Rohkenen olla eri mieltä. Minusta tuossa on ihan selkokieltä ja hyvin paljon asiaa. Juuri noin ovat asiat
menneet. Sitaatti : "..Olen tässä muutaman vuoden ajan miettinyt, mikä Kärpissä mättää? Miksi Kärpät menetti organisaationa sen otteen, josta vuorostaan Tappara on kyennyt pitämään kiinni?..." Samaa täällä on miettinyt moni muukin. .Veikkaampa että Sihvosen velipoika on pitänyt Petteriä ajan tasalla missä mennään. Vaikka Petteri Sihvosen jutuista en yleensä tykkääkkään mutta tässä hän kirjoittaa myös positiivisesti mitä tuleman pitää.Hyvä juttu, toistan vielä.
Kyllähän tuolla on tekstissä paljon samoja ajatuksia kuin tälläkin foorumilla on paljon ihmetelty.
Mihin katosi urheilupuolen vaatimustaso? Kärppien tavoite Liigan suurimmilla resursseilla oli ummehtuneen ajanjakson päätteeksi, jopa julkisuuteen asti tuotu "suora playoffpaikka". Tavoitteena täytyy olla aina mestaruus, vaikka se ei olekaan realistisesti mahdollista... Jos ollaan tyytyväisiä sijaan kuusi, on suurseurassa isoja ongelmia urheilupuolella.
Ahon toiminta oli pitkään erittäin ongelmallista... Hutihankintoihin paloi vuodesta toiseen miljoonia euroja, ja näitä sitten paikattiin siirtorajalla uusilla hutihankinnoilla. Kärppien urheilupuolen toiminnasta tuntui puuttuvan punainen lanka. Mitä Kärpät tavoittelee, millaisia pelaajia tarvitaan, mitä peliä pelataan, mihin kiekko on menossa, miten omista kasvateista saadaan paras irti? Epäonnistumisien keskellä ratkaisu oli laskea rimaa, jotta UTJ ja valmentaja loivat keinotekoisesti itselleen tunteen onnistumisesta? Tyydyttiin olemaan tyytyväisiä vähästä, koska eihän aina voi onnistua...
Samalla tehtiin kädenlämpöisiä ja tuttuja ratkaisuja... Toimistolle otetaan töihin ainoastaan tuttuja, ainoastaan ennestään Liigasta tutut pelaajat onnistuivat Oulussa, ulkomaalaisten kohdalla hankintoihin perehtyminen ja roolittaminen olivat pahasti hakoteillä... Sama heijastui brändin ja fanien kohtelun ympärillä... Tehdään minimi eikä yhtään enempää.
Yksinkertaisesti toiminnasta puuttui intohimoa, vaatimustasoa, työmoraalia ja oikeanlaista kunnianhimoa.
Siirrytään tähän hetkeen ja tähän tilanteeseen vuonna 2024:
Kärppien toiminta on Ahon ja Marjamäen lähdön jälkeisen aikakauden jälkeen muuttunut radikaalisti. Toiminta näyttää raikkaalta ja kehittymiseen panostetaan selkeästi sekä rahallisesti, että toiminnallisesti. Myllykoski on tuonut UTJ:n tontille kunnianhimoa ja työmoraalia. Hänen tekemisestään näkee ja kuulee sen, että siellä halutaan tehdä asiat kokoajan paremmin ja paremmin. Nälkä kasvaa syödessä, ja asioita halutaan tehdä edellistä päivää paremmin. Uudet hankinnat mahtuvat budjettiin, ja sopivat rooleihinsa pääosin loistavasti. Joukkue aiheuttaa olemuksellaan jo nyt sen Mäntymaan painottaman vau-efektin faneissa. Onko kukaan ollut näin innoissaan alkavasta kaudesta viimeiseen 10 vuoteen?
Moni ihmetteli Mäntymaan valintaa Kärppien päävalmentajaksi, mutta lyhyt kokemus onkin osoittanut Havun olevan oiva muutosvalmentaja juuri tähän hetkeen. Ja mitä Mäntymaa painottaa puheissaan? Raikkautta, muutosta, tavoitetta kehittyä ja intohimoa... Kaikkia niitä asioita jotka ovat Oulussa jääneet pitkään toisarvoiseen asemaan. Pitkään täällä ollaan tyydytty taloudelliseen vakauteen ja uskottu menestyksen tulevan aina omalla vuorollaan. Tapparassa menestys on tullut kovalla vaatimustasolla ja koneen virittämisellä huippuunsa jokaisena kautena. Ei siellä ole oltu tyytyväisiä ennenkuin joukkue on löytynyt runkosarjan piikkipaikalta, ja sama on näyttänyt tarttuvan myös naapuri Ilvekseen.
Kärpät on myös nostanut vaatimustasoaan brändin esiin tuomisen ja markkinoinnin puolella. Yhteisöllisyyttä ja Kärppiä korostetaan mm. pelipaitojen viemisellä parempaan suuntaan (ei täydellistä, mutta huomattavasti parempaa), ja huomattavasti paremmalla sometoiminnalla. Harkkakauden sometoiminta on osaltaan ollut rakentamassa innostusta, ja tuomassa joukkuuen loistavaa henkeä esiin myös faneille... Tätä se koko yhteisön hyvä pöhinä ja fiilis vaatii. Iso joki kasvaa pienistä puroista. Voisiko sanoa, että Leevin muodossa Kärppien sometiimistä löytyy intohimoinen ammattilainen, jonka annetaan nyt tehdä työtään osana joukkuetta?
Ja nyt kuin kirsikkana kakun päälle Junno palaa ohjaamaan Kärppien moottoritielle päässeen auton ohituskaistalle. Junnoa intohimoisenpaa ja yhteisökeskeisempää johtajaa on vaikea kuvitella, ja hänen mukaan tulonsa jotenkin alleviivaa kaikkea muutosta mitä Oulussa nyt nähdään. Junno ei ole se mies, joka asettuu poikkiteloin vastustamaan muutosta, vaan Junno on se johtaja, joka laittaa muutoksen tapahtumaan. Parempaa miestä Oulun Areenahanketta vauhdittamaan ei olisi Suomesta löytynyt. Muutama palaveri Kummolan kanssa, ja vaikkapa junnukisat Ouluun yhdessä Tampereen kanssa? Oulukin kaipaa nyt intohimoa, ja hieman hullujakin visioita kaupungin viemiseksi eteenpäin, ja AC Oulun stadionhanke sen oikein hyvin todistaa. Pessimistiset ja muutosvastarintaiset oululaiset pitää saada taas rakastumaan uusiin ajatuksiin. Miten sinä voit hyötyä uudesta areenasta, hei?
