Jännäksi tämä jo vetää... Rintaa painaa, kurkkua kuristaa, päässä hurisee, korvissa suhisee. Ei, en ole ottanut väärää pilleriä aamulla, enkä ole krapulassakaan. Eikä tämä ole iän aiheuttamaakaan, luulen.
Nyt, valmistautumaan peliin. Peliin, ja vain peliin. Illan humu on eri asia, onko sitä vaiko ei, nyt on vain jälleen yksi peli sarjasta. Ja vain yksi peli.
Jortikka aloitti ovelan mediapelinsä eilen, näyttäen maansa myynyttä naamaa. Paskan marjat noin kova ammattilainen ole mitään pyyhettä kehään heittänyt, ei sellainen ole mielessä käynytkään. Tuolla haetaan vain lisää vettä sille kiukaalle, joka Kärppien 2-0 hyvänolontunteenakin tunnetaan. Sitähän tuo wanha kettu ajaa takaa, ei sen enempää eikä vähempää.
Nokan unelmatilaisuus on nyt hiuskarvan varassa.
Missään nimessä, jo etukäteen mietittynä, ei ole vääryys kummankaan voitto. Vaikkakin, povaan Jokereiden voittoa, en luonnollisista syistä olisi pahoillani vaikka toisin kävisi.
Järkyttävä määrä paineita ja vastuunkantajien Atlasmaisia tuntoja on tänään kentällä. Kumman pääkoppa kestää, saa poistua kentältä hymynkareen kera.
Joten ei muuta kuin infernaalista Raksilaa töllöstä (ikävä kyllä) seuraamaan. Tiukka peli tästä tulee, en uskoisi kummankaan joukkueen repsahtavan pahasti, vaikke se luonnollisesti mahdotontakaan olisi.
Minä lepään laukkuni. Palaan asiaan, kun on sen aika.
Ai niin, halliin päässeille... Huutakaa niin saatanasti!