko myös tiensä löysi maaliiin kahdesti. Eikä varmasti ollut sattumaa, että noin järjestelmällisesti matalia ammuttiin. Eli onko Karhusella siellä joku heikko kohta?
Sori niin ikään huutelu vieraisiin pöytiin, mutta saman matsin katsoneena ja Karhusta aiemminkin (pintapuolisesti) seuranneena näyttää, että kaveri on tyypillinen nuori ja pienikokoinen reaktiovahti.
Eli: reflekseissä ja nopeudessa kyllä löytyy, mutta kun peittävyys on väkisin heikompaa, torjuntatekniikka "levoton" ja hajoaa vielä joskus helpommin kuin kokeneemmilla, kakkos- ja kolmoskiekkoja tulee helposti sektoriin. Eikä niihin sitten välttämättä ehdi, jos heiluu jo valmiiksi sammakkona väärässä kulmassa:).
Tämä ei sitten ollut v-ttuilua, oma näkemys vaan tontyyppisestä torjujasta. Esim. Tapparan Juha Metsolassa on paljon samaa. Molemmat ottavat riskejä vastaantuloissa, jäihinmenoissa ym. aloitteissa, koska epäilemättä tietävät, että pakko ne kulmat on jotenkin tukkia kun massalla/mitalla ei kilpailla. Riskillä voi pelastaa tilanteita, mutta joskus ei sitten mene ihan niin kuin Strömsössä.
Karri Kivi vähän naureskeli Ilves-pelin studiossa tätä, että alkulämmittelyissä ammutaan kiekolla veskaa päähän ja seurauksena aivotärähdys. Että eikö sen alkulämmittelyn tarkoitus ole ihan joku muu.
Eihän se tietenkään ole tahallinen veto ollut.
No ei helvetissä eikä päävammoissa ole ikinä nauramista, mutta ensireaktio aiheesta kuullessa nyt vaan oli pienimuotoinen repeäminen. Ykkösmolarin kajauttaminen saikulle alkulämmöissä on ns. klassikko, mutta ei sitä liigassa ihan heti uskoisi (enää) näkevänsä.