Palataanpas nyt sitten tauon koettaessa, jälleen tähän aiheeseen.
Kärpillä on nyt näyttänyt huomattavasti paremmalta, kuin koko kaudella tähän saakka. Etenkin kaksi edellistä ottelua (KÄR-JOK, KÄR-TAP) antavat hieman osviittaa siitä, missä mennään. Hieman erikoisella tavalla, pidättäydyn vain noiden kahden pelin perusteella arviossa, sillä muut kohdatut joukkueet ovat sitä "ynnämuuta" osastoa tällä kaudella Kanada-maljaa havittelevien joukossa.
Jokereita vastaan pelatussa ottelussa näytti siltä, että Kärpät vie 100-0 peliä, mutta henkilökohtaiset virheet kuitenkin ratkaisevat ottelun. Siksi, luonnollisesti Jokerit oli parempi, mutta suuntaa-antavana tuota ottelua saattoi pitää. Virheille ei voi mitään, mutta jos pelaajat vielä tuosta hieman parantavat, terävöittävät peliään ja laittavat todellakin itsensä likoon, on tulos hyvä.
Sitten lauantainen ottelu Tapparaa vastaan. Kärpäthän on tällä kaudella hävinnyt kaikki aiemmat ottelunsa Tapparaa vastaan, vaikka olisi kuinka johdettu peliä. Uraman Tappara on sitä samaa kirvesrintojen perinteikästä linjaa, mitä itsekin muisteli aikoinaan Raksilassa nähneen. Arvostan sekä rankkaan itse tämän hetken Tapparan todella korkealle liigassa. Mutta sitten itse peliin, Tappara antoi suurimman mahdollisen tasoituksen, mitä yhdessä pelaajassa voi antaa, eli Kontiolan verran (jää muuten liigan ykkössentterivertailussa vielä toistaiseksi Viuhkolan varjoon). Kärppien peli oli suhteellisen avointa, jopa ajoittain rohkeaa, mutta ennen kaikkea, pelaajat antoivat kaikkensa tuossa ottelussa. Lopputuloksessa ei ole nokan koputtamista, kun todellakin annetaan kaikki mitä irti saadaan, lopputulos on hyvä ja mikä parasta, yleisö todella huomaa sen. Tunnelma hallissa, erinomaisen hyvä pelin jälkeen jossa pelasi kaksi hyvää kiekkojoukkuetta, oli hyvä. Pitkästä aikaa.
Eli viimeinenkin virstanpylväs runkosarjassa on nyt sitten saavutettu. Viimeisellä mahdollisella hetkellä, voitettiin se ainoa joukkue jota ei vielä ole voitettu. Kevättä silmällä pitäen, tämä tietää hyvää itseluottamuksen kannalta. Ajukoppaan kun jää tieto siitä, että kaikki ovat kaadettavissa, kun laitetaan kaikki likoon.
Maajoukkuetauko tuli siis hyvään saumaan. Nyt on aikaa rentoutua, paitsi Pesosella, jonka odotin loukkaantuvan Tappara-pelissä, ikävä kyllä turhaan. Joukkue saa siis levätä, ehken hieman treenata jotain uutta pientä hienosäätöä kevättä varten, ja palata runkosarjan lopun arkeen. Ennen kaikkea, viisikot alkavat olla nyt kevättä silmällä pitäen mukavasti kasassa, vain Paakkolanvaaran tervehtymistä jouduttaneen odottamaan pidempään. Eli joukkue treenannee nyt siis lähes kokonaisena kevättä varten, mikäs sen parempaa.
Hyökkäyksen osalta, on ollut ilahduttavaa huomata, että Viuhkola on "keskenkuntoisuudestaan" huolimatta edelleen kentällä selkeä päällikkö. Näyttää esimerkkiä muille, sekä jakaa niitä välillä käsittämättömiäkin syöttöjä ketjukavereilleen. Harmi vain, että Pyörälä ei vieläkään ole saanut napanuoraansa katkaistua, eikä uskalla taasen niihin kiekollisiin ratkaisuihin mihin rahkeet riittävät, vaan mieluummin syöttää jommalle kummalle ketjukavereista, yleensä nimenomaan Pikulle. Kunhan Hannes kuntoutuu ja Spede uskaltaa jälleen pelata, on kasassa liigan kovin ykköskenttä, Strakoista ja muista viis.
Kakkonen on pienenpieni kysymysmerkki kevättä silmällä pitäen. Pesonen vaikuttaa hieman väsähtäneeltä, Bros alkaa jälleen nostaa tasoaan, mutta Ujcik:n erittäin ailahtelevat otteet huolestuttavat. Sekä Pesosen mahdollinen väsyminen, nyt kun lepoa olisi vihdoin luvassa, on taasen lähdettävä maajoukkueen mukaan. Toki, säälipleijareiden aikana on pieni väli ladata akkuja.
Kolmonen on nyt sitten jälleen "kasassa", tosin Paakkolanvaaran terveenä ollessa, voisi olettaa hänen nimenomaan pelaavan tuossa Normion ja Aaltosen kanssa. Loukkaantuminen tuli pahaan saumaan, joten kolmosen kunto keväällä on kysymysmerkki. Normio parantaa peli peliltä, on ainakin sivuunkirjoittaneen yllättänyt täysin noinkin vahvalla kehittymisellään, kun miettii harjoituskauden otteita ja vertaa niitä nykyisiin. Sahlstedtin siviiliongelmat verottavat varmasti kauden loppuun asti hieman pelikuntoa, mutta kokemus paikkaa jonkin verran, toivottavasti riittävästi. Aaltonen on koko kentän sielu tällä hetkellä, järjestää paikat joko muille tai itselleen, mutta maalijyvä on ollut viime aikoina todella pahasti kateissa. Toivottavasti loput ottelut auttavat tuossa eteen päin.
Nelonen on tällä hetkellä hyvä, en olisi ikinä uskonut, että Mustonen voi vaikuttaa minut positiivisesti. Alikoski komppaa hyvin vierellä, mutta pienen kokonsa vuoksi on niin kovin helposti siirrettävissä syrjään pelistä. Junnila on ketjun riippakivi tällä hetkellä, mutta Aarnio mitä todennäköisimmin syrjäyttänee hänet tervehdyttyään, kuin myös Paakkiksen tervehdyttyä, jäänee Alikoski 13. hyökkääjäksi, Mustosen palatessa laitaan. Näin Kärpillä on neloskenttä kasassa, joka tuo kaivattua lepoa avainkentille, sekä pystyy myös maalintekoon, eikä vain häntäpään joukkueita vastaan. Toisaalta, jos Paakkis löytää punaisen langan nopeasti, en pitäisi mahdottomana, että Sahlstedt siirtyisi nelosen keskelle.
Pakistossa on hyvä tilanne tällä hetkellä. "Ykkösparin" peli on parantumaan päin, Mikkolan aivottomat ratkaisut ovat vähentyneet, eikä Laamanenkaan joudu enää niin usein edellämainitusta johtuen jäähylle. Alun perin olisi voinut ymmärtää, että Laamasen höntyilyä varten Mikkola on parina varmistamassa, mutta toistaiseksi tällä kaudella on mentykin toisin päin. Kakkosparissa pitäisin edelleen koostumuksen Boumedienne-Korpikari, sillä Oskun peli on palailemassa harjoituskauden vormuun, jota on todella ilo seurata. Osku on nyt Jaakolan kulta-ajan päätyttyä, vienyt häneltä paikan. Kolmoseen on sitten tarjolla Loponen ja piakkoin tervehtyvä Lupaschuk, joten tuossakin on ratkaisuvoimaa pakkiparia myöten, etenkin kunhan Lupa pääsee takaisin entiselle tasolleen. Seitsemännen pakin rooli jää siis Jaakolalle (oli siis helvetin hyvä siirto, lähettää Tribu matkoihinsa, päivääkään ei ole ollut ikävä). Ylönen jää siis kokoonpanon ulkopuolelle.
Maalivahtien osalta tilanne on selviö, Tarkki pienten haparointien jälkeen, pitää selkeästi ykkösvahdin paikan. Suomalainen komppaa hyvin, jos ei joudu paljoa pelaamaan, eli tässäkin suhteessa, ei ole hädän päivää. Ainut pieni pilvi taivaalla on vahtien kokemattomuus keväällä, mutta toisaalta, ei sitä kokemusta tulekaan kuin pelaamalla silloin, joten en usko että tässä mitään hätää Kärpillä on.
Loppukauden ohjelma runkkiksen osalta on nyt mielenkiintoinen, vain kolme ottelua kotona, pääpiirteittäin keskikastilaisia vastaan (Blues, TPS, Pelicans) mutta peräti seitsemän ottelua vieraissa. Toivotaan, että valmennus on hereillä, eikä päästä joukkuetta helpolla vieraissakaan. Mitään "kivijalkaan luottavaa" eikä varsinkaan passiivista peliä, pitäisi vieraissa enää nähdä. Kevät tekee kovasti tuloaan, vaikkei sitä juuri tällä hetkellä kesken Helmikuun pakkasten uskoisikaan, pelin pitää olla kuosissaan sitä varten.
Nyt menee ihan hyvin, eli ei muuta kuin tästä parantamaan!