Iso peukku, että toimistolta ollaan lähestytty ja asiaa kysytty. Kiitokset
@Hurrikaanisydän asian nostamisesta tänne. Hyviä nostoja on tullutkin tässä paljon ja omat ajatukset ovat osin edellisen toistoa. Vuosien saatossa olen käynyt pelejä katsomassa teininä vähän kauempaa (miten saadaan maakunnasta uusia ja vanhoja kannattajia hallille?), köyhänä opiskelijana ja duunarina seisomakatsomossa. Nykyään on sitten istumapaikkakausari. Näkökulmia siis kaikilta näiltä ajoilta.
Hallille saapuminen ja ennen peliä
Nykyään helppoa. Auto parkkiin tai linja-autolla riittävän lähelle. Pysäkiltä kävellessä sitten salaa tuikku iloon/murheeseen, kun sille päälle sattuu. Hallilla olut ja hyvässä lykyssä tuttujen kanssa pulisemista ennen peliä. Vaikka rokkimiehiä olenkin, se hurrikaanivaroitus sireeneineen ja jumputuksineen on ihan hyvä. Tajuaapa juoda sen kaljan nopeammin.
Ennen oli sitten kiire löytää seisomakatsomosta hyvä paikka ja kuten mainittua, eipä sieltä oikein viitsinyt lähteä ettei menetä paikkaansa. Tähän voisi miettiä etenkin seisomakatsomolaisille ohjelmaa vai olisiko jopa joku keino siihen, että seisomakatsomostakin voisi rauhassa käydä oluella tai kahvilla?
Joitain vuosia sitten tuli käytyä Keski-Euroopassa katsomassa lätkämatsia. Oli about Hippoksen kokoinen halli ja arvata saattaa, että tunnelma aika lailla eri planeetalta. Tuossa pisti silmään se, miten päätykatsomossa seisseet kovan luokan kannattajat huomioitiin ihan eri tavalla. Ottelun kuuluttaja marssi ennen peliä jäälle päätyyn ja siinä sitten yhdessä huudettiin ja pidettiin elämää. Nostatti kummasti fiilistä ennen joukkueen jäälletuloa (Hells Bells) ja peliä. Kulttuurierot toki huomioitava; se mikä siellä päin toimii, voi aiheuttaa täällä vain suurta myötähäpeää.
Teininähän sitä tultiin helvetin hyvissä ajoin, että ehti saamaan nimmarit käytävillä juosseilta pelaajilta ja tsekkaamaan alkulämmittelyt. Alkulämpöjä ei ole tullut kateltua, mutta siinähän voisi ehkä hitusen suoda myös huomiota jo paikalle saapuneille (kiekko pleksin yli pikkutytölle/-pojalle/-henkilölle tms.).
Pelin aikana
Pyhitetään yksi pääty/ osa fanikatsomoksi ja koitetaan saada se täyteen pelissä kuin pelissä. Osaltaan tyhmää verrata taas muihin, mutta Borussia Dortmundin "keltainen seinä" lienee katsomonosana jopa halpa. Tosin kausaria saat jonottaa vuosia. Eli ne, jotka sen fiiliksen pelaajien lisäksi luo, pitäisi päästää mahdollisimman halvalla halliin. Minulle se tunnelma on kuitenkin isoimpia asioita, miksi hallilla tulee käytyä.
Jotkut kritisoi maalintekijän nimen huudattamista, mutta mun mielestä se on hyvä. Toivottavasti jatkuu ja useampikin huutaa jatkossa. Minäkin siitä omalta jakkaraltani, vaikkei ehkä siihen istumakatsojan profiiliin moiden huutelu sovikkaan. Hauskana esimerkkinä maailmalta erään futisseuran kotipeleissä uusi pelitilanne kuulutetaan yleisön kanssa yhdessä. Kuuluttaja kertoo joukkueen, yleisö maalit. Kotijoukkueen maalimäärä aina oikein, vierasjoukkueen maalimääräksi yleisö huutaa aina nollan.
Oijoijoi jakaa kansaa kahtia - minä peukutan. Ei ole niin haastavat lyriikat, ettei onnistu istumakatsomostakin.
Kisscam, ei stna. Huutaa voin jakkaralta, mutta tuollaisesta huomionosoituksesta nolostui taannoin jo Hiki-Penttikin - ei jatkoon.
Pelin jälkeen
Etenkin tässä itse kaipaisin paljon enemmän sitä yhteisöllisyyttä. Että olemme kaikki yhtä: organisaatio, pelaajat, yleisö, sponsorit = JYP. Kärjistettynähän nyt joukkue kiertää kaukalon pelin jälkeen, kun toimistolla on niin käsketty. Ei se minun mielestä olisi keneltäkään kovasti pois, jos siitä lasin takaa voisi muutaman sanan vaihtaa fanikatsomon (miksei muidenkin) kanssa. Ottelun jälkeen otetaan sitten pelaajahaastattelu toimitsija-aitoiden edessä - voisiko tämänkin viedä sinne fanien lähelle? Ja ollaan rehellisiä, jos menee päin persettä, niin kyllä siitä voi kasvojaan menettämättä pahoillaan olla fanien suuntaan. Tästäkin loistava esimerkki Euroopan kentiltä niin myötä- kuin vastamäessäkin - jos kiinnostaa tarkemmin katsoa, niin googlatkaapa vaikka "Roman Weidenfeller farewell". Jostain löytyi sitten myös video, missä pelaajat kiipesi samaiselle aidalle puimaan huonoja esityksiä turhautuneiden fanien kanssa. Eri tavalla tuollaisesta syntyy yhteisö, kuin siitä, että vähän vilkutellaan pelin jälkeen. Kalle Koskisen jäähyväisissä tätä olikin jo vähän aistittavissa (olisko JYP noin vuoden takaa videon julkaissut).
Ravintola Hurrikaania pitäisi jotenkin ehkä vielä enemmän mainostaa, että sinne voi/kannattaa mennä pelin jälkeen. Sinnehän on oikeasti mukava mennä vielä olut pari ottamaan ja kuuntelemaan pelaajahaastattelut. Taannoin TPS-ottelussa ihan kuningasliike ottaa Eki (silloin TPS) Hurrikaaniin haastatteluun. Ens kaudella Jakke ja Allu? Voisko Hurrikaani olla jopa pitempään auki pelipäivinä? Tai saisko sitä kaljaa vaikka käytäviltäkin pitempään? Kyllä, pidän kaljasta.
Silloin, kun ei kaljaan ollut varaa tai sitä ei myyty iän takia, jäätiin hengailemaan hallille, että päästiin pelaajien kanssa ne yläfemmat heittämään. Toki köyhän opiskelijana ei sitten tuota niin kehdannut tehdä. Paitsi baarissa. Eipä turkulaistaustaiset Hauhtonen ja Virtanen kovin vakavasti ottaneet, kun sanoin, että tulitte Turusta tekemään meistä mestareita. Eipä ottanut moni muukaan, en minäkään.
Muuta
Vaikken kohderyhmään kuulu, niin Myrsky on kova - jatkoon.
Isosti kaipaan sitä yhteisöllisyyttä ja takavuosien tunnelmaa. Nyt tosiaan tuntuu keski-ikäistyneen kannattajan silmin vähän etäiseltä tuo touhu. Jos tuollainen toimiva yhteisö sidosryhmien kanssa saataisiinkin, niin voihan siitä pelaajillekin jäädä ihan eri muistot Jyväskylästä.
Some ollut hyvää viime aikoina. Kallen sohva ja Kakkosen signausvideo: Iso peukku.
Oman tarinan kautta se fani heräsi minussa pikkuhiljaa pojannassikkana, kun Urheiluruudussa näytettiin divarituloksia ja joskus jopa klippejä. Tynin radioselostuksistahan se sitten lähti lopullisesti laukalle. Ja kun tuossa iässä kaveria vietiin, niin se kantaa hautaan asti. Mites tällainen 'kannattajapolku' tänä päivän voitaisiin rakentaa?
EDIT: Tärkeä baaridetalji lisätty.
