Nuo tuntuvat puolisokoilta, mutta Lehtonen on ehkä eniten heittänyt noita onnistuneesti. En keksi muuta syytä kuin Jalosen ajatus pelikirjan säädöstä. Eli se kuuluisa Virtasen pelikirjasto on toimivassa käytössä.
Eli Suomi lähtee hitaasti tai puolinopeasti jos mahdollisuus. Tuossa pakkien pitää vain tehdä duuni kuten hyökkääjien. Sitten nk. epäorganisoidut hetket halutaan hyödyntää voittamalla tilaa ja aikaa. Tuota voisi kutsua Manninen-Hartikainen-kuvioksi. Kuitenkin minusta idea on näyttää vihulle että pelataan muka pystysuuntaan ilman ajatusta. Noin se ei ole.
Eli uskoisin Jalosen vain hakevan monipuolisempaa peliä, muttei liian vaikeaa.
Nythän tilanne kokee lisämuutoksen kun Heiskanen saapuu. Jalonen on jo suunnilleen antanut vapaalipun Mirolle pelata kuten haluaa. Eli puhui kahdesta Suomen parhaasta pakista. Jalonen tietää että Heiskanen tajuaa jaloskiekon, koska voi jo pelkällä luistelulla hakea tuhat viivelähtöä. Siihen sitten lupa pelata vaistoilla.
No miten tämä liittyy JYP-taustan miehiin? Nyt nousee sitten esiin Pesonen ja Vatanen. Kun pääasiassa jumpataan sitä meidän peliä variaatioilla, kykenevät Vadu ja Pessi tuomaan luovan lisän tuohon. Eli jotain mitä vastustaja ei voi scoutata, ei voi ennakoida eikä voi ruotsityyliin prässätä pois.
Jos olette Vatasen faneja, katsokaa Heiskasta. Muuttaa vähän käsitystä siitä etteikö yksi mies voi muka ratkoa isosti asioita kentällä. Ja jatkuvasti. Kuin Vatanen JYPin kevätkaudella 2012. Ei siis poffeissa.