Kotiiiiin.
Jykä tuli sitten kotiin. Ehkei aivan sen tyyppinen pelaaja kentällä, jota eniten tuohon kaivattiin, mutta henkisesti tärkeä ja mikä parasta, Kerhon mies, aktiivisesti jääkiekkoilevista pelaajista ehkä jopa eniten! Tuo mukavasti sitä asennetta ja me henkeä, sekä näkyvyyttä mediassa. Päivän Hämeen Sanomia oli hieno lukea, aikamoista hehkutusta oli Louhelta HPK:sta, sen toiminnasta sekä positiivinen näkökanta tulevaan kauteen. Hienoa, että yhteistyökumppanit rahoittivat miehen meille, Virta ei niitä ilmeisesti houkuttanut, sydämellä pelaamisella on merkityksensä.
Ei ehkä fantasiamanagereiden mukaan sopiva hankinta Kerhoon, mutta omasta mielestäni erinomainen. Olen ensinnäkin sitä mieltä, että yksinäinen maalintekijätaituri menisi hukkaan, kun kumminkin sillä taistelulla ja duunilla niitä pelejä ensi kaudella voitetaan. Parempi vahvistaa omia vahvuuksiaan kuin yrittää satsata joka osa-alueeseen vähän. Luin lisäksi hieman rivien välistä, että Jykä olisi siinä mielessä "ilmainen" pelaaja, että samoja rahoja ei olisi jonkun muun pelaajan hankintaan herunut.
No miten sen nyt ottaa. Kyllähän runkosarjan aikana nämä taitopelaajat takovat maaleja, mutta monta kertaa on nähty, että lopulta joku duunariosaston kaveri niitä viimeisiä pelejä ratkoo.
Niin, kyllähän tässä aika lailla kärjistetään mielestäni. Kyllä ne parhaat ja taidokkaimmat kenttäpelaajat ne mestaruudet yleensä ratkaisevat. Vierelleen tarvitsevat vaan ne parhaat tai sopivimmat duunarit sitten tosipeleihin myös, kun halutaan menestyä. Ensimmäisellä kahdella Jalosen kaudella oli tähtiä/kasvavia esimerkiksi kahteen ensimmäiseen kenttään todella paljon, mutta Kucharcik ja Louhi esimerkiksi sopivat sitten hyvin siihen viereen ja tekivät niitä pisteitä, kun taidokkaammat pelimiehet imivät vastustajan huomion itseensä.
Juu, mutta valmentajalla on siinä marraskuun pelissä, jossa ollaan 2-1 tappiolla ja saadaan yv viimeminuuteille, taipumus laittaa ne tsekit jäälle. Parempi että annetaan heti alusta lähtien vastuuta laajemmalla rintamalla, eikä opeteta joukkuetta menttaalisesti siihen, että kyllä se jiri tulee ja ratkaisee. Ja sitten keväällä jirille tuleekin huono päivä.
Niin, toki sitten on näitä Teppo Kivelöitä, Vladimir Vujtekeita, Tommi Santaloita, Ville Leinoja, Janne Lahtia jotka ovat tiukassa paikassa tulleet ja ratkaiseet, vaikka vastustaja on miten tiennyt vaarallisuutensa ja taitonsa niin maali on vaan vastustamattomasti syntynyt, mitä tiukempi paikka, sitä vaivattomammin. Ja jokaisessa MM-, Olympia- ja StanleyCup-voitajajoukkueissa on ne taitopelaajatkin olleet merkittävässä roolissa. Näitä tämän tyyppisiä pelaajia meillä ei ole nyt, mutta ei niitä ollut hirveästi lähdettäessä kauteen 2005-2006. Ehkä Voutilainen ainoastaan, mutta niinhän tuossa kävi että Leino ja Lahti kasvoivat ratkaisupeleihin ratkaiseviksi taitopelaajiksi. Loistavaa tukea omilla saroillaan antoivat duunareiksi luokiteltavat Sprukts, Louhi, Laine, Keinänen, Loikas, Wirtanen, Sailio, Lappalainen, Väisänen ja Nielikäinen. Mutta kuten tästä listasta näkee, kyllä melko duunaripainoisella porukallakin kaiken sattuessa nappiin voi toteuttaa unelmia.