Maaottelutaukokin on jo takana, joten lienee aika tehdä pientä päivytystä JYPin pelin yleistilanteen ja mahdollisten ongelmakohtien suhteen. Jatkan samoilla otsikoilla kuin ketjun avauksessa, koska ne kattavat pääosin myös kohdat, joita tässä vaiheessa mielelläni kommentoin. Viittaan nyt siis kylmästi 6.10.2007 kirjoittamaani. Tässä vaiheessa vastuu siirtyy lukijalle.
Oman puolustusalueen puolustuspeli / painetilanteen puolustuspeli
Oman pään puolustuspelissä tasakentällisin painopisteen ollessa selkeästi JYPin puolustusalueella merkkauspeli ontuu esimerkiksi vastustajan pelatessa kulmapeliä. Varsinkin HPK-ottelussa JYP-pelaajalta katosi oma pidettävä vapaaseen paikkaan melko usein. Vastustaja pääsee puolustavan pelaajan ja maalin väliin ennen kaikkea JYP-puolustajilta. Perusasiat, kuten nopeat käännökset puolustajan varjostaessa kiekollista vastustajaa, ontuvat, mikä ei tietysti lupaa hyvää jatkoa ajatellen. Merkkauspeli on kiekossa perusasioita ja varsinkin kokenut osasto Niskavaaran ja Kangasniemen johdolla jättävät vastustajan hyökkääjille vapaata tilaa.
Painetilanteen puolustuspeli näytti lokakuun alun jälkeen jo selkiytymisen merkkejä, mutta myöhemmin on nähty suoranaisia kardinaalimunauksia tämän tämän tästä. Peruspelaamisen tavoite on, että puolustava pelaaja pysyttelee hyökkäävän pelaajan ja maalin välissä. Kyseinen toiminta on ontunut pahoin ja vastustajat ovat tehneet lukuisia maaleja JYP-pelaajien hävitessä 1 vs. 1 –tilanteen. Jo aikaisemmin syksyllä ottelussa JYP-TPS Tuomas Suomisen maali 2-4:een oli karu osoitus siitä, missä puolustuspelin ehkä suurin ongelma piilee. Myös Kärppiä vastaan vastustajan osaaminen aiheutti Mertarantaa lainaten ”vaarallisia” tilanteita maalintekosektoriin. Lopulta oman alueen puolustuspeli alkoi osoittaa murentumisen merkkejä viimeisissä otteluissa ennen maaottelutaukoa. Tapparaa vastaan karu osoitus vartiointipelin heikkoudesta oli ottelun voittomaali, jossa Jori Lehterä yllätti Olli Sipiläisen ”housut kintuissa” koomailemasta sinälläään oikealla alueella, mutta katse väärässä paikassa: pelkästään kiekossa. Kotiottelussa Bluesia vastaan puolustamisen perusperiaatteiden unohtaminen tuotti Bluesille pari tuhannen taalan paikkaa, joista mm. ottelun avausmaali syntyi.
Toki kulmapelin ja painepelin puolustaminen on äärimmäisen vaikeaa, mutta näyttäisi siltä, että jo ennen kauden alkua suureksi ongelmakohdaksi arvioimani osa-alue vaikuttaa onnahtelevan pahoin. Merkkauspeli on tietyllä tapaa selkeämpää kuin alkukaudesta, mutta pulmia syntyy, kun kiekollinen vastustaja pääsee kiertämään puolustajansa. Ongelma ei koske pelkästään puolustajia vaan myös hyökkääjiä.
Karvauspelin / painetilanteen purkaminen
Kun JYP saa vastustajan painostuksen ja esimerkiksi laidan lähellä voitetun kamppailutilanteen jälkeen kiekon itselleen, tilanteen purkaminen ja hyökkäykseen lähtö ontuu. Selkeä pelaaminen eli syöttö painottoman puolen puolustajalle ja samalla hyökkääjän syöttöpaikan tarjonta on välillä ollut olematonta ja ainoa ratkaisu on ollut luovuttaa kiekko summittaisen purkukiekon muodossa vastustajalle keskialuelle. Tällöin vastustaja pääsee pelaamaan kiekon lähes välittömästi syvälle JYP-alueelle ja jälleen on puolustajilla kova kiire. Painetilanteen purkamisessa hyvä kenttätasapaino mahdollistaisi tilanteen hallitun purkamisen ja painopisteen siirtämisen vastustajan suuntaan.
Painottoman puolen pelaajien syöttöpaikan tarjonta kaipaa painetilanteen purkupaikoissa edelleen petrausta. Tarjonta on usein jopa täysin olematonta eikä parannusta kauden alkuun ole näkynyt. Huolestuttavaa on se, että tavoitetta pakki-pakki –syöttöön, ja siten hyökkäyksen aloittamiseen, ei näyttäisi olevan olemassa. Päätykiekkoa hakemaan menevä puolustaja ei saa muilta minkäänlaista tukea syöttöpaikan tarjonnan kautta. Katsomossa kuulee kommentteja huonoista avauksista, mutta tosiasia on se, että kanssapelaajien syöttöpaikan tarjonta on surkeaa. Puolustusalueen aloituksissa vaikeudet myös näkyvät, sillä turhan usein voitetun aloituksen jälkeen vastustaja saa karvattua kiekon välittömästi itselleen.
Kenttätasapaino hyökkäyspäässä
Kun JYP vastaavasti pelaa kulmapeliä painottoman puolen hyökkääjä ei ole aina optimaalisesti sijoittunut.
Painottoman puolen pelaaja pelaa itsensä kulmapelitilanteissa tai vääntötilanteissa jopa sisään ryppääseen tai sijoittuu liian kapealle lähelle kulmapeliä, jolloin vastustajan on helppo purkaa painetilanne painottomalta puolelta. Painottoman puolen JYP-hyökkääjä ei myöskään ole riittävässä valmiudessa olemaan pelattavissa maalin eteen joko suoralla syötöllä tai irtokiekon kautta. Kulmapelitilanteen voittaminen ei siis yleensä johda muuhun kuin uuteen kulmapelitilanteeseen tai vastustajan helppoon purkukiekkoon ja jopa hyökkäykseenlähtöön painottoman puolen kautta. Kulmapelistä on siis vaikea tuottaa maalitilanteita pienen alueen ylimiehityksen vuoksi. Ylipitkät kulmapelit toki väsyttävät vastustajaa ja saattavat aiheuttaa jäähyjä, mutta usein myös hyökkääjien energia kuluu kulmassa ja maalipaikan rakentaminen vaikeutuu.
Hyökkäykseenlähtö omalta alueelta
Suorassa omalta tai keskialueelta käynnistyvässä hyökkäyksessä pelaajien paikka ja rooli on epäselvä. Outoa on se, että keskellä kenttää luistelee milloin kukakin kolmesta hyökkääjästä. Tämä aiheuttaa ongelmia hyökkääjien syöttöpaikan tarjonnassa, koska rintamana etenevässä hyökkäyksessä keskellä ja laidoilla pelaavien hyökkääjien paikat vaihtuvat hyökkäyksestä toiseen. Tämä ei myöskään helpota puolustajien avaustyöskentelyä, koska selkeä sapluuna puuttuu. Syynä voi olla se, että sentterien ylitarjonnasta johtuen moni keskushyökkääjä on joutunut pelaamaan totutusta poiketen laitahyökkääjän paikalla eikä hyökkäykseen lähtö siksi suju tehokkaasti. Tämä selitys ei tosin vaikuta oikealta, koska kyseinen hyökkäykseenlähdön häilyvyys koskee myös Immosen kenttää, jossa roolien pitäisi olla muita, paljon muutoksia alkukauden mittaan kokeneita ketjuja selkeämpää. Mieleen tulee kaksi vaihtoehtoa: Joko Dufvan pelikirja ei tunne selkeää hyökkäyspelisuunnitelmaa tai pelaajat vain ottavat ylimääräisiä vapauksia ohi valmennuksen ohjeiden? Kumpikaan vaihtoehdoista ei jatkoa ajatellen vaikuta hyvältä.
Pyrkimystä pakki-pakki –syöttöön ja sitä seuraavaan lyhyeen avaukseen hyökkääjälle ei näytä pelisuunnitelmasta löytyvän. Edelleen ihmetyttää se, miten hyökkääjien pelipaikat tuntuvat ennen kaikkea syvältä omalta alueelta käynnistyvissä hyökkäyksissä vaihtuvan hyökkäyksestä toiseen. Keskustassa saattaa olla syöttöpaikkaa hakemassa laitahyökkääjä kuten Jari Jääskeläinen, mikä ihmetyttää nykyään, kun senttereinä pelaa Immonen, Helminen ja Hytönen, joiden kiekonkäsittely ja syöttötaito on liigatasolla erittäin hyvää tasoa. Suunnitelman ontuvuutta korostaa se, että painottoman puolen laituri ryntää yli kentän keskustan painolliselle puolelle sentterin lähelle tai jopa kiinni laitaan, jolloin yksi potentiaalinen syöttösuunta ja siten vastustajan kannalta uhka syödään pois omaehtoisesti. Tästä paraatiesimerkkeinä toimivat Louhivaaran, Virtasen ja Helmisen (nimenomaan laitahyökkääjänä pelatessaan) ryntäilyt. Immosen kentän osalta pelin tekeminen hankaloituu joskus myös siksi, että Virtanen karkaa lähelle vastustajan siniviivaa jo vaiheessa, jossa hyökkäystä rakennetaan vasta syvältä omalta alueelta. JYPin ykkösketju siis tekee itsensä alivoimaiseksi vastustajaan nähden tällä Virtasen höntyilyllä. Päätyyn lanatun kiekon perään ei ole kukaan ehtimässä ja vastustajan puolustajat saavat ylimääräisen sekunnin toimittaa kiekko hallitusti pois vaara-alueelta.
Lisäkohta:
Aikaisemmin en kommentoinut lainkaan JYPin ohjauspeliä. Urheilulehden väki kommentoi aikanaan Jokerit-JYP –ottelun perusteella JYPin ohjauspelin olleen muistaakseni kohtuullista, mutta etäisyydet kärjen ja puolustajien välillä olivat tuolloin liian väljät. Keskusta oli täysin avoinna vastustajan iskulle. JYPin ohjauspeli onkin ollut ajoittain helppoa kauraa vastustajien ykköskentille. Tilaa löytyy kuin Pirkkahallista ja puolustajat joutuvat pulaan.
Vierasotteluissa edellä mainitut asiat näkyvät korostetusti, kun syystä tai toisesta JYP on pelannut varovaisemmin. Joukkue ei ole karvannut yhtä aktiivisesti korkealta ja täten pelin painopistettä ei ole saatu siirrettyä vastustajan päätyyn. Syynä on ollut ennen kaikkea se, ettei JYP ole pyrkinyt vierasotteluissaan hallitsemaan pelitapahtumia samalla tavoin kuin kotiotteluissa. Kun kiekollinen hallinta on ollut lähes täysin vastustajalla, on tuloksena ollut jatkuva paine omalla puolustusalueella. JYP on lähtenyt vierasotteluihin siis vastahyökkäämään, jolloin joukkueen hyökkäys on ollut täysin aseeton. Outoa on ollut siis se, että vierasotteluihin ei ole lähdetty pelaamaan vahvuuksilla, vaan turvautuen heikosti toimineeseen oman alueen puolustuspeliin.
Ylivoimaa ja alivoimaa taidan kommentoida tuonnempana, kun pääsen näkemään tauon jälkeisiä otteita. Yleisesti ottaen, kyseenalainen hyökkäyspelisuunnitelma on näkynyt luonnollisesti myös ylivoimassa.