Ratinen – Immonen – Tuppurainen
Miksi? Koska vaikka elämäni tärkeimpään yksittäiseen
maalimuistoon liittyykin Ekin ja Jaken yhtäaikainen jäällä olo, mä en ole varma kaksikon yhteispelin täydellisestä toimivuudesta saati kasaisi sataprosenttista veteraaniketjua, ja kun Tuppurainen osoittautui jo viime kaudella Immoselle sopivaksi laituriksi, siitä pohjat ja toiseen laitaan Ratinen, joka on laitahyökkääjistä selvästi lähimpänä Joonas Nättistä ja Jatkoajan JYP-osiossa edelleen rikollisen aliarvostettu.
Kanninen – Hytönen – Louhivaara
Miksi? Koska kolmikko pystyy pimentämään vastustajan kärkiketjut ja siinä sivussa painelemaan plussalle asti. Roobaa asetellaan monissa sommitelmissa vanhan tutkaparin Hytönen-Louhivaara rinnalle, mutta Kanninen on parempi pelaaja (ja lisäksi potentiaalinsa katto kohoaa korkeammalle), eikä ketjukemioistakaan nähdäkseni löydy edellä mainitut edut kumoavaa perustetta.
Perrin – Tomášek – Turkulainen
Miksi? Koska teräsmieheydestään huolimatta Eki ei ole enää entisensä ja Tomášek aloittaa ensimmäisen ammattilaiskautensa ulkomaisessa pääsarjassa, minkä vuoksi hakisin heille hieman helpompia, hyökkäyspäähän painottuvia minuutteja. Jerryllä tietty olisi ominaisuuksia suurempiinkin saappaisiin, mutta myös Suomelan jalanjäljissä on oikein kiva kulkea.
Kolehmainen – Lahti – Jokinen
Miksi? Koska onhan tässä jo kaivattukin karhukoplamaista nelosketjua. Jokinen on ihanteellinen stuntti Sipiläiselle ja Kole kelpaa Riskan korvaajaksi.
Reserviläisistä Saari, Rooba & Rutanen ovat päteviä paikkaajia, ellei enemmänkin, Tamminen kysymysmerkki, Kalajanniska voi viettää vielä vuoden A:ssa ja Stråkalle hakisin koko kauden kestävää, ison roolin lainapestiä Mestiksestä.
