Stathos ei pelannut mitään unelmapeliä, ja Kärppien hallinta oli oikeasti aika laimeaa. Sähläystä se peli oli puolin ja toisin. Maalipaikkoja laskin HIFK:lle torjuntatilastosta huolimatta Kärppiä enemmän aika selvälläkin erolla. Kärpät kuitenkin vastaavasti piti kiekkoa todella selvästi HIFK:ta enemmän.
Kärppien maalipaikat, siis sellaiset, joista maalin voisi vaikka joka neljäs kerta tehdä, olivat todella vähissä laukauksiin nähden. Jotenkin näytti Tamin viimeisten aikojen Kärpiltä koko touhu. Vastaavasti HIFK:n parhaat paikat eivät torjuntatilastoon päässeet. Pelkästään Pärssinen laittoi kiekon kolme kertaa muutaman sentin maalin yli Bäckströmin huilailtua jo hetken jään pinnassa, ja pari kertaa saman verran ohi. Kuudes varma paikka vasta upposi, ja se oli niistä epävarmin ja siltä näytti miehen eleetkin.
Kärpät pitivät kiekkoa, mutta puskivat HIFK:n siniviivalla suoraan sumppuun. Ei ollut nättiä katseltavaa HIFK:n peli siltä osin vaikka periaatteessa aika korkealta karvattiinkin. Puolustukseen tultiin todella ripeästi. Vastaavasti HIFK ei estänyt Kärppien karvaajia edes melkein niin rumasti kuin Kärpät, jotka olivatkin häkellyttävän perseestä siinä suhteessa tuomarin suosiollisella sallimuksella. Karvaajan sai vetää surutta kumoonkin koukulla. Missä vaiheessa koukkaaminen ja estäminen molemmat ovat muuttuneet sallituiksi, jos kyseessä on kärkikarvaaja? Pöh.
Siniviivalta Kärppien hyökkäykset menivät (siis jos menivät mihinkään, ja usein eivät menneet) kulmiin ja parhaat tilanteet tulivat yleensä HIFK:n pakkien tyrimisistä ja heikkojen purkukiekkojen jälkeen tai jälkitilanteista. Varsinkin Saarinen järjesti Hedbergin toistuvasti huikean kusisiin paikkoihin ovelilla, pomppivilla ja kaikin puolin järjettömillä syötöillään. Kärpille tyypillisiä takamiehelle, keskisektoriin tehtyjä laukaisupaikkoja oli pelissä kolme (3) kappaletta.
Kärpät siis pitivät kiekkoa, mutta eivät tehneet sillä mitään. Molemmat Kärppien maalit tulivat siniviivalaukausten ohjauksista. Tai ensimmäistä ei sentään ohjattu, vaan taisi muuttaa suuntaa hanskasta. Arvaan, että nimenomaan hanskasta, koska Stathos näytti protestoivan käsimaalia. Ei tainnut kyllä uskoa itsekään, koska ei kolmea sekuntia kauempaa jaksanut. Yrittänyttä ei tietty laiteta. Kaikkiaan Kärpät pelasi niinkuin vanha, se huonompi Kärpät. Päätöntä kohellusta ylivoimia lukuunottamatta ja ei siitä kyllä sitten mitään tulosta tullutkaan ja tässä puolestaan tilastot ovat minun puolellani. Tuo ei silti ole tämän kauden versio Kärpistä, ei se oikea, joten tästä ei pidä vetää mitään johtopäätöksiä. Huono ilta vain sattui paikallisille ja se oli HIFK:n onni. Kelpaa.
HIFK puolestaan pelasi jokseenkin sillä tavalla kuin vähäisellä näkemiselläni ja enemmällä lukemisella oletinkin. Pelissä ei juuri taklattu kunnolla lainkaan, mitä nyt jotain naisten pelistä tuttuja kiilauksia ja sellaisia, ja Pärssinen ja Hedberg vastasivat HIFK:n fyysisyydestä ja ainakin sääntöjen rajamailla pelaamisesta. Nielikäinen hiillostikin muuten Pärssistä kolmannessa erässä aika reippain ottein. 59 minuutin kohdalla Vopatkin sitten kävi Pasille asiasta sanomassa, mutta onneksi linjatuomarit olivat ajan tasalla, eikä nähty mitään kiekkoon kuulumatonta. Ottelun jälkeen muuten kaverukset lompsivat molemmat joukkueidensa hännillä kättelemään ja taputtelivat toisiaan virnistellen olkapäille kuin parhaat kaverit. On se kamalaa, kun ne jääkiekkoilijat on sellaisia väkivaltaisia eläimiä. En ole nähnyt hidastuksia, joten en tiedä jos tämä näytettiin (epäilen) mutta Vopatin taklaus johti yhteen maaliin. (No oli siellä siis yksi.) Komea niitti Kärppien maalin takana, kiekko meille ja liikkeelle. Maali tuli neljännestä syötöstä tuon jälkeen.
Niin vielä pelistä. Kärpät saivat enemmän, mutta huonompia kuteja kohti maalia, HIFK vähemmän, mutta parempia ohi maalista. Stathosilta normaali suoritus. Ei vaadittu kummempia koppeja ja pari mennyttä muuttivat suuntaa. Varsinkin Jokisen ohjaus oli komeakin ja aivan nurkkaan, jos oikein näin, eikä siinä mitään ollut tehtävissä. Muuten tasapeli, mutta Bäcsktröm ilmeisesti nostalgiasyistä pisti sukkavaihteen päälle ollessaan HIFK:n kanssa kentällä.
Mielestäni tasaisen harmaan puurtamispelin ratkaisi (jos siis sellainen klisee, kuin pelin ratkaiseva kohta sallitaan) Bäckströmin veret seisauttava imaisu.
Muuten joukkueilla ei niin kummoista eroa ollut: Kärpät piti kiekkoa, HIFK iski vastaan. Kärpät ampui silloin tällöin sieltä täältä kohti maalia, HIFK harvemmin pääasiassa ohjasi poikittaissyöttöjä parhaalta maalintekopaikalta ohi ja varsinkin yli. HIFK pelasi hyvän vieraspelin omilla lihaksillaan ja Kärpät sysipaskan kotipelin omaan tasoonsa nähden. Jos HIFK ei olisi 2-5 tilanteessa pelleillyt maalilla kuin höntsäilylätkässä ikään, olisivat numerot 2-7. Sitten se läpiajo sisään ja 2-8. Ja se näyttäisi jo rumalta. No, Kärppien tavoitteet taitavat olla muualla kuin HIFK:n kaadossa.
Juuh. Ja ympärillä olleiden kommentit kuulleena tiedän, että alkuasukkaat ovat ihan eri mieltä. Lopuksi tärkeä yksityiskohta: Olen selvinpäin.
Ja edittinä peeässä: Älkää nyt isot miehet itkekö. HIFK:n koukkimispelistä olisi saanut todella tiukalla etsimisellä muutaman jäähyn lisää. Samalla etsimisellä Kärpille saman verran. Jonkun verran jos saisi toivoa edes yritystä puolueettomuuteen kommenteissa, joissa syytetään tuomaria puolueelliseksi. Haukotus, sentään. HIFK sai enemmän jäähyjä ja niistä ainakin kaksi oli täyttä roskaa, joten jospa mietittäisiin tuomarin sijasta sitä, mihin Kärpät kykeni kentällä ja mihin ei kyennyt. Tottahan se on, että jos HIFK olisi istunut 40 minuuttia jäähyllä, niin olisihan Kärpät voinut voittaakin, mutta mitäs tekemistä sillä sitten on tämän pelin kanssa?