Mainos

JYPin tyhjennysmyynnit 2018–2019

  • 18 054
  • 53

Euro71

Jäsen
Suosikkijoukkue
Kärpät, olosuhdesyistä HIFK
Sarjasta on pelattu nyt n. 2/3, ja JYPin pistekertymä ei ole lähelläkään playoff-paikkaa. Tämän tosiasian valossa on kohtalaisen rohkeaa lausua, että "ei ole ollut suurta syytä olla huolissaan pleijaripaikan suhteen". Tuo väite on järkevä ja perusteltu vain, jos ymmärsin väärin, ja tarkoitat, että ei tarvitse pelätä JYPin yltävän playoffeihin, koska sen toteutumiseen tämän kauden kahden ensimmäisen kolmanneksen oleellinen havaintoaineisto yksiselitteisesti viittaa.

Hahah, se on ihan totta, siis riippumatta kummalla tavalla sen luet.

JYPin rosterin vahvuutena pitäisi olla kokemuksen mukanaan tuomat ominaisuudet. Näihin yleisesti luetaan henkinen pääoma ja henkinen vahvuus.

Kyllä kesällä JYP:in mahdolliseksi vahvuudeksi luettiin kokenut keskikaista, ja miltei vain se. Ehkä se vain nyt on jo tälle kaudelle liian vanha? Sitä ei sitten korjaisi valmentajanvaihdos yhtään mihinkään suuntaan.

Tämän kauden JYP on ollut peliesityksiltään täysin vastoin sitä mitä sopi odottaa: tylyn ja vakaan sijasta äärimmäisen ailahteleva ja erityisesti otteluiden ratkaisuhetkillä palasiksi mureneva. Jokainen tahollaan miettiköön, kuinka todennäköiseltä vaikuttaa se, että kokeneiden pelimiesten psyyke on sittenkin silkkipaperista?

En usko, että se on kiinni psyykkeestä, vaan ainoastaan nykykunnosta. Mutta nyt tietysti JYP:llä on hieno paikka todistaa mun arviot vääräksi.

Heitän ilmaan seuraavan pohdinnan: Muistelen viime kauden alulla jonkun konkarin (Tuppurainen?) ihmetelleen, että kesällä hän ehti ajatella, ettei näin kevyellä treenillä voi tulla kaudesta mitään. Tuli kuitenkin. Tämän kauden alulla on kuultu pelaajien (Hytönen?) suusta kesän treenin keskittyneen kokonaan johonkin muuhun kuin kestävyysominaisuuksiin. Voisiko nyt olla niin, että yhden kauden verran konkareiden peruskunto kesti tuollaista kevennettyä "herkistely"-treeniä ja antoi sitä kautta oikeinkin hyvää tulosta. Toinen samanlainen kesätreenikausi perään, ja fysiikan vahva peruskallio ei enää pysynytkään kovana, vaan alkoi murenemaan alta...

Muistelen kuitenkin Osalan tullessa Kärppiin hänen sanoneen, ettei ole vetänyt minkäänlaista kestävyystreeniä, kun "sitä kuitenkin sitten loppukausi tehdään." Osalan pelkkä reilu puoli vuotta kestänyt voimatreeni ei ole mielestäni kauheasti vaikuttanut peli-ilmeeseen.
 

Vili Huli

Jäsen
Suosikkijoukkue
Jyväskylän Palloilijat
Voi olla, että jatkossakin vastaan juuri niihin kysymyksiin, joihin huvittaa vastata. Ja voi olla, että sinun mielipiteesi minun menemisistäni on kohtalaisen epäoleellinen asia itseni, keskustelun ja palstan kannalta. "Sivistyneesti", että tuota, joo-o.
Tiiätsä mikä on oleellista keskustelun ja palstan tason kannalta? Se, että kanssakirjoittajien tiedusteluihin annetaan tarkennusta eikä ainoastaan odoteta sitä sopivaa iskupaikkaa omalle agendalle.

Tässä sulle, kaikesta huolimatta, lisää sivistynyttä argumentointia.
Tulihan sitä eloa kun vähän töni. Vilpitön peukalo viestille.

Nämä corsit ym. tilastohärdellit ja viime kauden suorituksiin viittaamiset ynnä muut on ihan samaa helinää kuin ne kommentit, joiden mukaan "peli on tällä kaudella näyttänyt välillä niin hyvältä". Sarjataulukko päättää mennäänkö playoffeihin vai ei. Siinä ei paina minkään auktoriteetin antamat tyylipisteet tai muut "tuloksen takaa" -tilastot, saati "hyvät merkit", jos sarjapisteitä ei kartu. Siksi esittämäsi tilastoargumentit ovat painottomia, kun ainut aidosti oleellinen tilasto on niiden kanssa täydellisessä ristiriidassa. Jos Räikkösen Ferrarista loppuu bensa kesken kisan, ei shamppanjaa pääse suihkuttelemaan siksi, että renkaissa oli vielä hyvin pintaa jäljellä.
Päätöksiä, arvioita you fucking name it nyt ei vain voi perustaa pelkkään sarjataulukkoon jos haluaa yhtään parempaa osumatarkkuutta. Sille on tieteelliseen ajatteluun perustuvat syynsä, miksi satojen miljoonien taalojen arvoiset hokiorganisaatiot investoivat tilastoanalyysiin vinon pinon seteleitä vuonna 2019. Tervetuloa tulevaisuuteen. Täällä kun tykätään nykyään puhua paljon modernista kiekosta, niin kerrottakoon että toi ohjaa ja on jo ohjannut lajin evoluutiota.

Sama argumentti kumoaa yhtä yksiselitteisesti viime kauden suorituksiin nojaamisen: tämän kauden näytöt ovat ajallisesti ja joukkueen rakenteen osalta nykyhetkeä lähempänä ja siksi merkittävämmät kuin viime kauden (mm. kolmen kärkihyökkääjän ja yhden päävalmentajan verran erilaisen) ryhmän esitykset. Lisäksi huomauttaisin, että tällä kaudella JYP ei ole saanut yhtään sarjapistettä viime kauden CHL-mestaruudesta.
Oma arvioni todennäköisyyksistä on toki vain oma arvioni, jonka olen rakentanut nojaten JYPin tämän kauden näyttöihin sekä pidempään Liigan historiaan.
Löydätkö ristiriitaa? Ainakin mun logiikalla joidenkin pienibudjettisten pikkuseurojen historia säälinousuista tai niiden puutteesta on vielä paljon merkityksettömämpää.

Sarjasta on pelattu nyt n. 2/3, ja JYPin pistekertymä ei ole lähelläkään playoff-paikkaa. Tämän tosiasian valossa on kohtalaisen rohkeaa lausua, että "ei ole ollut suurta syytä olla huolissaan pleijaripaikan suhteen". Tuo väite on järkevä ja perusteltu vain, jos ymmärsin väärin, ja tarkoitat, että ei tarvitse pelätä JYPin yltävän playoffeihin, koska sen toteutumiseen tämän kauden kahden ensimmäisen kolmanneksen oleellinen havaintoaineisto yksiselitteisesti viittaa.
Sä tiedät mitä mä tarkoitin. Rohkeaa? Totta helvetissä, mä olen sankari enkä mikään perkeleen tussu.

Sitten vielä lopuksi pikku pohdintaa siitä, mikä mättää:
JYPin rosterin vahvuutena pitäisi olla kokemuksen mukanaan tuomat ominaisuudet. Näihin yleisesti luetaan henkinen pääoma ja henkinen vahvuus. Tämän kauden JYP on ollut peliesityksiltään täysin vastoin sitä mitä sopi odottaa: tylyn ja vakaan sijasta äärimmäisen ailahteleva ja erityisesti otteluiden ratkaisuhetkillä palasiksi mureneva. Jokainen tahollaan miettiköön, kuinka todennäköiseltä vaikuttaa se, että kokeneiden pelimiesten psyyke on sittenkin silkkipaperista?
Eihän se, että pelaaja on henkisesti vahva, tarkoita pelaajan mentaalipuolen olevan horjumaton. Kukaan ei ole kone. Sanonta (epä)onnistumisista ruokkimassa toisiaan ei ole syntynyt tyhjästä. Mukavoituminenkin on inhimillistä, ja joskus muodostuu väärä oletus siitä että homma hoituu pelkällä pintakaasulla. Olen pysynyt luottavaisena siksi että uskon seurasta löytyvän viime kädessä sekä aidon halun että riittävät kyvyt suunnan muuttamiseen. Seppänen on luottonsa ansainnut ja on ajatuksena absurdi ettei omistajapelaajia kiinnostaisi tekeekö osakeyhtiönsä satoja tonneja turskaa vai ei.

Vai voisiko selitys otteluiden edetessä laskevalle suoritustasolle olla sittenkin peräisin joltakin muulta huonosti hoideltulta osa-alueelta?
Voi toki. En mä ainakaan usko olevan olemassa vain ja ainoastaan yhtä selittävää tekijää. Psyykkeen veikkaan kuitenkin olevan se kaikista suurin syy.

Pelitapaa on myös moitittu: miten todennäköisesti pelitapa (tai sen puutteet) selittää sitä, että otteluita hallitaan hetkittäin suvereenisti, mutta erityisesti kolmansissa erissä tästä on jäljellä vain kaunis muisto?
Ne pahimmat tylytykset taktisesta köyhyydestä tuntuvat tosiaan melkosen ylimitoitetuilta. Kuitenkin, aikaisempaan kappaleeseen viitaten, kyllähän se näkyy tiukoissa tilanteissa eräänlaisen turvaverkon puuttumisena jos pelitapa ei ole täysin selkärangassa.

Heitän ilmaan seuraavan pohdinnan: Muistelen viime kauden alulla jonkun konkarin (Tuppurainen?) ihmetelleen, että kesällä hän ehti ajatella, ettei näin kevyellä treenillä voi tulla kaudesta mitään. Tuli kuitenkin. Tämän kauden alulla on kuultu pelaajien (Hytönen?) suusta kesän treenin keskittyneen kokonaan johonkin muuhun kuin kestävyysominaisuuksiin. Voisiko nyt olla niin, että yhden kauden verran konkareiden peruskunto kesti tuollaista kevennettyä "herkistely"-treeniä ja antoi sitä kautta oikeinkin hyvää tulosta. Toinen samanlainen kesätreenikausi perään, ja fysiikan vahva peruskallio ei enää pysynytkään kovana, vaan alkoi murenemaan alta...
Paikallaan olevaa pohdintaa. Fyysinen väsymys tunnetusti pehmentää myös päätä. Tutkitaan tota teoriaa nopeasti tsekkaamalla peräkkäisten päivien pelien jälkimmäisten otteluiden pistekeskiarvo.

Back-to-backien päätösiltojen pistekeskiarvo: 1,40 pistettä per peli
Muut matsit: 1,24 per peli

10 ottelua otoskoko tossa ekassa. Vastustajat TPS, Sport, Ilves, SaiPa, KalPa, Jukurit, KooKoo ja Ässät x3. Vastus siis keskimääräistä helpompi, mutta toisaalta matsien koti-vierasjakauma 4-6. Tota ryhmää vastaan ilman ottelua alla ollaan pelattu 14 kertaa. Pistekeskiarvo niistä 1,43. TPS x2, Sport x2, Ilves, SaiPa, KalPa x3, Jukurit x4 ja KooKoo. Koti-vierasjakauma 8-6. Ja noistahan Ipa oli kolmas peli neljänteen päivää, siitä kotona kolme pistettä.

En mä näin pikaisella tutkimisella löydä ainakaan tosta tukea teorialle kehnosta kuntopohjasta. Otoskoko tietysti on mitä on.

Kysyit aiemmin miksi JYP vaihtoi päävalmentajaa. Mitä sä vastaisit? Vastaus ei toivottavasti ole "koska vajaa fysiikka", sillä Dufva tai kukaan muukaan ei taio sitä enää tässä vaiheessa kautta kuntoon.
 

Afflicted

Jäsen
Suosikkijoukkue
JYP, New Jersey Devils, JPS, Dream Theater. Ja #28
Tässä tapahtui klassinen jääkiekosta tuttu ratkaisu: yksi valmentaja valmentaa joukkuetta ja kaiken onnistuessa hyvin on hänen työpaikkansa turvattu. Jos taas kaikki ei mene hyvin niin sitten siihen tilalle usein otetaan toinen valmentaja, koska kliseisesti on helpompaa vaihtaa valmentaja kuin koko joukkue. Harvinaisen karu ammatti tuo valmentajan työ kun tuntuu kenkää tulevan että heilahtaa koska se on tulos tai ulos.

Mitenkäs muuten luetaanko Merikiven potkut myös tyhjennysmyynniksi? Ei tullut JYPistä pajatsoa, ainoastaan yksi mies vaihtui.
 
Kirjaudu sisään, jos haluat vastata ketjuun. Jos sinulla ei ole vielä käyttäjätunnusta, rekisteröidy nyt! Kirjaudu / Rekisteröidy
Ylös