Tulipa tuossa seurattua viikonloppuna pari peliä änäriä Kemellin ekojen pelien puiteissa.
Onhan se peli kovin erilaista ison veden tuolla puolella. Otanta on kovin kapea, mutta tiivistettynä:
- Kun pakki saa kiekon kulmassa, on kaksi vaihtoehtoa: dumppaa kiekko keskialueelle tai anna lyhyt syöttö viereen sentterille, jos se on siinä. Eikä se yleensä ole, joten dumppaa kiekko keskialueelle.
- Paras tapa hyökätä on vastahyökkäys. Kahdessa pelissä näin enemmän vastahyökkäyksiä kuin koko kaudella yhteensä JYPin peleissä. Tämä johtui pääosin siitä, että:
- Meno- ja syöttösuuntia on tasan kaksi: pystyyn tai sivuttain. Ei koskaan taaksepäin.
- Ainoa poikkeus on ylivoimalla pakille viivaan tain kiekon kuskaajalle, silloin voi pelata taaksepäin
- Hyökkäysalueella ei tullut mitään pitkiä pyörityksiä miltään joukkueelta
- Kiekko kiinnosteleepi pelaajia, etenkin Nashville pelaajista 4-5 meni kiekkoon, ja jos/kun sieltä vastustaja usein sai kiekon kaivettua niin maalin edessä oli vapaata.
JYPin Heiskasen ajan oman alueen viisikkopeli oli valovuosia edellä siitä sekoilusta, mitä Nashville esitti omassa päässä. Ja vaikka olen tuominnut kotoista jätönjättöä, niin ei tuossa päättömässä puskemisessakaan aina mitään järkeä ollut. Kuka tahansa suomalainen valmentaja tekisi selvää jälkeä änärissä hyvän apukoutsin tulkkaamana.