Viime keväänä tuli jo tuumailtua, että kultaa voitettiin osittain peluutuksen vuoksi ja toki myös osittain peluutuksesta huolimatta.Paljon hyviä pointteja, mutta roolit ja Jalosen filosofia antaa näyttöjen perusteella vapauden toimia kuten toimii. Näin nyt muidenkin koutsien kohdalla.
Vuosi sitten kultakeväänähän oli pieni läppä(kärjistys, kyllä) kun Mannisen ylivoima hieroi sen 1:40 suunnilleen ja ainoa pakki Lehtonen tuli vaihtoon kohdassa 1:50 jos jaksoi.
Kakkosen ylivoimassa operoi sellainen parivaljakko kuin Vatanen-Heiskanen. Ja eivät olleet ihan se ykkösvaihtoehto vaikka ratkoivat mm-välierän.
En siis itse osaa olla niin pettynyt Nikun caseen. Minusta hän tarvitsisi selkeän roolin ja erityisesti Jalosen luoton jotta parasta herrasta saisi irti.
Se on oma juttunsa mikä Nikun arvo olisi 3-4 parissa. Alivoimalla häntä ei tultaisi käyttämään. Ja Jalosen joukkueissa on korostunut tuo väkevä yhteishenki jossa joka pelaajalla se funktio on. Okei, lähes jokaisella.
Näin tätä asiaa itse pyörittelin.
Jaloselle tuo luottohevosiin luottaminen voinee olla se merkittävä tekijä jolla homma pyörii hänen haluamallaan tavalla. Näin katsojan silmin se on silti turhauttavaa, kun tietyt tyypit saavat rajattomasti luottoa ja vastuuta, vaikka parempia vaihtoehtoja on joukkue tulvillaan ja kotona vielä toinen liuta. Kaikille pelaajillehan tuo ei varmasti sovellu, että istutaan vaihtopenkillä katsomassa, kun joku Lehtosen Mikko pyörittää ykkös-yv:tä. Vatanen ja Heiskanen lienevät henkiseltä kypsyydeltään sitä luokkaa, että eivät kapinoi valmentajaa kohtaan vaan antavat vuoronsa saadessaan parastaan.
Toki viime vuotisten näyttöjen jälkeen voisi jopa jo epäillä, että Vatasen Sami olisi lyönyt pöytään semmoiset näytöt, että Mikko Lehtosen ylivoimarooli olisi jopa vietävissä. Toivottavasti vielä liittyy joukkueeseen pienen huilin jälkeen. Samin ei varsinaisesti tarvitse mitään näyttöjä enää Jaloselle antaa ja toivottavasti kyse on vain siitä, että Sami saa nauttia mestaruudesta ja lepuuttaa jalkaa tovin ennen joukkueeseen liittymistä.