JYPillä on tällä hetkellä pelattuna yhdeksän runkosarjan ottelua, joista neljä olen nähnyt. Yhdeksästä ottelusta JYP on saanut kasaan 16 pistettä. On aika hieman tehdä ensimmäistä tarkistusta, miten alkukausi on sujunut ja missä on kauden aikana parannettavaa.
Kotiottelut ovat sujuneet pääpiirteittäin erinomaisesti. Jokaisen ottelun aikana on tullut väistämättömiä suvantovaiheita, joista JYP on tähän mennessä selviytynyt kohtuullisesti ja peliote on myöhemmin saatu takaisin.
Seuraavassa kuvailen havaitsemiani ongelmakohtia näkemissäni otteluissa. Suuri osa varsinkin puolustuspelin ongelmista oli erityisen hyvin nähtävissä HPK-ottelussa. Yleisesti ottaen JYP on kotiotteluissaan kyennyt pitämään painopisteen vastustajan kenttäpuoliskolla vierasotteluja vahvemmin ja siten pelilliset ongelmat eivät ole näkyneet kotiotteluissa vierasotteiden tavoin.
Esitän arvioni pelin osa-alueista, joissa JYPillä on parannettavaa, jaettuina kuuteen kohtaan.
1. Oman puolustusalueen puolustuspeli / painetilanteen puolustuspeli
Oman pään puolustuspelissä tasakentällisin painopisteen ollessa selkeästi JYPin puolustusalueella merkkauspeli ontuu esimerkiksi vastustajan pelatessa kulmapeliä. Varsinkin HPK-ottelussa JYP-pelaajalta katosi oma pidettävä vapaaseen paikkaan melko usein. Vastustaja pääsee puolustavan pelaajan ja maalin väliin ennen kaikkea JYP-puolustajilta. Perusasiat, kuten nopeat käännökset puolustajan varjostaessa kiekollista vastustajaa, ontuvat, mikä ei tietysti lupaa hyvää jatkoa ajatellen. Merkkauspeli on kiekossa perusasioita ja varsinkin kokenut osasto Niskavaaran ja Kangasniemen johdolla jättävät vastustajan hyökkääjille vapaata tilaa.
2. Karvauspelin / painetilanteen purkaminen
Kun JYP saa vastustajan painostuksen ja esimerkiksi laidan lähellä voitetun kamppailutilanteen jälkeen kiekon itselleen, tilanteen purkaminen ja hyökkäykseen lähtö ontuu. Selkeä pelaaminen eli syöttö painottoman puolen puolustajalle ja samalla hyökkääjän syöttöpaikan tarjonta on välillä ollut olematonta ja ainoa ratkaisu on ollut luovuttaa kiekko summittaisen purkukiekon muodossa vastustajalle keskialuelle. Tällöin vastustaja pääsee pelaamaan kiekon lähes välittömästi syvälle JYP-alueelle ja jälleen on puolustajilla kova kiire. Painetilanteen purkamisessa hyvä kenttätasapaino mahdollistaisi tilanteen hallitun purkamisen ja painopisteen siirtämisen vastustajan suuntaan.
3. Kenttätasapaino hyökkäyspäässä
Kun JYP vastaavasti pelaa kulmapeliä painottoman puolen hyökkääjä ei ole aina optimaalisesti sijoittunut. HPK-ottelussa kiinnitti huomiota tilanne, jossa kaksi JYP-hyökkääjää kaivoi noin B-pisteen alakaaren tasolla kiekkoa esiin ruuhkasta. Samaan aikaan Hannus miehitti kaukalon keskiosaa ja oli melko hyvin sijoittuneena. Olisin kuitenkin toivonut hänen pelaavan vielä vahvemmin painottomalla puolella ja myös lähempänä maalin ympäristössä päivystänyttä puolustajaa. Tilanne nimittäin lopulta purkautui, kun HPK:n vääntötilanteessa pelannut puolustaja pääsi syöttämään nopean syötön maalin taakse tyhjään paikkaan ja maalin edustaa miehittänyt toinen puolustaja pääsi purkamaan painetilanteen helposti. Jos painottoman puolen JYP-hyökkääjä (tässä tilanteessa Hannus) pelaisi kauempana ruuhkasta, kyseinen pelaaja olisi JYPin voittaessa irtokiekon vapaana tyhjällä alueella pelattavissa levityssyötöllä ja taas vastustajan voittaessa irtokiekon olisi valmiudessa estämään vapaan purkutilanteen rakentamisen painottomalta puolelta. Tässä asiassa toki takerrun ehkä liikaa yksittäiseen tilanteeseen, mutta jatkossa aion seurata vastaavia tilanteita tarkemmin.
4. Hyökkäykseenlähtö omalta alueelta
Suorassa omalta tai keskialueelta käynnistyvässä hyökkäyksessä pelaajien paikka ja rooli on epäselvä. Outoa on se, että keskellä kenttää luistelee milloin kukakin kolmesta hyökkääjästä. Tämä aiheuttaa ongelmia hyökkääjien syöttöpaikan tarjonnassa, koska rintamana etenevässä hyökkäyksessä keskellä ja laidoilla pelaavien hyökkääjien paikat vaihtuvat hyökkäyksestä toiseen. Tämä ei myöskään helpota puolustajien avaustyöskentelyä, koska selkeä sapluuna puuttuu. Syynä voi olla se, että sentterien ylitarjonnasta johtuen moni keskushyökkääjä on joutunut pelaamaan totutusta poiketen laitahyökkääjän paikalla eikä hyökkäykseen lähtö siksi suju tehokkaasti. Tämä selitys ei tosin vaikuta oikealta, koska kyseinen hyökkäykseenlähdön häilyvyys koskee myös Immosen kenttää, jossa roolien pitäisi olla muita, paljon muutoksia alkukauden mittaan kokeneita ketjuja selkeämpää. Mieleen tulee kaksi vaihtoehtoa: Joko Dufvan pelikirja ei tunne selkeää hyökkäyspelisuunnitelmaa tai pelaajat vain ottavat ylimääräisiä vapauksia ohi valmennuksen ohjeiden? Kumpikaan vaihtoehdoista ei jatkoa ajatellen vaikuta hyvältä.
5. Ylivoima
Parannettavaa on ennen kaikkea (a) syötöissä, (b) pelaajien liikkumisessa ja vapaamman paikan hakemisessa sekä (c) laukauksissa.
(a) Syötöt saisivat olla voimakkaampia ja ennen kaikkea huolellisempia siinä mielessä, että kiekko todellakin tulisi vastaanottajalle siten, että se olisi välittömästi pelattavissa eteenpäin. Ei siis pyörivänä tai muuten vain röpelönä.
(b) Varsinkin Immosen ja Virtasen pyörittämässä ylivoimassa toivoisin jatkossa enemmän liikettä, paikkojen vaihtoa ja siten vapaamman paikan hakua, jotta vastustajan alivoimaa todella haastettaisiin ja saataisiin epäjärjestykseen. Helmisellä, Hytösellä ja Hannuksella tuntuu olevan enemmän variaatioita ylivoimaan juuri liikkumisen vuoksi.
(c) Laukausten laadussa on paljon parannettavaa. Viivapelaajilta olen nähnyt todella vähän onnistuneita laukauksia. Sen sijaan täysin epäonnistuneita laukausyrityksiä olen nähnyt enemmän kuin liigapelaajille olisi suotavaa. Huolellisuutta siis laukauksiin syöttöjen tapaan. Ennen kaikkea muuten erinomaisesti pelanneet Mäntymaa ja Kaijomaa tarvitsevat laukausharjoittelua.
6. Alivoima
Alivoimanelikon yhteistoiminnassa on ajoittain ongelmia. Kaksi pelaajaa saattaa antaa vahvan paineen, mutta kaksi muuta ei reagoi lainkaan, jolloin seurauksena on usein vaikeuksia. Alatalon aikaan oli tavallista, että vastustajan menettäessä parhaan kiekkokontrollin tälle antoi yksi alivoimapelaaja paineen ja muut reagoivat taustalla. Tällä kaudella olen nähnyt tilanteita, joissa yksi tai kaksi antaa painetta ja loput odottavat neliön asemapaikoillaan ja paineenantajat saattavat pelata itsensä ulos tilanteesta. Toinen merkittävä asia on se, että alivoimapelaajien mailat eivät ole yhtä hyvin ulkona peittämässä syöttölinjoja kuin aikaisemmin. Syöttölinjoja neliön läpi ei myöskään peitetä niin hyvin kuin viime kaudella esimerkiksi tekniikalla, jossa toinen polvi on kiinni jäässä ja mailan varsi estää syötön. Kyseinen tapahan oli/on Jyri Marttisen tavaramerkki. Alatalon aikana vastustaja saatiin rakentamaan laukauspaikat kauas ja maskipelaaja pyrittiin pitämään kaukolaukauksen jälkeen irti mahdollisesta paluukiekosta. Tällä kaudella vastustajat ovat päässeet aikaisempia vuosia useammin hyviin laukauspaikkoihin lähietäisyydeltä.
Tänään pelatun Kärpät-ottelun tiimoilta olen teksti-TV-analyysin varassa, joten kyseiseen otteluun en viittaa sen suuremmin. Kuitenkin, JYPillä oli HIFK- ja Kärpät-ottelujen välissä paljon otteluista vapaita päiviä keskittyä laadukkaisiin harjoituksiin, mutta huomioiden Kärpät-ottelun tuloksen 4-0 kahden viimeisen ottelun perusteella pelin taso ei ole ainakaan parantunut. Täytyykin ihmetellä, mitä ajankohtaan nähden harvinaisen harjoitussauman aikana on tehty.
En ole välttämättä onnistunut kuvaamaan ajatuksiani kovinkaan hääppöisesti edellämainittujen osa-alueiden tarkemmissa kuvauksissa. Tulevissa otteluissa, jotka vain mahdollisuuksien mukaan pääsen näkemään, aion kuitenkin seurata edellämainittuja osa-alueita JYPin peleissä. Toivon, että kauden edetessä palstan väki voisi kommentoida, miten JYPin peli kauden mittaan kehittyy ja missä suurimmat pelilliset ongelmakohdat sijaitsevat. Toivon myös, ettei juurikaan keskittyttäisi yksittäisten pelaajien otteisiin vaan yleisempään pelin tilaan.
Hyvää kiekkosyksyn jatkoa toivotellen,
Welton
Kotiottelut ovat sujuneet pääpiirteittäin erinomaisesti. Jokaisen ottelun aikana on tullut väistämättömiä suvantovaiheita, joista JYP on tähän mennessä selviytynyt kohtuullisesti ja peliote on myöhemmin saatu takaisin.
Seuraavassa kuvailen havaitsemiani ongelmakohtia näkemissäni otteluissa. Suuri osa varsinkin puolustuspelin ongelmista oli erityisen hyvin nähtävissä HPK-ottelussa. Yleisesti ottaen JYP on kotiotteluissaan kyennyt pitämään painopisteen vastustajan kenttäpuoliskolla vierasotteluja vahvemmin ja siten pelilliset ongelmat eivät ole näkyneet kotiotteluissa vierasotteiden tavoin.
Esitän arvioni pelin osa-alueista, joissa JYPillä on parannettavaa, jaettuina kuuteen kohtaan.
1. Oman puolustusalueen puolustuspeli / painetilanteen puolustuspeli
Oman pään puolustuspelissä tasakentällisin painopisteen ollessa selkeästi JYPin puolustusalueella merkkauspeli ontuu esimerkiksi vastustajan pelatessa kulmapeliä. Varsinkin HPK-ottelussa JYP-pelaajalta katosi oma pidettävä vapaaseen paikkaan melko usein. Vastustaja pääsee puolustavan pelaajan ja maalin väliin ennen kaikkea JYP-puolustajilta. Perusasiat, kuten nopeat käännökset puolustajan varjostaessa kiekollista vastustajaa, ontuvat, mikä ei tietysti lupaa hyvää jatkoa ajatellen. Merkkauspeli on kiekossa perusasioita ja varsinkin kokenut osasto Niskavaaran ja Kangasniemen johdolla jättävät vastustajan hyökkääjille vapaata tilaa.
2. Karvauspelin / painetilanteen purkaminen
Kun JYP saa vastustajan painostuksen ja esimerkiksi laidan lähellä voitetun kamppailutilanteen jälkeen kiekon itselleen, tilanteen purkaminen ja hyökkäykseen lähtö ontuu. Selkeä pelaaminen eli syöttö painottoman puolen puolustajalle ja samalla hyökkääjän syöttöpaikan tarjonta on välillä ollut olematonta ja ainoa ratkaisu on ollut luovuttaa kiekko summittaisen purkukiekon muodossa vastustajalle keskialuelle. Tällöin vastustaja pääsee pelaamaan kiekon lähes välittömästi syvälle JYP-alueelle ja jälleen on puolustajilla kova kiire. Painetilanteen purkamisessa hyvä kenttätasapaino mahdollistaisi tilanteen hallitun purkamisen ja painopisteen siirtämisen vastustajan suuntaan.
3. Kenttätasapaino hyökkäyspäässä
Kun JYP vastaavasti pelaa kulmapeliä painottoman puolen hyökkääjä ei ole aina optimaalisesti sijoittunut. HPK-ottelussa kiinnitti huomiota tilanne, jossa kaksi JYP-hyökkääjää kaivoi noin B-pisteen alakaaren tasolla kiekkoa esiin ruuhkasta. Samaan aikaan Hannus miehitti kaukalon keskiosaa ja oli melko hyvin sijoittuneena. Olisin kuitenkin toivonut hänen pelaavan vielä vahvemmin painottomalla puolella ja myös lähempänä maalin ympäristössä päivystänyttä puolustajaa. Tilanne nimittäin lopulta purkautui, kun HPK:n vääntötilanteessa pelannut puolustaja pääsi syöttämään nopean syötön maalin taakse tyhjään paikkaan ja maalin edustaa miehittänyt toinen puolustaja pääsi purkamaan painetilanteen helposti. Jos painottoman puolen JYP-hyökkääjä (tässä tilanteessa Hannus) pelaisi kauempana ruuhkasta, kyseinen pelaaja olisi JYPin voittaessa irtokiekon vapaana tyhjällä alueella pelattavissa levityssyötöllä ja taas vastustajan voittaessa irtokiekon olisi valmiudessa estämään vapaan purkutilanteen rakentamisen painottomalta puolelta. Tässä asiassa toki takerrun ehkä liikaa yksittäiseen tilanteeseen, mutta jatkossa aion seurata vastaavia tilanteita tarkemmin.
4. Hyökkäykseenlähtö omalta alueelta
Suorassa omalta tai keskialueelta käynnistyvässä hyökkäyksessä pelaajien paikka ja rooli on epäselvä. Outoa on se, että keskellä kenttää luistelee milloin kukakin kolmesta hyökkääjästä. Tämä aiheuttaa ongelmia hyökkääjien syöttöpaikan tarjonnassa, koska rintamana etenevässä hyökkäyksessä keskellä ja laidoilla pelaavien hyökkääjien paikat vaihtuvat hyökkäyksestä toiseen. Tämä ei myöskään helpota puolustajien avaustyöskentelyä, koska selkeä sapluuna puuttuu. Syynä voi olla se, että sentterien ylitarjonnasta johtuen moni keskushyökkääjä on joutunut pelaamaan totutusta poiketen laitahyökkääjän paikalla eikä hyökkäykseen lähtö siksi suju tehokkaasti. Tämä selitys ei tosin vaikuta oikealta, koska kyseinen hyökkäykseenlähdön häilyvyys koskee myös Immosen kenttää, jossa roolien pitäisi olla muita, paljon muutoksia alkukauden mittaan kokeneita ketjuja selkeämpää. Mieleen tulee kaksi vaihtoehtoa: Joko Dufvan pelikirja ei tunne selkeää hyökkäyspelisuunnitelmaa tai pelaajat vain ottavat ylimääräisiä vapauksia ohi valmennuksen ohjeiden? Kumpikaan vaihtoehdoista ei jatkoa ajatellen vaikuta hyvältä.
5. Ylivoima
Parannettavaa on ennen kaikkea (a) syötöissä, (b) pelaajien liikkumisessa ja vapaamman paikan hakemisessa sekä (c) laukauksissa.
(a) Syötöt saisivat olla voimakkaampia ja ennen kaikkea huolellisempia siinä mielessä, että kiekko todellakin tulisi vastaanottajalle siten, että se olisi välittömästi pelattavissa eteenpäin. Ei siis pyörivänä tai muuten vain röpelönä.
(b) Varsinkin Immosen ja Virtasen pyörittämässä ylivoimassa toivoisin jatkossa enemmän liikettä, paikkojen vaihtoa ja siten vapaamman paikan hakua, jotta vastustajan alivoimaa todella haastettaisiin ja saataisiin epäjärjestykseen. Helmisellä, Hytösellä ja Hannuksella tuntuu olevan enemmän variaatioita ylivoimaan juuri liikkumisen vuoksi.
(c) Laukausten laadussa on paljon parannettavaa. Viivapelaajilta olen nähnyt todella vähän onnistuneita laukauksia. Sen sijaan täysin epäonnistuneita laukausyrityksiä olen nähnyt enemmän kuin liigapelaajille olisi suotavaa. Huolellisuutta siis laukauksiin syöttöjen tapaan. Ennen kaikkea muuten erinomaisesti pelanneet Mäntymaa ja Kaijomaa tarvitsevat laukausharjoittelua.
6. Alivoima
Alivoimanelikon yhteistoiminnassa on ajoittain ongelmia. Kaksi pelaajaa saattaa antaa vahvan paineen, mutta kaksi muuta ei reagoi lainkaan, jolloin seurauksena on usein vaikeuksia. Alatalon aikaan oli tavallista, että vastustajan menettäessä parhaan kiekkokontrollin tälle antoi yksi alivoimapelaaja paineen ja muut reagoivat taustalla. Tällä kaudella olen nähnyt tilanteita, joissa yksi tai kaksi antaa painetta ja loput odottavat neliön asemapaikoillaan ja paineenantajat saattavat pelata itsensä ulos tilanteesta. Toinen merkittävä asia on se, että alivoimapelaajien mailat eivät ole yhtä hyvin ulkona peittämässä syöttölinjoja kuin aikaisemmin. Syöttölinjoja neliön läpi ei myöskään peitetä niin hyvin kuin viime kaudella esimerkiksi tekniikalla, jossa toinen polvi on kiinni jäässä ja mailan varsi estää syötön. Kyseinen tapahan oli/on Jyri Marttisen tavaramerkki. Alatalon aikana vastustaja saatiin rakentamaan laukauspaikat kauas ja maskipelaaja pyrittiin pitämään kaukolaukauksen jälkeen irti mahdollisesta paluukiekosta. Tällä kaudella vastustajat ovat päässeet aikaisempia vuosia useammin hyviin laukauspaikkoihin lähietäisyydeltä.
Tänään pelatun Kärpät-ottelun tiimoilta olen teksti-TV-analyysin varassa, joten kyseiseen otteluun en viittaa sen suuremmin. Kuitenkin, JYPillä oli HIFK- ja Kärpät-ottelujen välissä paljon otteluista vapaita päiviä keskittyä laadukkaisiin harjoituksiin, mutta huomioiden Kärpät-ottelun tuloksen 4-0 kahden viimeisen ottelun perusteella pelin taso ei ole ainakaan parantunut. Täytyykin ihmetellä, mitä ajankohtaan nähden harvinaisen harjoitussauman aikana on tehty.
En ole välttämättä onnistunut kuvaamaan ajatuksiani kovinkaan hääppöisesti edellämainittujen osa-alueiden tarkemmissa kuvauksissa. Tulevissa otteluissa, jotka vain mahdollisuuksien mukaan pääsen näkemään, aion kuitenkin seurata edellämainittuja osa-alueita JYPin peleissä. Toivon, että kauden edetessä palstan väki voisi kommentoida, miten JYPin peli kauden mittaan kehittyy ja missä suurimmat pelilliset ongelmakohdat sijaitsevat. Toivon myös, ettei juurikaan keskittyttäisi yksittäisten pelaajien otteisiin vaan yleisempään pelin tilaan.
Hyvää kiekkosyksyn jatkoa toivotellen,
Welton
Viimeksi muokattu: